Arvio novellikokoelmasta: liminaalitiloja, surua ja absurdeja käänteitä

 

Instagramissa sofialovesweirdshit arvioi novellikokoelmani Olet saapunut määränpäähäsi.

Erityistä kiitosta saavat kokoelman tunnelma, omaleimainen kieli sekä novellien kyky jättää jotakin selittämättä – juuri sopivasti lukijan ihon alle hiipimään.

Arviossa nostetaan esiin myös novellit Perillinen, Jälkisanat ja Kadotus, sekä kokoelman tapa yhdistää kummitukset, liminaalitilat, suru ja absurdit käänteet tiiviiksi, kuumottaviksi tarinoiksi.

Käy lukemassa koko arvio!

*****
🛒 Kirjan saa ostettua helposti ja nopeasti OmaKirjakaupasta!
 

 

Kehity kirjoittajana – opi ottamaan vastaan palautetta

 

Jokainen teksti kantaa mukanaan usein myös palan kirjoittajansa identiteettiä, huolimatta tekstityylistä. Siksi palaute, oli se sitten rakentavaa tai kannustavaa, tuntuu helposti hyvin henkilökohtaiselta. 

Palautteen saaminen ja kyky ottaa sitä vastaan, on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista kehittyä kirjoittajana.

Jäsentele saamasi palaute

Kun saat palautetta, se voi kohdistua moniin eri asioihin: sisältöön, rakenteeseen, tyyliin, selkeyteen, vaikuttavuuteen, kieleen tai kirjoittamisen maneereihin. 

Palautetta saadessasi kiinnitä huomiota:  

• Mihin osa-alueeseen palaute kohdistuu?
• Onko kyse isosta kokonaisuudesta vai pienestä viilauksesta?
• Vaikuttaako palaute tekstin ymmärrettävyyteen, tyyliin vai viimeistelyyn?

Kun jäsennät palautetta, siitä tulee helpommin käsiteltävää ja vähemmän kuormittavaa.

Kriittinen ja rakentava palaute

Kriittinen palaute voi ensin tuntua epämukavalta, joskus jopa lannistavalta. Se on normaalia. Ensireaktion yli kannattaa päästä. Voimakas tunnetila ei ole paras mahdollinen tila arvioida palautteen merkittävyyttä ja arvoa. 

Kun palaa kommentteihin rauhallisemmalla mielellä, voi niitä tarkastella analyyttisemmin:

• Mitä näistä voi oppia?
• Toistuuko sama asia useammassa kohdassa?
• Parantaisiko palautteen huomioiminen tekstin laatua?

Tärkeää on muistaa, että palaute kohdistuu tekstiin, ei sen kirjoittajaan. Kun tämän ymmärtää, kritiikistä tulee oivallinen työkalu tekstin parantamiseen.
 

Positiivinen ja kannustava palaute

Positiivinen palaute tuntuu hyvältä, mutta sen suurin arvo on siinä, että se kertoo, mikä tekstissä toimii.

Pysähdy hetkeksi myös positiivisen palautteen äärelle:

• Mikä oli onnistunutta?
• Miksi tämä toimi lukijan mielestä?
• Voiko samaa tehdä tietoisemmin myös jatkossa?

Positiivinen ja kannustava palaute auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja hyödyntämään niitä kirjoittamisessa.  

 

Korjausehdotukset ja kielioppi 

Kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen liittyvä palaute on usein suoraviivaisinta ja joskus myös helpointa ottaa turhan henkilökohtaisesti.

Käytännössä:

• Kielioppikorjaukset perustuvat yhteisiin sääntöihin.  
• Toistuvat virheet kertovat, mihin kannattaa kiinnittää huomiota jatkossa.
• Kaikki muutokset eivät ole pakollisia, varsinkin jos kyse on tyylistä eikä virheestä.

Korjausehdotuksiin kannattaa suhtautua annettuina työkaluina, ei arvosteluna. Ne mahdollistavat tekstin hiomisen entistä selkeämmäksi ja kirkkaammaksi.
 

Kirjoittajan maneerit

Kirjoittajan maneereita voivat olla esimerkiksi tiettyjen sanojen toisto, samanlaisten lauserakenteiden käyttö tai samankaltaiset ilmaisutavat.

Maneerit ovat kirjoittajan sokea piste. Niitä on vaikea huomata itse. Ne eivät toki ole pelkästään huono asia, ne saattavat olla myös osa omaa "kirjoittajaääntäsi". 

Kun saat palautetta maneereista:

• Älä torju palautetta automaattisesti.
• Tarkista, toistuuko sama ilmiö oikeasti useassa kohdassa.
• Mieti, heikentyykö tekstin rytmi, vaikuttavuus tai ymmärrettävyys.

Omien maneerien tiedostaminen antaa mahdollisuuden valita: pidätkö ne vai vaihteletko ilmaisuasi tietoisesti.

Sinä päätät, mitä palautteella teet

Tärkeä asia palautteen vastaanottamisessa on: sinun ei tarvitse hyväksyä kaikkea eikä muuttaa kaikkea. 

Taitava palautteen vastaanottaminen ei tarkoita sokeaa mukautumista ja koko tekstin muokkaamista palautteiden mukaisiksi. Taitava palautteen vastaanottaminen tarkoittaa kuuntelun ja kiitoksen lisäksi "kylmän viileää" pohdintaa oman tekstin äärellä:

• Mikä palaute parantaa tekstiä oikeasti?
• Mikä muuttaa tekstiä suuntaan, jota et itse halua?
• Missä kohtaa haluat pitää kiinni omasta tyylistäsi?

Tasapaino syntyy avoimesta halusta oppia, mutta myös itseluottamuksesta. 

Palaute vie kirjoittamista eteenpäin

Palaute on huima mahdollisuus nähdä oma teksti toisen silmin. Se voi tuntua innostavalta, mutta myös epämukavalta. Molemmissa tapauksissa palaute kuitenkin vie tekstiä eteenpäin, jos vain tahdot oppia siitä. 

Kun otat palautetta vastaan uteliaan rauhallisesti, siitä voi tulla yksi vahvimmista työkaluista kirjoittajana kehittymisen matkalla.

 

📜 Kun musiikki päättyy

 

Hän pukee päälleen suojahaalarin, hengityssuojaimen, visiirin ja kaksinkertaiset käsineet. Hän seisoo hetken keskellä olohuonetta ja pitää hiljaisen hetken ennen työn alkua.

Hän asettelee kuulokkeet korvilleen, Chopinin Nocturne pauhaa kuulokkeissa repeatilla, rakentaa turvakuplaa hänen ympärilleen, pyöristää työn kulmikkuutta.

Hän työskentelee järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Hinkkaa pois jäljet, joita kukaan ei tahdo nähdä, poistaa kemikaaleilla hajut, joita kukaan ei halua haistella. Hänen jokainen liikkeensä on tarkka, suunnitelmallinen, kokenut.

Kun työ on valmis, hän tuulettaa asunnon ja antaa musiikin vielä hetken rauhoittaa mieltä, ennen kuin riisuu suojavaatteet jätesäkkiin.

Jälkeensä hän jättää hiljaisen ja puhtaan tilan. Kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikolla 18 on vuorossa uudenlainen haaste eli kirjoitetaan, mitä alla olevasta musiikista tulee mieleen. Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapu ilmestyy sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

 

SusuPetalin blogissa arvio novellikokoelmastani

Tuntemattomana indiekirjailijana toimiminen on hyvin itsenäistä ja yksinäistä työtä. 

Ei ole suurta kustantamoa taustalla, ei markkinointikoneistoa eikä valmiiksi odottavaa lukijakuntaa. On vain kirjoittaja, tarinat ja kirjoittajan oma aktiivisuus. 

Siksi jokainen lukijapalaute kirjasta on tärkeä. Se saa tuntemaan, että joku on jossakin ja lukee, ettei vain kirjoittele tuuleen. 

Palaute voi olla kiittävää ja kannustavaa, tai se voi olla kriittistä ja rakentavaa. Kaikki on kirjoittajalle ja tarinoille jollakin tapaa hyödyllistä.
  

"Novelleja lukiessani hörähtelin aina välillä ääneen, kaikenlainen outous hihityttää. Sain myös kyyneleet silmiini lukiessani kokoelman viimeistä novellia. "

LUE: SusuPetal luki novellikokoelmani ja kirjoitti siitä arvion blogiinsa.  

Kiitos! 🖤 

 

Julkkarinauhoite kuunneltavana!

Vihdoinkin sain sen tehdyksi – julkkarinauhoite on nyt valmis! Eli te, jotka ette päässeet mukaan helmikuussa juhlistamaan kirjaani, voitte nyt kuunnella nauhoitteen ja päästä siltä osin mukaan tunnelmaan.  

Julkkarit oli Teamsissa. Joissakin kohdissa Teams pätkii, mutta se ei onneksi vaikuta haastattelun tai tekstien lukemisen ymmärrettävyyteen. 

Nauhoitteella mainitaan seuraavia henkilöitä: Pamela Tola, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Magdalena Hai. Lisäksi maininnan saa Sysmän Villa Sarkia. 

Suuret kiitokset haastattelusta Johanna ja lukunäytteistä Hanna! Ja kiitos kaikille, jotka osallistuitte tapahtumaan tai sen järjestelyihin, esititte kysymyksiä, lähetitte onnitteluviestejä tai hankitte kirjan itsellenne.

Nauhoitteen kesto reilut 53 min.  

 

Nauhoitteen pääset kuuntelemaan täältä >>

 

 

 

📜 Yllätys

  

”Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin…” (*)

Auto tuli aikamoisella vauhdilla mutkan takaa. Taisi olla jonkun sortin pickuppi. Kun sen kuski huomasi minut, se joutui jarruttamaan niin kovaa, että hiekkatie luikerteli pyörien alta karkuun ja sai auton heittelehtimään.

Kaara pysyi tiellä, mutta kuski oli unohtanut sitoa lavalla olevan pallogrillin kiinni. Nyt minulla oli pallogrilli sylissä, grilliritilä naamassa, ja metallin maku suussa. Jos saisin hiiliä ja tulitikut, voisin grillata kaupparepussani olevat kesäkurpitsat ja porkkanapihvit.

Kuski ei tullut takaisin. Ja nyt tuo riivatun kappale soi päässäni taukoamatta. Elämä yllättää, tällaista loppua en olisi ikinä arvannut.

Että hyvää juhannusta vaan. 

*****

(*) Sanat: Leevi & The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas 

 

 

 

*****
Viikon 15 krapusanat ovat: oja, ritilä, metalli

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.  

Kirjavinkeissä novellikokoelmani

 

🖤 Kirjavinkit.fi -sivustolla vinkkaus ja arvio novellikokoelmastani Olet saapunut määränpäähäsi!

Lue ja vinkkaa kaverillekin! 🔥
➡️ https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/olet-saapunut-maaranpaahasi/

📜 Kadonneen paluu

Vieras ilmestyi pihalle ja pyysi vettä. Ohjasin hänet kaivolle, jota reunusti villiintynyt ruoho.  
– Muistatko viime kesän? vieras kysyi. 
Muistin ukkosmyrskyn ja jonkun kadonneen. Siitä oli lehdessäkin.
Vieras hymyili, joi veden kämmenkupista ja lähti. 

Mies käveli pihalle ja pyysi vettä. Istutin hänet pihakeinuun ja kaadoin sinappilasiin vettä posliinikannusta.
– Muistatko viime syksyn? mies kysyi.
Oli rankkasade ja joku katosi. Siitä oli lehdessäkin.
Mies joi veden ja käveli pois.

Pieni poika seisoi kuistilla ja tahtoi vettä. Ohjasin hänet keittiöön ja valutin hanasta vettä muovimukiin.
– Sun pitää jo palata, poika sanoi.
Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi.
– Huomisen lehti pitää odottaa. Sitten ehkä.
 

*****
Viikon 14 krapusanat ovat: ilma, vieras, ruoho

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Kysyttyä: Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit?

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit? 🖤

Omalle tekstille tulee yleensä hyvin sokeaksi, joten se tarvitsee ulkopuoliset silmät jossakin vaiheessa. Tässä apuun tulivat julkaisemaan pyrkivän kirjoittajan enkelit: esilukijat.

Esilukijat ja heiltä saamani palaute novellikokoelman käsikirjoitukseen, oli todella tärkeä osa kirjoitusprosessia ja sitä, mitkä novellit lopulta päätyivät novellikokoelmaan ja minkälaisina.

Kahdenlaiset lukijat, monenlaiset näkökulmat

Esilukijoita novelleillani oli kahdenlaisia. Lukijoita, jotka lukivat kaikki novellit ja lukijoita, jotka lukivat yhden tai kaksi novellia.

Pyysin esilukijoita kiinnittämään huomiota kaikkeen mahdolliseen mitä mieleen juolahtaa ja silmään sattuu. Pyysin myös heitä kertomaan tarinoiden aikaan saamista tunteista ja mielikuvista. Lisäksi pyysin kaikki novellit lukeneita esilukijoita nimeämään kolme lempitarinaa ja kolme inhokkitarinaa.

Esilukijat toivat tarinoihin perspektiiviä. He bongasivat itsestäänselvyyksiä ja turhia infodumppauskohtia ja löysivät epäloogisuuksia sekä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Hyviä huomioita, joiden avulla tein monia korjauksia ja viilauksia. 

Ristiriidat kertovat tekstin voimasta

Lempitarinoiden ja inhokkitarinoiden listat olivat erityisen mielenkiintoista tulkittavaa. Laitoin excel-taulukkoon ennakkolukijoiden novellipisteytyksen ja kommentit. Taulukosta näki heti, mitkä tarinat herättivät monenlaisia ja ristiriitaisiakin mielipiteitä, mitkä miellyttivät useimpia ja mitkä taas eivät. Avartavaa oli, jos useampi lukija oli kiinnittänyt samaan tekstikohtaan huomiota, vaikka se olisikin tapahtunut eri tavalla. Niissä oli selkeästi jotakin, jota minun oli pohdittava lisää.

Jos kommentit olivat jostakin novellista kovin ristiriitaisia, riemastuin. Pidin sitä merkkinä siitä, että novellissa oli sitä jotakin. Jos taas jostakin novellista kaikki totesivat että ”ihan kiva”, sellainen novelli ei ehkä päätynyt tähän kokoelmaan ollenkaan tai jos päätyi, uudessa kuosissa.

Tarinat muuttuvat ja katoavat

Muutoksia tarinoiden kulkuun esilukijoiden ehdotuksesta tein ainoastaan sen pohdinnan kautta, miten muutos parhaiten palvelee tarinaa, jonka halusin kertoa. Toisinaan taas esilukijan kysymykset ja hämmennyksen hetket olivat juuri niitä reaktioita joita tekstillä halusin tuottaa. Silloin ei ollut syytä muuttaa mitään, vaikka reaktiot olisivat olleetkin ns. negatiivisia.

Toivoin salaa, että kommentit novelleista olisivat tiukkoja ja raakojakin. Onneksi toiveeni toteutui. Erityisen herkullista oli, kun eri esilukijat näkivät saman novellin eri tavalla, tulkitsivat siinä erilaisia tasoja tai taustoja. Tällainen novelli raivasi tiensä suoraan kokoelmaan. Pari novellia sai esilukijoiden kommenttien perusteella täysin uuden näkökulman ja jotkin tekstit muuttivat suuntaansa totaalisesti. Jotkut vain hävisivät.

Eli esilukijoilla oli merkitystä myös siinä, tuliko novelli kokoelmaan vaiko ei. 

Palaute peilinä

Vaikka tein muutoksia novellikokoelmaan esilukijoiden kommenttien perusteella, saamani palaute toimi kuitenkin ennen kaikkea peilinä, ei suorana ohjenuorana.

Palaute ja kommentit auttoivat pohtimaan vielä kerran, perustelemaan itselleni ja tekemään tietoisempia valintoja. 

Tarinoiden takana oli entistä helpompi seistä.

 

Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelman musiikkia

🖤 Kirjoittaessani Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelmaa muodostuivat alla olevat biisit erityisen tärkeiksi.

Vaikeaa tietää tarkalleen miksi. Genrejähän tässäkin on sekaisin 🤭

1. Nick Cave & The Bad Seeds ft. Kylie Minogue - Where The Wild Roses Grow
2. Viitasen Piia – Outo tyttö
3. Sari Kaasinen - Niin korkea oli taivas
4. Inginmaa/Hypnomen - Kuollut mies
5. Tiia Karoliina - Helene Schjerfbeck
6. Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa
7. Atomirotta - Aurinkoon
8. Tavaramarkkinat – Kevät
9. Mariska - Tarkasta Tämä
10. Portion Boys & Matti ja Teppo - Vauhti Kiihtyy
11. Marjo Leinonen & BubliCans - Loose Hat
12. Matti Järvinen - Sameassa vedessä
13. Apulanta: Armo
14. Arttu Wiskari - Tuntematon potilas
15. Joan Osborne - St. Teresa
16. Joan Osborne - One Of Us
17. Magpie - The Unthanks
18. Sentenced - Killing Me Killing You
19. Sentenced - End Of The Road
20. Sentenced – No One There
21. Apulanta - Koneeseen kadonnut
22. Varjokoodi - Kompassi
23. Jinjer - Green Serpent

Nyt on kynän alla uudet tekstit ja uudet biisit. Vaikka pidän näistä kappaleista edelleen, ne eivät enää resonoi uusiin tarinoihin.

Helmet-haasteesta 16 ruksia

 

🖤 Sain HELMET-haasteesta 16 kohtaa raksittua novellikokoelmani avulla.

Tässä ruksien avulla vähän lisätietoa kirjasta:


5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
– kirjasta löytyvät jälkisanat sekä sen niminen novelli

8. Kirjassa ei rakastuta
- kukaan ei rakastu kehenkään

10. Kirjassa leikataan
– Kristiina leikkaa ja leikkelee

18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
– kokoelman tekstit kuulunevat reaalifantasiaan, joka sekoittaa kaikenlaista

21. Kirjassa käydään museossa
– Anastasia jopa asuu museossa hetken

25. Matkakertomus
– kokoelmassa reissataan jo nimenkin mukaisesti, mutta yksi pidempikin matkakertomus löytyy

31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
– hengellistä musiikkia ainakin löytyy

33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
– rouva Mielonen täyttää tämän kohdan

35. Kirjassa on lyhyet luvut
– novellit ovat kaikki kohtuullisen lyhyitä, laskettakoon luvuiksi tässä kohdassa

36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
– kokemukseni on, että moni haluaa lukemisensa jälkeen jutella teksteistä

38. Kirjassa keräillään jotain
– Marisa keräilee...

39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
– tämä kirja on Matilda Varjon esikoiskirja, että aiempaa kirjatuotantoa ei ole saatavissa

41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
– kauneudesta en nyt tiedä, mutta mielestäni kansi on selkeä, yksinkertainen ja tarinoille sopivissa väreissä

42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
– latinaa löytyy

45. Kirjassa on kiusaamista
– muutaman hahmon elämässä sitä on ollut ja on

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026
– 13.2.2026

Spefistiset kirjamessut 14.3.2026 Pasilan kirjastossa

 

Piti mennä viettämään kirjallista päivää Kirjailijayhdistysten Talvipäiville 2026, mutta matkustin epähuomiossa Leppävaara-onneni ohitse ja muistin Pasilassa, että hei ei hätää, Pasilan kirjastossa tapahtuu myös!

Universumi päätti siis kohtaloni, minä vain vikisin. Alussa ihmetyksestä, lopuksi ilosta.

Pasila oli kyllä paikkana varsinainen inferno, mutta kirjasto hieno (ehkä hitusen liian valoisa makuuni) eikä lehtiosastolta löytynyt etsimääni Itä-Häme -lehteä, mutta tärkeintä olikin se, mitä siellä tapahtui: SPEFISTISET KIRJAMESSUT🔥

Kaikki ohjelma oli mielenkiintoista, mutta ykkössijalle nousivat erikoiskirjastovirkailija Matti Järvisen yllätysnumerona vinkkaamat kauhukirjat sekä paneelikeskustelu (@hanna_morre, @kelosaari, Rimma Joonatan Erkko ja @fridaburns_ ) aiheesta: Faktat ja realismi spefissä. Sattuneesta syystä kiinnosti.

Kauhukirjoja  

Matti Järvinen vinkkasi seuraavia kauhukirjoja:

1. Kauhujen kabinetti – H.B. Lovecraft (parhaita lyhyitä kauhutarinoita)

2. Unet noitatalossa ja muita tarinoita (novelliantologia)

3. Vieraslaji ja muita tarinoita (novelliantologia)

4. Retki autiotalolle (mykkä sarjakuva, löytyy lähinnä kirjastoista)

5. Hehkuva pyramidi ja muita kauhukertomuksia – Arthur Machen

6. Valhalla vaeltajat – Robert E. Howard (novellikokoelma) 

7. Pinnan alla olentoja syvyyksistä (novelliantologia)

8. Pohjatuulen tytär ja muita värisyttäviä kokemuksia – Juha Jyrkäs (novelleja)

9. Hiljainen sydän – JP. Koskinen

10. Lemmen voima – tarinoita kuolleiden rakastamisesta (novellikokoelma) 

Järvinen kertoi myös jokaisesta kirjasta jonkin anekdootin ja antoi tarvittaessa varoituksia kielestä, kirjojen tapahtumista tai kuvista. 

Itseäni alkoi moni näistä kirjoista kiinnostaa. Tunsin myös syvää huojennusta siitä, että novelleja kirjoitetaan, luetaan ja koostetaan sittenkin. Eräs alan ammattilainen sanoi minulle aikoinaan esikoisnovellikokoelmaani tarjotessani luettavaksi, että "tiedäthän, ettei novelleja kukaan lue." 

En tiennyt, enkä taida tietää vieläkään.

Faktat ja realismi spefissä 

Omat tarinani ovat ulospäin arkisia, mutta niissä on jokin nyrjähtänyt juttu. 

Minua on aina kiehtonut tämänkaltainen teksti. Olen kirjoittajanakin tainnut olla aina kyseiseen tarinankerrontaan kallellaan. 

Vasta parin viime vuoden aikana olen alkanut aavistella, että kirjoittamani jutut kuuluvat reaalifantasian piiriin. Joku on todennut myös tekstieni olevan uuskummaa, maagista realismia. Minulle sillä ei sinällään ole ollut merkitystä, mutta koska lokerointia kaivataan, tähän lokeroon olen nyt sitten solahtanut. Kuulemma kyseessä on matala fantasia. 

Minua kiinnosti siis kovasti tuo spefistisien messujen viimeinen paneeli: Faktat ja realismi spefissä. 

Muistikirjaani merkitsin panelistien kommentteja realismin oleskelusta fantasiassa:

- jotkut oikeat, olemassa olevat paikat 
- historiataustaa, oikeaa historiaa, historian kunnioittaminen
- fantasiamaailma on itselleen realistinen
- ammentaa todellisesta kansanperinteestä
- ottaa kantaa todellisen maailman ongelmiin
- reaalimaailmassa olevat ihmiset saadaan uskomaan uskomattomaan ja nyrjähtäneeseen uskottavasti

Tunnistan omissa teksteissäni esiintyvän monia näistä. Toisissa useampi, joissakin jopa kaikki. 

Kiitokset

Universumille hässäkästä junassa, minkä tähden Leppävaaran asema livahti ohitse ja päädyin Pasilaan. 

Pasilan kirjastolle messuideasta ja hyvästä ohjelmakattauksesta.

Matti Järviselle kirjavinkeistä.  

Monesta kirjasta, jotka lähtivät joko varaukseen tai tilaukseen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kysyttyä: Mikä novelleista on tärkein tai rakkain?

 

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä novelleista on tärkein tai rakkain? 🖤

Tämä kysymys vaatisi laittamaan lapsia paremmuusjärjestykseen. Sellainen tunne tulee. Tekee mieli mainita kaikki tai ei sitten yhtäkään.

Näiden omien novellien kanssa on käynyt niin kuten toistenkin kirjoittamien tekstien kanssa. Jotkut puhuttelevat jonakin hetkenä enemmän, toiset taas jonakin toisena hetkenä.

Kun teksteihin on saanut jo hitusen etäisyyttä, uskallan sanoa kuitenkin proosalapsistani muutaman asian.

Tällä hetkellä eniten hellyyden tunteita ja jopa roskia silmässä aiheuttaa viimeinen novelli "Jälkikirjoitus". Ja niinhän jälkikirjoituksen tietysti pitääkin.

"Kaunis hiljaisuus" ja "Kadotus" ovat myös sellaisia, jotka resonoivat vahvasti. Ehkä siksi, että olen saanut niistä lähiaikoina eniten palautetta. Myös "Ensimmäinen ja viimeinen" on puhututtanut lukijoita.

Vastaan siis vihdoin kysymykseen:
se vaihtelee, koska se riippuu omasta kulloisestakin mielentilastani.

Ja ehkä lisään kuitenkin, että kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Muuten ne eivät tässä kokoelmassa olisikaan.🖤

Klikkiotsikko: Oletko aina lukenut novelleja väärin? – 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon

   

Novelli ei ole miniatyyriromaani. Se ei ole nopea pikku välipala. Se ei ole jotain, jonka voi “vain lukaista pois alta”. Novellien lukemisessa on jotain samaa kuin runojen lukemisessa. Näin väitän.  

Alla kuvaan 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon. Tunnistatko itsesi?

***** 

1. Luet novellia kuten romaania

Romaanissa lämmitellään, johdatellaan, hengitellään, rakennetaan maailmoja, kasvatetaan henkilöhahmoja, viritellään juonta ja juonen kaarta. 

Novelli taas alkaa usein keskeltä tapahtumaa, tilannetta, muutosta tai luisumista johonkin. 

Romaaneihin tottunut odottaa monesti pitkää johdantoa ja kerrontaa ja huomaa novellia lukiessaan olevansa auttamatta myöhässä. Novellit eivät yleensä paljon selittele ja kuvaile, vaan ne vihjaavat, kertovat tarinaa myös rivien välissä. Novelli ei rakenna taloa, vaan se sytyttää talon tuleen ja poistuu paikalta.

2. Etsit “juonta” merkitysten sijaan 

Lukiessasi novellia ihmettelet ja kyselet: 

“Mitä oikein tapahtui? Mistä tässä on kyse?"
Hyviä kysymyksiä ja tarpeellisia, mutta vielä parempi kysymys on:

“Miksi tämä hetki valittiin?”

Novelli kuvaa yleensä yhden hetken, yhden katseen, yhden tilannetiivistymän. Se on kuin romaanista zoomattaisiin yksi kohtaus lähikuvaan. Jos maltat pysähtyä novellin äärelle, alat kuulla vastauksia.

 

3. Kiiruhdat novellin lopun ohi

Novellin loppu ei tarkoita välttämättä tarinan päätöstä. Usein novellit päättyvät juuri ennen sitä, kun vielä tahtoisit niiden jatkuvan. 

Lopussa usein on se koukku, joka jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille, jatkopohdinnoille. Lopussa saattaa olla myös jotakin sellaista, joka pakottaa siirtymään takaisin alkuun ja tarkistamaan sitä mikä aluksi sanottiin, vaikka et hoksannut sen sanomista. 

Jos vain kiiruhdat heti seuraavaan novelliin, menetät puolet kokemuksesta. Novellin tarina nimittäin saattaa jatkua mielessäsi, jos vain annat sille tilaa.

 

 4. Yrität ymmärtää aivan kaiken

Novelleissa ei kaikkea olekaan tarkoitus ymmärtää. Ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Eri aikakausina ja elämäntilanteissa voit tulkita ja ymmärtää tarinan toisella tavalla. Löytää siitä jotakin sellaista, mitä et ole aiemmin huomannut.  

Novelli on usein aukkoisuuden ja tiivistämisen taidetta. Se, mitä jätetään sanomatta, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Epävarmuus siitä, että ymmärsinkö oikein, ei ole mikään synti tai häpeä. Se on osa lukukokemusta.

Jos tahdot, että sinulle selitetään novelli, se on sama kuin joku selittäisi vitsin. Taika tuhoutuu. 

5. Et lue kuin yhden kerran 

Novelli kannattaa lukea useamman kerran. Se suorastaan kutsuu siihen.  

Ensimmäinen lukukerta kertoo mitä tapahtuu. Toinen lukukerta voi jo paljastaa mitä oikeasti tapahtuu. Kolmannella lukukerralla alkaa löytyä rivien välitkin. 

Vasta useammalla lukukerralla saatat huomata, että jo ensimmäinen novellin lause oli suora vihje sen loppuun.

 

6. Ärsyynnyt hämmennyksestäsi

Novelli toimii usein kuin uni. Se jättää jäljen, jota et osaa selittää. 

Novelli saattaa aiheuttaa tunteita: ärsytystä, hämmennystä, vihaa, kiukkua, väsymystä. Se ei tarkoita, että "paska novelli" tai "paska tarina". Se tarkoittaa, että jokin novellissa osui.

Älä ärsyynny, vaan selvitä mistä reaktiossasi on kyse. 

 

7. Pidät novelleja romaania helpompina ja nopeampina

Tämä on suuri harha.

Novelli on kirjallisuuden tiivistetty muoto. Jokainen sana on tärkeä ja painokas. Jokainen tauko merkitsee. Novelli on enemmän runoutta, kuin proosaa.

Ja siksi se vaatii lukijalta paljon. 

 

 *****

Kun siis seuraavan kerran ajattelet novellia lukiessasi, että "en nyt oikein saanut tästä kiinni", kokeile seuraavaa:

1. Lue uudelleen
2. Lue hitaammin
3. Kysy itseltäsi: mitä jäi sanomatta?

Tästä novellissa on kyse. 

 

Kysyttyä: Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä?

 

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä? 🖤

Kirjoitusprosessissa ehkä merkityksellisintä ja huiminta oli se, kun sai kirjoitettua sen, mikä oli mielen päällä.

Toiseksi merkityksellisintä oli luottaa kirjoittamisprosessissa siihen, että kyllä se tarina vähän kerrassaan sieltä hahmottuu ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Aluksi mulla oli joku idea, oivallus tai asia, joka piti saada jotenkin paperille. Mutta miten, se oli välillä epäselvää. Yleensä tarinan tilanne ja asetelma alkoi aueta vain kirjoittamalla.

Toisinaan mulla oli selkeä alku ja selkeä loppu ja sitten kirjoitin siinä välissä olevan aukon täyteen. Se oli kuin palapelia rakentaisi, todella innostavaa. Jokainen pala toi kuvan paremmin esiin, kunnes kaikki palat olivat löytäneet paikkansa.

 

📜 Junan alle

 

Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
  – Kuulitko? Armi kysyi.
  – En mitään, vastasi Oskari.
  – Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
  – Juna tulee, Oskari sanoi.
  – Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
  – Mihin?
  – Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
  – Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
  – Ei vielä.
  – Tule nyt pois senkin hullu!!
  – En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi. 
  Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.
  – Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Kysyttyä: Mistä kirjaa voi ostaa?

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

 *****

🖤 Mistä kirjaa voi ostaa? 🖤

Tämän hetken (15.2.2026) tilanne (omien huomioiden perusteella) on tämä: 

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)
- Adlibris (e-kirja: 10,70€) 

Toimituskustannukset ja lähetysaikataulu vaihtelevat. 

 

Julkkarit on nyt juhlittu – kiitos paikalla olleille!

 

🖤 KIITOS kaikille eilen perjantaina 13.2. klo 19-20 paikalla olleille!

Meitä oli linjoille melkein 40, se tuntui uskomattomalta😮 Aikataulu piti ja kysymyksiäkin tuli chattiin.

Tiimi, jonka kanssa ilta rakennettiin ansaitsee vielä erityiskiitokset. Tällä porukalla pähkittiin, mietittiin ja ennakoitiin. Oli turvallista olla ja toimia.

Erityiskiitos siis:
@kirjakimara, Johanna
@hannanaremaa, Hanna
@annanaamusivut, Anna

Kysymyksiä tuli vielä viime minuuteilla lisää chattiin sekä illan aikana myös sähköpostiin. Vastaan niihin tässä viikonlopun aikana kunhan tästä tokeennun.

Yksi tärkeä kysymys kuitenkin taas tuli.
⭐️ Mistä kirjaa voi ostaa?

Olen kerännyt blogin puolelle listaa, mistä kaikista paikoista tällä hetkellä kirjaa voi tilata ja ostaa. Tämän hetken tilanne:

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)

Postimaksut ja lähetysaika vaihtelevat eri toimijoilla.

Nyt hetken sulattelen eilistä iltaa ja palaan sitten julkkaritunnelmiin. Tänään ehkä vähän himmailen, huomenna kynä vie taas tyystin mennessään.

Kysymyksiä voi vieläkin lähettää: matilda.varjo at gmail.com. Ja arvostelukappaleita kirjasta saa osoitteesta: lehdisto at bod.fi.

Kuulumisiin!
t. M