Epätoivoa ilmassa

 

Epätoivon tunteita on ollut ilmassa. 

Tekstin tekemistä ja kirjoittamista ei suoranaisesti kannusta jos:

• kehoitetaan unohtamaan novellikokoelmat -> eihän niitä kukaan lue?
• genreä ei tunnisteta -> miksi kirjoitat tällaista? 

Jokaisessa palautteen rippeessäkin on jotakin sellaista, jota kannattaa aina pysähtyä miettimään. Yleensä teen niin, että nukun rauhassa yön yli ja palaan sitten saatuun palautteeseen uusin ja kirkkain silmin. Mikäli olen saanut yöllä nukuttua. 

Joskus palautteen mahdollisimman objektiivinen tarkastelu vaatii useamman päivän, useamman viikonkin ehkä. 

Sitten kun kykenen, ryhdyn pilkkomaan saamaani palautetta. Omat defenssit kannattaa aina huomioida. 

Vaikka palautteen antaja kirjoittaisi tai lukisi itse aivan erilaista genreä, palautetta voi silti antaa rakentavasti ajatuksella "miten juuri tästä tekstistä tulisi parempi". Ymmärrystä täytyy kuitenkin olla siitä, että fiktiota ja faktaa käsitellään hieman eri tavalla. Satuja luetaan eri tavalla kuin historiallista dokumenttia. 

Palautteen antajalla täytyy olla mukanaan myös ns. hyvä tarkoitus. Sellainen tarkoitus, joka palvelee kirjoittajaa eikä pelkästään palautteen antajaa itseään. Vain palautteen antajaa palvelevia tarkoituksia löytyy useita.

Tärkeämpää kuin se kuka sanoo, tulisi aina olla se mitä sanoo. Usein se MITÄ sanoo kertoo kuitenkin siitä KUKA OIKEASTI sanoo. 

Mutta jos tärkeimmäksi asiaksi muodostuu KUKA sanoo kuin MITÄ sanoo, ollaan epätoivon partaalla. Niin kuin minä hetki sitten.

Ratkaisut yllä oleviin novellikäsikirjoitukseni eksistentiaalisen kriisin laukaisseihin kysymyksiin olen kuitenkin jo ratkaissut. Sen tuloksena syntyi rauha.

Olen taas hiukan lähempänä novellikokoelmani loppuun saattamista. 

 

 

Oven edessä onni

Äiti ajaa vauhdilla pomppuiselle pihamaalle ja parkkeeraa jarrut kirskuen aivan oven eteen. 

– Mikäs tuossa on? Jarmo kysyy.

Oven edessä makaa kirjava karvamöykky, turkki ilmavirrasta liehuen.

– Se on supi, äiti vastaa ja tökkää eläintä kengänkärjellä.

– Onko se elossa?

– Ei ole elossa, kuollut on, äiti ilahtuu.

Äiti hakee autosta puukon ja alkaa repiä eläimeltä turkkia päältä.

– Katos katos, lyijykynä. Onkohan elukka kuollut lyijymyrkytykseen?

Äiti nostaa verisen muumikynän Jarmon naaman eteen. 

Jarmo yökkää. 

– Tuli ajatus. Tämähän on selvä enne, äiti sanoo velmusti ja virnistää. 

Jarmo saa syntymäpäivälahjaksi supikarvaisen kynäpenaalin. 

– Saattaapi ilmaantua vielä korvaläpätkin, äiti iskee silmää.

Jarmo malttaa tuskin odottaa.

 

*****

Viikon 19 krapusanat ovat: piha, ajatus, elossa

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

 

Jatkonovellin jatkosta

 

Siirsin jatkonovellin krapuhaasteessa tähän mennessä kirjoittamani pätkät ylävalikkoon, kohtaan JATKONOVELLI.

Kun seuraavan kerran krapuhaasteessa jatkan tarinaa, niin laitan yksittäisen postauksen lisäksi ko. pätkän linkin myös tuonne edellä mainitsemalleni jatkonovelli-sivulle. 

Annukan tarina siis jatkuu, mutta ei välttämättä enää joka krapuhaastekerralla. Nyt osat ovat kuitenkin hitusen helpommin luettavissa putkeen - tätä on toivottu! Eli jos hyppäät vasta nyt mukaan tarinaan, voit aloittaa sen lukemisen helposti alusta saakka.

Tämä muutos tarkoittaa myös sitä, että jatkossa yksittäisen postauksen perään en laita enää merkintöjä:

<<< edellinen ALOITUS seuraava >>>

Kun tarina on saapunut loppuunsa (saattaa mennä kyllä joku hetki), kirjoitan sen editoiden ja siistien yhdeksi kokonaiseksi tekstiksi. 

Mielenkiintoistahan tässä on se, että en oikein itsekään tiedä mihin tarina on kulkemassa. SusuPetalin antamien viikkosanojan mukaan mennään 😅

Hyppää ylävalikosta lukemaan ja hämmentymään tarinan kulusta ja laita blogi seurantaan!

Vain 10 minuuttia

 

Sekatavarakaupan kahvilassa kaikki kahvikupit ja asetit ovat erilaisia. Valitsen rosakukkaisen.

 

– Pelkkä kahvi, sanon ja katson kelloani. – On vain kymmenen minuuttia aikaa junan lähtöön. 

– Valitsitte 20-luvun kahvikupin, kuinka ihastuttavaa. Kymmenessä minuutissa kerkeää kyllä vaikka mitä! kauppias hymyilee.

 

Kävelen aurinkoiselle terassille, jossa tuulenvirekään ei liikahda. Otan ensimmäisen paahteisen hörpyn. Nessun Dorma alkaa soida päässäni, ja tekisi kovasti mieli plöräyttää viinaa kahvin joukkoon. Ajattelen Chaplinin Kultakuumetta ja isoisoäitiäni, joka asui New Yorkissa. Perhe menetti kaiken pörssiromahduksessa. Savuke tuoksuu, musiikki vaihtuu Duke Ellingtoniin. Ja jazz-tyttö minussa nauttii kahvinsa silmät kiinni.

 

– No riittikö? kauppias kysyy kun palautan tyhjän kahvikupin.

– Mikä? hämmennyn.

– Aika. 

 

 

*****

Viikon 18 krapusanat ovat: tuuli, kauppias, terassi

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Kirjoittamiskuulumisia

 

Onpa hämmentävää huomata, että siitä on vierähtänyt näin pitkä aika kun olen viimeksi tänne kirjoittanut!

Syynä kuitenkin se, että kirjoittanut paljon. Opiskellut kirjoittamista ja työstänyt novellikokoelmaa tiiviisti. Ehkä joku päivä tuloksiakin näkyy. 

Tällä hetkellä minulla on aika tarkka aikataulu, miten ja koska kirjoitan. Kirjoituspaikkoina olen hyödyntänyt kirjastoja, kahviloita ja museoita kotitoimiston lisäksi. 

Olen saanut myös paljon palautetta teksteistäni. Palatteen saamisessa täytyy pitää pää kasassa, sen verran ristiriitaista se saattaa toisinaan olla. Tuntuu myös siltä, että oman genren tarkka määrittäminen olisi monille koelukijoille kovin tärkeää. Minulle se ei ole koskaan ollut tärkeää, ei lukijana eikä kirjoittajana, joten se hieman ihmetyttää. Mutta opin kokoajan lisää, niin itsestäni kirjoittajana kuin muiden tekstien lukijana. Sillä jatkuvasti luen ja kommentoin myös muiden tekstejä. Niistä oppiii valtavasti!

Toivottavasti tämä vuosi jatkuu samansuuntaisesti kirjoittamisen suhteen. Täytyy myöntää, että nyt on draivi päällä!

Painajaiset

📙Jatkonovelli

Annukka potkaisi epähuomiossa pinnasängyn alta pilkistävää muovipulloa. Pepsi Maxia. Sitä lapset aina halusivat, mutta eivät ottaneet kuin pienen kulauksen. Kun Annukka oli lapsena lauantaisaunonut mummon ja papan kanssa, hän oli saanut ottaa kellarin portaiden alta kuuden pullon oranssisesta kantokorista lasisen jaffapullon. Jaffa oli maistunut taivaalliselta!

Vettä vihmoi makuuhuoneen ikkunaan. Keli oli kummallinen. Vuoroin pakkasta ja hiutuvaista lunta, vuoroin vettä. Aamulla ei tiennyt minkälainen ilma olisi illalla. Annukalla oli noussut käsikarvat pystyyn, kun säätiedotuksessa kerrottiin minä syksynä viimeksi oli ollut tällainen outo keli. Ei tarvittu tekoälyä kertomaan, että sääolosuhteet, kerrostalojen purkaminen ja Harrin ja Katjan löytyminen olivat tuoneet painajaiset takaisin.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO

*****

Viikon 35 krapusanat ovat: muovipullo, tekoäly, syksy.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

 

Kesäloma on lomailtu - paluu blogin äärelle!

 

En ihan ajatellut, että lomailu blogikirjoittamisesta kestäisi näin pitkälle.

Olin vilpittömästi ajatellut kirjoittaa jatkotarinaa, mutta kesä meni muita tarinoita kirjoitellessa ja kirjoituskursseilla viettäessä. Toki tein muutakin

Nyt kuitenkin odotan jo innolla krapuhaasteita - itseänikin jännittää että mitä noille tarinan tyypeille oikein käy. Mihin reitti vie ja kuinka asiat suttaantuvat. 

Tänään olen tehnyt kaikenlaisia kirjallisia rästitehtäviä käyttäen vanhaa kunnon pomodoro-tekniikkaa. Kun ajastaa kellon ja ryhtyy tekemään, tulostakin syntyy. Muutaman mieltä painavatn kirjoitusjutun sain jo aika hyvälle mallille. 

Täällä siis kynät jo melkein terässä ja näppäimistö putsattuna. Kohta varmaan tarinaan syntyy jatkoa...