🖤 Kirjoittaessani Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelmaa muodostuivat alla olevat biisit erityisen tärkeiksi.
Vaikeaa tietää tarkalleen miksi. Genrejähän tässäkin on sekaisin 🤭
1. Nick Cave & The Bad Seeds ft. Kylie Minogue - Where The Wild Roses Grow
2. Viitasen Piia – Outo tyttö
3. Sari Kaasinen - Niin korkea oli taivas
4. Inginmaa/Hypnomen - Kuollut mies
5. Tiia Karoliina - Helene Schjerfbeck
6. Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa
7. Atomirotta - Aurinkoon
8. Tavaramarkkinat – Kevät
9. Mariska - Tarkasta Tämä
10. Portion Boys & Matti ja Teppo - Vauhti Kiihtyy
11. Marjo Leinonen & BubliCans - Loose Hat
12. Matti Järvinen - Sameassa vedessä
13. Apulanta: Armo
14. Arttu Wiskari - Tuntematon potilas
15. Joan Osborne - St. Teresa
16. Joan Osborne - One Of Us
17. Magpie - The Unthanks
18. Sentenced - Killing Me Killing You
19. Sentenced - End Of The Road
20. Sentenced – No One There
21. Apulanta - Koneeseen kadonnut
22. Varjokoodi - Kompassi
23. Jinjer - Green Serpent
Nyt
on kynän alla uudet tekstit ja uudet biisit. Vaikka pidän näistä
kappaleista edelleen, ne eivät enää resonoi uusiin tarinoihin.
Kirjoitti Matilda Varjo
"Pimeyteen jätetyt sanat ja ajatukset heittävät syvän varjonsa näkyvien sanojen päälle ja antavat niille niiden todellisen merkityksen." - Markku Toivonen
keskiviikko 25. maaliskuuta 2026
Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelman musiikkia
perjantai 20. maaliskuuta 2026
Helmet-haasteesta 16 ruksia
🖤 Sain HELMET-haasteesta 16 kohtaa raksittua novellikokoelmani avulla.
Tässä ruksien avulla vähän lisätietoa kirjasta:
5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
– kirjasta löytyvät jälkisanat sekä sen niminen novelli
8. Kirjassa ei rakastuta
- kukaan ei rakastu kehenkään
10. Kirjassa leikataan
– Kristiina leikkaa ja leikkelee
18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
– kokoelman tekstit kuulunevat reaalifantasiaan, joka sekoittaa kaikenlaista
21. Kirjassa käydään museossa
– Anastasia jopa asuu museossa hetken
25. Matkakertomus
– kokoelmassa reissataan jo nimenkin mukaisesti, mutta yksi pidempikin matkakertomus löytyy
31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
– hengellistä musiikkia ainakin löytyy
33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
– rouva Mielonen täyttää tämän kohdan
35. Kirjassa on lyhyet luvut
– novellit ovat kaikki kohtuullisen lyhyitä, laskettakoon luvuiksi tässä kohdassa
36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
– kokemukseni on, että moni haluaa lukemisensa jälkeen jutella teksteistä
38. Kirjassa keräillään jotain
– Marisa keräilee...
39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
– tämä kirja on Matilda Varjon esikoiskirja, että aiempaa kirjatuotantoa ei ole saatavissa
41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
– kauneudesta en nyt tiedä, mutta mielestäni kansi on selkeä, yksinkertainen ja tarinoille sopivissa väreissä
42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
– latinaa löytyy
45. Kirjassa on kiusaamista
– muutaman hahmon elämässä sitä on ollut ja on
49. Kirja on julkaistu vuonna 2026
– 13.2.2026
sunnuntai 15. maaliskuuta 2026
Spefistiset kirjamessut 14.3.2026 Pasilan kirjastossa
Piti mennä
viettämään kirjallista päivää Kirjailijayhdistysten Talvipäiville 2026, mutta matkustin epähuomiossa Leppävaara-onneni ohitse ja muistin Pasilassa, että hei ei
hätää, Pasilan kirjastossa tapahtuu myös!
Universumi päätti siis kohtaloni, minä vain vikisin. Alussa ihmetyksestä, lopuksi ilosta.
Pasila
oli kyllä paikkana varsinainen inferno, mutta kirjasto hieno (ehkä hitusen liian
valoisa makuuni) eikä lehtiosastolta löytynyt etsimääni Itä-Häme
-lehteä, mutta tärkeintä olikin se, mitä siellä tapahtui: SPEFISTISET
KIRJAMESSUT🔥
Kaikki ohjelma oli mielenkiintoista, mutta
ykkössijalle nousivat erikoiskirjastovirkailija Matti Järvisen
yllätysnumerona vinkkaamat kauhukirjat sekä paneelikeskustelu (@hanna_morre, @kelosaari, Rimma Joonatan Erkko ja @fridaburns_ ) aiheesta: Faktat ja realismi spefissä. Sattuneesta syystä kiinnosti.
Kauhukirjoja
Matti Järvinen vinkkasi seuraavia kauhukirjoja:
1. Kauhujen kabinetti – H.B. Lovecraft (parhaita lyhyitä kauhutarinoita)
2. Unet noitatalossa ja muita tarinoita (novelliantologia)
3. Vieraslaji ja muita tarinoita (novelliantologia)
4. Retki autiotalolle (mykkä sarjakuva, löytyy lähinnä kirjastoista)
5. Hehkuva pyramidi ja muita kauhukertomuksia – Arthur Machen
6. Valhalla vaeltajat – Robert E. Howard (novellikokoelma)
7. Pinnan alla olentoja syvyyksistä (novelliantologia)
8. Pohjatuulen tytär ja muita värisyttäviä kokemuksia – Juha Jyrkäs (novelleja)
9. Hiljainen sydän – JP. Koskinen
10. Lemmen voima – tarinoita kuolleiden rakastamisesta (novellikokoelma)
Järvinen kertoi myös jokaisesta kirjasta jonkin anekdootin ja antoi tarvittaessa varoituksia kielestä, kirjojen tapahtumista tai kuvista.
Itseäni alkoi moni näistä kirjoista kiinnostaa. Tunsin myös syvää huojennusta siitä, että novelleja kirjoitetaan, luetaan ja koostetaan sittenkin. Eräs alan ammattilainen sanoi minulle aikoinaan esikoisnovellikokoelmaani tarjotessani luettavaksi, että "tiedäthän, ettei novelleja kukaan lue."
En tiennyt, enkä taida tietää vieläkään.
Faktat ja realismi spefissä
Omat tarinani ovat ulospäin arkisia, mutta niissä on jokin nyrjähtänyt juttu.
Minua on aina kiehtonut tämänkaltainen teksti. Olen kirjoittajanakin tainnut olla aina kyseiseen tarinankerrontaan kallellaan.
Vasta parin viime vuoden aikana olen alkanut aavistella, että kirjoittamani jutut kuuluvat reaalifantasian piiriin. Joku on todennut myös tekstieni olevan uuskummaa, maagista realismia. Minulle sillä ei sinällään ole ollut merkitystä, mutta koska lokerointia kaivataan, tähän lokeroon olen nyt sitten solahtanut. Kuulemma kyseessä on matala fantasia.
Minua kiinnosti siis kovasti tuo spefistisien messujen viimeinen paneeli: Faktat ja realismi spefissä.
Muistikirjaani merkitsin panelistien kommentteja realismin oleskelusta fantasiassa:
- jotkut oikeat, olemassa olevat paikat
- historiataustaa, oikeaa historiaa, historian kunnioittaminen
- fantasiamaailma on itselleen realistinen
- ammentaa todellisesta kansanperinteestä
- ottaa kantaa todellisen maailman ongelmiin
- reaalimaailmassa olevat ihmiset saadaan uskomaan uskomattomaan ja nyrjähtäneeseen uskottavasti
Tunnistan omissa teksteissäni esiintyvän monia näistä. Toisissa useampi, joissakin jopa kaikki.
Kiitokset
Universumille hässäkästä junassa, minkä tähden Leppävaaran asema livahti ohitse ja päädyin Pasilaan.
Pasilan kirjastolle messuideasta ja hyvästä ohjelmakattauksesta.
Matti Järviselle kirjavinkeistä.
Monesta kirjasta, jotka lähtivät joko varaukseen tai tilaukseen.
sunnuntai 22. helmikuuta 2026
Kysyttyä: Mikä novelleista on tärkein tai rakkain?
🖤 Lupasin
tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty
vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.
Aina yksi kysymys, yksi postaus.
*****
🖤 Mikä novelleista on tärkein tai rakkain? 🖤
Tämä
kysymys vaatisi laittamaan lapsia paremmuusjärjestykseen. Sellainen
tunne tulee. Tekee mieli mainita kaikki tai ei sitten yhtäkään.
Näiden
omien novellien kanssa on käynyt niin kuten toistenkin kirjoittamien
tekstien kanssa. Jotkut puhuttelevat jonakin hetkenä enemmän, toiset
taas jonakin toisena hetkenä.
Kun teksteihin on saanut jo hitusen etäisyyttä, uskallan sanoa kuitenkin proosalapsistani muutaman asian.
Tällä
hetkellä eniten hellyyden tunteita ja jopa roskia silmässä aiheuttaa
viimeinen novelli "Jälkikirjoitus". Ja niinhän jälkikirjoituksen
tietysti pitääkin.
"Kaunis hiljaisuus" ja "Kadotus" ovat myös
sellaisia, jotka resonoivat vahvasti. Ehkä siksi, että olen saanut
niistä lähiaikoina eniten palautetta. Myös "Ensimmäinen ja viimeinen" on
puhututtanut lukijoita.
Vastaan siis vihdoin kysymykseen:
se vaihtelee, koska se riippuu omasta kulloisestakin mielentilastani.
Ja ehkä lisään kuitenkin, että kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Muuten ne eivät tässä kokoelmassa olisikaan.🖤
tiistai 17. helmikuuta 2026
Klikkiotsikko: Oletko aina lukenut novelleja väärin? – 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon
Novelli ei ole miniatyyriromaani. Se ei ole nopea pikku välipala. Se ei ole jotain, jonka voi “vain lukaista pois alta”. Novellien lukemisessa on jotain samaa kuin runojen lukemisessa. Näin väitän.
Alla kuvaan 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon. Tunnistatko itsesi?
*****
1. Luet novellia kuten romaania
Romaanissa lämmitellään, johdatellaan, hengitellään, rakennetaan maailmoja, kasvatetaan henkilöhahmoja, viritellään juonta ja juonen kaarta.
Novelli taas alkaa usein keskeltä tapahtumaa, tilannetta, muutosta tai luisumista johonkin.
Romaaneihin tottunut odottaa monesti pitkää johdantoa ja kerrontaa ja huomaa novellia lukiessaan olevansa auttamatta myöhässä. Novellit eivät yleensä paljon selittele ja kuvaile, vaan ne vihjaavat, kertovat tarinaa myös rivien välissä. Novelli ei rakenna taloa, vaan se sytyttää talon tuleen ja poistuu paikalta.
2. Etsit “juonta” merkitysten sijaan
Lukiessasi novellia ihmettelet ja kyselet:
“Mitä oikein tapahtui? Mistä tässä on kyse?"
Hyviä kysymyksiä ja tarpeellisia, mutta vielä parempi kysymys on:
“Miksi tämä hetki valittiin?”
Novelli kuvaa yleensä yhden hetken, yhden katseen, yhden tilannetiivistymän. Se on kuin romaanista zoomattaisiin yksi kohtaus lähikuvaan. Jos maltat pysähtyä novellin äärelle, alat kuulla vastauksia.
3. Kiiruhdat novellin lopun ohi
Novellin loppu ei tarkoita välttämättä tarinan päätöstä. Usein novellit päättyvät juuri ennen sitä, kun vielä tahtoisit niiden jatkuvan.
Lopussa usein on se koukku, joka jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille, jatkopohdinnoille. Lopussa saattaa olla myös jotakin sellaista, joka pakottaa siirtymään takaisin alkuun ja tarkistamaan sitä mikä aluksi sanottiin, vaikka et hoksannut sen sanomista.
Jos vain kiiruhdat heti seuraavaan novelliin, menetät puolet kokemuksesta. Novellin tarina nimittäin saattaa jatkua mielessäsi, jos vain annat sille tilaa.
4. Yrität ymmärtää aivan kaiken
Novelleissa ei kaikkea olekaan tarkoitus ymmärtää. Ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Eri aikakausina ja elämäntilanteissa voit tulkita ja ymmärtää tarinan toisella tavalla. Löytää siitä jotakin sellaista, mitä et ole aiemmin huomannut.
Novelli on usein aukkoisuuden ja tiivistämisen taidetta. Se, mitä jätetään sanomatta, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Epävarmuus siitä, että ymmärsinkö oikein, ei ole mikään synti tai häpeä. Se on osa lukukokemusta.
Jos tahdot, että sinulle selitetään novelli, se on sama kuin joku selittäisi vitsin. Taika tuhoutuu.
5. Et lue kuin yhden kerran
Novelli kannattaa lukea useamman kerran. Se suorastaan kutsuu siihen.
Ensimmäinen lukukerta kertoo mitä tapahtuu. Toinen lukukerta voi jo paljastaa mitä
oikeasti tapahtuu. Kolmannella lukukerralla alkaa löytyä rivien välitkin.
Vasta useammalla lukukerralla saatat huomata, että jo ensimmäinen novellin lause oli suora vihje sen loppuun.
6. Ärsyynnyt hämmennyksestäsi
Novelli toimii usein kuin uni. Se jättää jäljen, jota et osaa selittää.
Novelli saattaa aiheuttaa tunteita: ärsytystä, hämmennystä, vihaa, kiukkua, väsymystä. Se ei tarkoita, että "paska novelli" tai "paska tarina". Se tarkoittaa, että jokin novellissa osui.
Älä ärsyynny, vaan selvitä mistä reaktiossasi on kyse.
7. Pidät novelleja romaania helpompina ja nopeampina
Tämä on suuri harha.
Novelli on kirjallisuuden tiivistetty muoto. Jokainen sana on tärkeä ja painokas. Jokainen tauko merkitsee. Novelli on enemmän runoutta, kuin proosaa.
Ja siksi se vaatii lukijalta paljon.
*****
Kun siis seuraavan kerran ajattelet novellia lukiessasi, että "en nyt oikein saanut tästä kiinni", kokeile seuraavaa:
1. Lue uudelleen
2. Lue hitaammin
3. Kysy itseltäsi: mitä jäi sanomatta?
Tästä novellissa on kyse.
maanantai 16. helmikuuta 2026
Kysyttyä: Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä?
Lupasin
tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty
vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.
Aina yksi kysymys, yksi postaus.
*****
🖤 Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä? 🖤
Kirjoitusprosessissa ehkä merkityksellisintä ja huiminta oli se, kun sai kirjoitettua sen, mikä oli mielen päällä.
Toiseksi
merkityksellisintä oli luottaa kirjoittamisprosessissa siihen, että
kyllä se tarina vähän kerrassaan sieltä hahmottuu ja alkaa elää omaa
elämäänsä.
Aluksi mulla oli joku idea, oivallus tai asia, joka
piti saada jotenkin paperille. Mutta miten, se oli välillä epäselvää.
Yleensä tarinan tilanne ja asetelma alkoi aueta vain kirjoittamalla.
Toisinaan
mulla oli selkeä alku ja selkeä loppu ja sitten kirjoitin siinä välissä
olevan aukon täyteen. Se oli kuin palapelia rakentaisi, todella
innostavaa. Jokainen pala toi kuvan paremmin esiin, kunnes kaikki palat
olivat löytäneet paikkansa.
sunnuntai 15. helmikuuta 2026
📜 Junan alle
Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
– Kuulitko? Armi kysyi.
– En mitään, vastasi Oskari.
– Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
– Juna tulee, Oskari sanoi.
– Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
– Mihin?
– Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
– Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
– Ei vielä.
– Tule nyt pois senkin hullu!!
– En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi.
Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.
– Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.
*****
Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.






