Spefistiset kirjamessut 14.3.2026 Pasilan kirjastossa

 

Piti mennä viettämään kirjallista päivää Kirjailijayhdistysten Talvipäiville 2026, mutta matkustin epähuomiossa Leppävaara-onneni ohitse ja muistin Pasilassa, että hei ei hätää, Pasilan kirjastossa tapahtuu myös!

Universumi päätti siis kohtaloni, minä vain vikisin. Alussa ihmetyksestä, lopuksi ilosta.

Pasila oli kyllä paikkana varsinainen inferno, mutta kirjasto hieno (ehkä hitusen liian valoisa makuuni) eikä lehtiosastolta löytynyt etsimääni Itä-Häme -lehteä, mutta tärkeintä olikin se, mitä siellä tapahtui: SPEFISTISET KIRJAMESSUT🔥

Kaikki ohjelma oli mielenkiintoista, mutta ykkössijalle nousivat erikoiskirjastovirkailija Matti Järvisen yllätysnumerona vinkkaamat kauhukirjat sekä paneelikeskustelu (@hanna_morre, @kelosaari, Rimma Joonatan Erkko ja @fridaburns_ ) aiheesta: Faktat ja realismi spefissä. Sattuneesta syystä kiinnosti.

Kauhukirjoja  

Matti Järvinen vinkkasi seuraavia kauhukirjoja:

1. Kauhujen kabinetti – H.B. Lovecraft (parhaita lyhyitä kauhutarinoita)

2. Unet noitatalossa ja muita tarinoita (novelliantologia)

3. Vieraslaji ja muita tarinoita (novelliantologia)

4. Retki autiotalolle (mykkä sarjakuva, löytyy lähinnä kirjastoista)

5. Hehkuva pyramidi ja muita kauhukertomuksia – Arthur Machen

6. Valhalla vaeltajat – Robert E. Howard (novellikokoelma) 

7. Pinnan alla olentoja syvyyksistä (novelliantologia)

8. Pohjatuulen tytär ja muita värisyttäviä kokemuksia – Juha Jyrkäs (novelleja)

9. Hiljainen sydän – JP. Koskinen

10. Lemmen voima – tarinoita kuolleiden rakastamisesta (novellikokoelma) 

Järvinen kertoi myös jokaisesta kirjasta jonkin anekdootin ja antoi tarvittaessa varoituksia kielestä, kirjojen tapahtumista tai kuvista. 

Itseäni alkoi moni näistä kirjoista kiinnostaa. Tunsin myös syvää huojennusta siitä, että novelleja kirjoitetaan, luetaan ja koostetaan sittenkin. Eräs alan ammattilainen sanoi minulle aikoinaan esikoisnovellikokoelmaani tarjotessani luettavaksi, että "tiedäthän, ettei novelleja kukaan lue." 

En tiennyt, enkä taida tietää vieläkään.

Faktat ja realismi spefissä 

Omat tarinani ovat ulospäin arkisia, mutta niissä on jokin nyrjähtänyt juttu. 

Minua on aina kiehtonut tämänkaltainen teksti. Olen kirjoittajanakin tainnut olla aina kyseiseen tarinankerrontaan kallellaan. 

Vasta parin viime vuoden aikana olen alkanut aavistella, että kirjoittamani jutut kuuluvat reaalifantasian piiriin. Joku on todennut myös tekstieni olevan uuskummaa, maagista realismia. Minulle sillä ei sinällään ole ollut merkitystä, mutta koska lokerointia kaivataan, tähän lokeroon olen nyt sitten solahtanut. Kuulemma kyseessä on matala fantasia. 

Minua kiinnosti siis kovasti tuo spefistisien messujen viimeinen paneeli: Faktat ja realismi spefissä. 

Muistikirjaani merkitsin panelistien kommentteja realismin oleskelusta fantasiassa:

- jotkut oikeat, olemassa olevat paikat 
- historiataustaa, oikeaa historiaa, historian kunnioittaminen
- fantasiamaailma on itselleen realistinen
- ammentaa todellisesta kansanperinteestä
- ottaa kantaa todellisen maailman ongelmiin
- reaalimaailmassa olevat ihmiset saadaan uskomaan uskomattomaan ja nyrjähtäneeseen uskottavasti

Tunnistan omissa teksteissäni esiintyvän monia näistä. Toisissa useampi, joissakin jopa kaikki. 

Kiitokset

Universumille hässäkästä junassa, minkä tähden Leppävaaran asema livahti ohitse ja päädyin Pasilaan. 

Pasilan kirjastolle messuideasta ja hyvästä ohjelmakattauksesta.

Matti Järviselle kirjavinkeistä.  

Monesta kirjasta, jotka lähtivät joko varaukseen tai tilaukseen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kysyttyä: Mikä novelleista on tärkein tai rakkain?

 

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä novelleista on tärkein tai rakkain? 🖤

Tämä kysymys vaatisi laittamaan lapsia paremmuusjärjestykseen. Sellainen tunne tulee. Tekee mieli mainita kaikki tai ei sitten yhtäkään.

Näiden omien novellien kanssa on käynyt niin kuten toistenkin kirjoittamien tekstien kanssa. Jotkut puhuttelevat jonakin hetkenä enemmän, toiset taas jonakin toisena hetkenä.

Kun teksteihin on saanut jo hitusen etäisyyttä, uskallan sanoa kuitenkin proosalapsistani muutaman asian.

Tällä hetkellä eniten hellyyden tunteita ja jopa roskia silmässä aiheuttaa viimeinen novelli "Jälkikirjoitus". Ja niinhän jälkikirjoituksen tietysti pitääkin.

"Kaunis hiljaisuus" ja "Kadotus" ovat myös sellaisia, jotka resonoivat vahvasti. Ehkä siksi, että olen saanut niistä lähiaikoina eniten palautetta. Myös "Ensimmäinen ja viimeinen" on puhututtanut lukijoita.

Vastaan siis vihdoin kysymykseen:
se vaihtelee, koska se riippuu omasta kulloisestakin mielentilastani.

Ja ehkä lisään kuitenkin, että kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Muuten ne eivät tässä kokoelmassa olisikaan.🖤

Klikkiotsikko: Oletko aina lukenut novelleja väärin? – 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon

   

Novelli ei ole miniatyyriromaani. Se ei ole nopea pikku välipala. Se ei ole jotain, jonka voi “vain lukaista pois alta”. Novellien lukemisessa on jotain samaa kuin runojen lukemisessa. Näin väitän.  

Alla kuvaan 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon. Tunnistatko itsesi?

***** 

1. Luet novellia kuten romaania

Romaanissa lämmitellään, johdatellaan, hengitellään, rakennetaan maailmoja, kasvatetaan henkilöhahmoja, viritellään juonta ja juonen kaarta. 

Novelli taas alkaa usein keskeltä tapahtumaa, tilannetta, muutosta tai luisumista johonkin. 

Romaaneihin tottunut odottaa monesti pitkää johdantoa ja kerrontaa ja huomaa novellia lukiessaan olevansa auttamatta myöhässä. Novellit eivät yleensä paljon selittele ja kuvaile, vaan ne vihjaavat, kertovat tarinaa myös rivien välissä. Novelli ei rakenna taloa, vaan se sytyttää talon tuleen ja poistuu paikalta.

2. Etsit “juonta” merkitysten sijaan 

Lukiessasi novellia ihmettelet ja kyselet: 

“Mitä oikein tapahtui? Mistä tässä on kyse?"
Hyviä kysymyksiä ja tarpeellisia, mutta vielä parempi kysymys on:

“Miksi tämä hetki valittiin?”

Novelli kuvaa yleensä yhden hetken, yhden katseen, yhden tilannetiivistymän. Se on kuin romaanista zoomattaisiin yksi kohtaus lähikuvaan. Jos maltat pysähtyä novellin äärelle, alat kuulla vastauksia.

 

3. Kiiruhdat novellin lopun ohi

Novellin loppu ei tarkoita välttämättä tarinan päätöstä. Usein novellit päättyvät juuri ennen sitä, kun vielä tahtoisit niiden jatkuvan. 

Lopussa usein on se koukku, joka jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille, jatkopohdinnoille. Lopussa saattaa olla myös jotakin sellaista, joka pakottaa siirtymään takaisin alkuun ja tarkistamaan sitä mikä aluksi sanottiin, vaikka et hoksannut sen sanomista. 

Jos vain kiiruhdat heti seuraavaan novelliin, menetät puolet kokemuksesta. Novellin tarina nimittäin saattaa jatkua mielessäsi, jos vain annat sille tilaa.

 

 4. Yrität ymmärtää aivan kaiken

Novelleissa ei kaikkea olekaan tarkoitus ymmärtää. Ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Eri aikakausina ja elämäntilanteissa voit tulkita ja ymmärtää tarinan toisella tavalla. Löytää siitä jotakin sellaista, mitä et ole aiemmin huomannut.  

Novelli on usein aukkoisuuden ja tiivistämisen taidetta. Se, mitä jätetään sanomatta, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Epävarmuus siitä, että ymmärsinkö oikein, ei ole mikään synti tai häpeä. Se on osa lukukokemusta.

Jos tahdot, että sinulle selitetään novelli, se on sama kuin joku selittäisi vitsin. Taika tuhoutuu. 

5. Et lue kuin yhden kerran 

Novelli kannattaa lukea useamman kerran. Se suorastaan kutsuu siihen.  

Ensimmäinen lukukerta kertoo mitä tapahtuu. Toinen lukukerta voi jo paljastaa mitä oikeasti tapahtuu. Kolmannella lukukerralla alkaa löytyä rivien välitkin. 

Vasta useammalla lukukerralla saatat huomata, että jo ensimmäinen novellin lause oli suora vihje sen loppuun.

 

6. Ärsyynnyt hämmennyksestäsi

Novelli toimii usein kuin uni. Se jättää jäljen, jota et osaa selittää. 

Novelli saattaa aiheuttaa tunteita: ärsytystä, hämmennystä, vihaa, kiukkua, väsymystä. Se ei tarkoita, että "paska novelli" tai "paska tarina". Se tarkoittaa, että jokin novellissa osui.

Älä ärsyynny, vaan selvitä mistä reaktiossasi on kyse. 

 

7. Pidät novelleja romaania helpompina ja nopeampina

Tämä on suuri harha.

Novelli on kirjallisuuden tiivistetty muoto. Jokainen sana on tärkeä ja painokas. Jokainen tauko merkitsee. Novelli on enemmän runoutta, kuin proosaa.

Ja siksi se vaatii lukijalta paljon. 

 

 *****

Kun siis seuraavan kerran ajattelet novellia lukiessasi, että "en nyt oikein saanut tästä kiinni", kokeile seuraavaa:

1. Lue uudelleen
2. Lue hitaammin
3. Kysy itseltäsi: mitä jäi sanomatta?

Tästä novellissa on kyse. 

 

Kysyttyä: Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä?

 

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä? 🖤

Kirjoitusprosessissa ehkä merkityksellisintä ja huiminta oli se, kun sai kirjoitettua sen, mikä oli mielen päällä.

Toiseksi merkityksellisintä oli luottaa kirjoittamisprosessissa siihen, että kyllä se tarina vähän kerrassaan sieltä hahmottuu ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Aluksi mulla oli joku idea, oivallus tai asia, joka piti saada jotenkin paperille. Mutta miten, se oli välillä epäselvää. Yleensä tarinan tilanne ja asetelma alkoi aueta vain kirjoittamalla.

Toisinaan mulla oli selkeä alku ja selkeä loppu ja sitten kirjoitin siinä välissä olevan aukon täyteen. Se oli kuin palapelia rakentaisi, todella innostavaa. Jokainen pala toi kuvan paremmin esiin, kunnes kaikki palat olivat löytäneet paikkansa.

 

📜 Junan alle

 

Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
  – Kuulitko? Armi kysyi.
  – En mitään, vastasi Oskari.
  – Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
  – Juna tulee, Oskari sanoi.
  – Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
  – Mihin?
  – Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
  – Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
  – Ei vielä.
  – Tule nyt pois senkin hullu!!
  – En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi. 
  Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.
  – Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Kysyttyä: Mistä kirjaa voi ostaa?

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

 *****

🖤 Mistä kirjaa voi ostaa? 🖤

Tämän hetken (15.2.2026) tilanne (omien huomioiden perusteella) on tämä: 

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)
- Adlibris (e-kirja: 10,70€) 

Toimituskustannukset ja lähetysaikataulu vaihtelevat. 

 

Julkkarit on nyt juhlittu – kiitos paikalla olleille!

 

🖤 KIITOS kaikille eilen perjantaina 13.2. klo 19-20 paikalla olleille!

Meitä oli linjoille melkein 40, se tuntui uskomattomalta😮 Aikataulu piti ja kysymyksiäkin tuli chattiin.

Tiimi, jonka kanssa ilta rakennettiin ansaitsee vielä erityiskiitokset. Tällä porukalla pähkittiin, mietittiin ja ennakoitiin. Oli turvallista olla ja toimia.

Erityiskiitos siis:
@kirjakimara, Johanna
@hannanaremaa, Hanna
@annanaamusivut, Anna

Kysymyksiä tuli vielä viime minuuteilla lisää chattiin sekä illan aikana myös sähköpostiin. Vastaan niihin tässä viikonlopun aikana kunhan tästä tokeennun.

Yksi tärkeä kysymys kuitenkin taas tuli.
⭐️ Mistä kirjaa voi ostaa?

Olen kerännyt blogin puolelle listaa, mistä kaikista paikoista tällä hetkellä kirjaa voi tilata ja ostaa. Tämän hetken tilanne:

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)

Postimaksut ja lähetysaika vaihtelevat eri toimijoilla.

Nyt hetken sulattelen eilistä iltaa ja palaan sitten julkkaritunnelmiin. Tänään ehkä vähän himmailen, huomenna kynä vie taas tyystin mennessään.

Kysymyksiä voi vieläkin lähettää: matilda.varjo at gmail.com. Ja arvostelukappaleita kirjasta saa osoitteesta: lehdisto at bod.fi.

Kuulumisiin!
t. M