📜 Kun musiikki päättyy

 

Hän pukee päälleen suojahaalarin, hengityssuojaimen, visiirin ja kaksinkertaiset käsineet. Hän seisoo hetken keskellä olohuonetta ja pitää hiljaisen hetken ennen työn alkua.

Hän asettelee kuulokkeet korvilleen, Chopinin Nocturne pauhaa kuulokkeissa repeatilla, rakentaa turvakuplaa hänen ympärilleen, pyöristää työn kulmikkuutta.

Hän työskentelee järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Hinkkaa pois jäljet, joita kukaan ei tahdo nähdä, poistaa kemikaaleilla hajut, joita kukaan ei halua haistella. Hänen jokainen liikkeensä on tarkka, suunnitelmallinen, kokenut.

Kun työ on valmis, hän tuulettaa asunnon ja antaa musiikin vielä hetken rauhoittaa mieltä, ennen kuin riisuu suojavaatteet jätesäkkiin.

Jälkeensä hän jättää hiljaisen ja puhtaan tilan. Kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikolla 18 on vuorossa uudenlainen haaste eli kirjoitetaan, mitä alla olevasta musiikista tulee mieleen. Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapu ilmestyy sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

 

SusuPetalin blogissa arvio novellikokoelmastani

Tuntemattomana indiekirjailijana toimiminen on hyvin itsenäistä ja yksinäistä työtä. 

Ei ole suurta kustantamoa taustalla, ei markkinointikoneistoa eikä valmiiksi odottavaa lukijakuntaa. On vain kirjoittaja, tarinat ja kirjoittajan oma aktiivisuus. 

Siksi jokainen lukijapalaute kirjasta on tärkeä. Se saa tuntemaan, että joku on jossakin ja lukee, ettei vain kirjoittele tuuleen. 

Palaute voi olla kiittävää ja kannustavaa, tai se voi olla kriittistä ja rakentavaa. Kaikki on kirjoittajalle ja tarinoille jollakin tapaa hyödyllistä.
  

"Novelleja lukiessani hörähtelin aina välillä ääneen, kaikenlainen outous hihityttää. Sain myös kyyneleet silmiini lukiessani kokoelman viimeistä novellia. "

LUE: SusuPetal luki novellikokoelmani ja kirjoitti siitä arvion blogiinsa.  

Kiitos! 🖤 

 

Julkkarinauhoite kuunneltavana!

Vihdoinkin sain sen tehdyksi – julkkarinauhoite on nyt valmis! Eli te, jotka ette päässeet mukaan helmikuussa juhlistamaan kirjaani, voitte nyt kuunnella nauhoitteen ja päästä siltä osin mukaan tunnelmaan.  

Julkkarit oli Teamsissa. Joissakin kohdissa Teams pätkii, mutta se ei onneksi vaikuta haastattelun tai tekstien lukemisen ymmärrettävyyteen. 

Nauhoitteella mainitaan seuraavia henkilöitä: Pamela Tola, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Magdalena Hai. Lisäksi maininnan saa Sysmän Villa Sarkia. 

Suuret kiitokset haastattelusta Johanna ja lukunäytteistä Hanna! Ja kiitos kaikille, jotka osallistuitte tapahtumaan tai sen järjestelyihin, esititte kysymyksiä, lähetitte onnitteluviestejä tai hankitte kirjan itsellenne.

Nauhoitteen kesto reilut 53 min.  

 

Nauhoitteen pääset kuuntelemaan täältä >>

 

 

 

📜 Yllätys

  

”Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin…” (*)

Auto tuli aikamoisella vauhdilla mutkan takaa. Taisi olla jonkun sortin pickuppi. Kun sen kuski huomasi minut, se joutui jarruttamaan niin kovaa, että hiekkatie luikerteli pyörien alta karkuun ja sai auton heittelehtimään.

Kaara pysyi tiellä, mutta kuski oli unohtanut sitoa lavalla olevan pallogrillin kiinni. Nyt minulla oli pallogrilli sylissä, grilliritilä naamassa, ja metallin maku suussa. Jos saisin hiiliä ja tulitikut, voisin grillata kaupparepussani olevat kesäkurpitsat ja porkkanapihvit.

Kuski ei tullut takaisin. Ja nyt tuo riivatun kappale soi päässäni taukoamatta. Elämä yllättää, tällaista loppua en olisi ikinä arvannut.

Että hyvää juhannusta vaan. 

*****

(*) Sanat: Leevi & The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas 

 

 

 

*****
Viikon 15 krapusanat ovat: oja, ritilä, metalli

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.  

Kirjavinkeissä novellikokoelmani

 

🖤 Kirjavinkit.fi -sivustolla vinkkaus ja arvio novellikokoelmastani Olet saapunut määränpäähäsi!

Lue ja vinkkaa kaverillekin! 🔥
➡️ https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/olet-saapunut-maaranpaahasi/

📜 Kadonneen paluu

Vieras ilmestyi pihalle ja pyysi vettä. Ohjasin hänet kaivolle, jota reunusti villiintynyt ruoho.  
– Muistatko viime kesän? vieras kysyi. 
Muistin ukkosmyrskyn ja jonkun kadonneen. Siitä oli lehdessäkin.
Vieras hymyili, joi veden kämmenkupista ja lähti. 

Mies käveli pihalle ja pyysi vettä. Istutin hänet pihakeinuun ja kaadoin sinappilasiin vettä posliinikannusta.
– Muistatko viime syksyn? mies kysyi.
Oli rankkasade ja joku katosi. Siitä oli lehdessäkin.
Mies joi veden ja käveli pois.

Pieni poika seisoi kuistilla ja tahtoi vettä. Ohjasin hänet keittiöön ja valutin hanasta vettä muovimukiin.
– Sun pitää jo palata, poika sanoi.
Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi.
– Huomisen lehti pitää odottaa. Sitten ehkä.
 

*****
Viikon 14 krapusanat ovat: ilma, vieras, ruoho

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Kysyttyä: Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit?

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit? 🖤

Omalle tekstille tulee yleensä hyvin sokeaksi, joten se tarvitsee ulkopuoliset silmät jossakin vaiheessa. Tässä apuun tulivat julkaisemaan pyrkivän kirjoittajan enkelit: esilukijat.

Esilukijat ja heiltä saamani palaute novellikokoelman käsikirjoitukseen, oli todella tärkeä osa kirjoitusprosessia ja sitä, mitkä novellit lopulta päätyivät novellikokoelmaan ja minkälaisina.

Kahdenlaiset lukijat, monenlaiset näkökulmat

Esilukijoita novelleillani oli kahdenlaisia. Lukijoita, jotka lukivat kaikki novellit ja lukijoita, jotka lukivat yhden tai kaksi novellia.

Pyysin esilukijoita kiinnittämään huomiota kaikkeen mahdolliseen mitä mieleen juolahtaa ja silmään sattuu. Pyysin myös heitä kertomaan tarinoiden aikaan saamista tunteista ja mielikuvista. Lisäksi pyysin kaikki novellit lukeneita esilukijoita nimeämään kolme lempitarinaa ja kolme inhokkitarinaa.

Esilukijat toivat tarinoihin perspektiiviä. He bongasivat itsestäänselvyyksiä ja turhia infodumppauskohtia ja löysivät epäloogisuuksia sekä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Hyviä huomioita, joiden avulla tein monia korjauksia ja viilauksia. 

Ristiriidat kertovat tekstin voimasta

Lempitarinoiden ja inhokkitarinoiden listat olivat erityisen mielenkiintoista tulkittavaa. Laitoin excel-taulukkoon ennakkolukijoiden novellipisteytyksen ja kommentit. Taulukosta näki heti, mitkä tarinat herättivät monenlaisia ja ristiriitaisiakin mielipiteitä, mitkä miellyttivät useimpia ja mitkä taas eivät. Avartavaa oli, jos useampi lukija oli kiinnittänyt samaan tekstikohtaan huomiota, vaikka se olisikin tapahtunut eri tavalla. Niissä oli selkeästi jotakin, jota minun oli pohdittava lisää.

Jos kommentit olivat jostakin novellista kovin ristiriitaisia, riemastuin. Pidin sitä merkkinä siitä, että novellissa oli sitä jotakin. Jos taas jostakin novellista kaikki totesivat että ”ihan kiva”, sellainen novelli ei ehkä päätynyt tähän kokoelmaan ollenkaan tai jos päätyi, uudessa kuosissa.

Tarinat muuttuvat ja katoavat

Muutoksia tarinoiden kulkuun esilukijoiden ehdotuksesta tein ainoastaan sen pohdinnan kautta, miten muutos parhaiten palvelee tarinaa, jonka halusin kertoa. Toisinaan taas esilukijan kysymykset ja hämmennyksen hetket olivat juuri niitä reaktioita joita tekstillä halusin tuottaa. Silloin ei ollut syytä muuttaa mitään, vaikka reaktiot olisivat olleetkin ns. negatiivisia.

Toivoin salaa, että kommentit novelleista olisivat tiukkoja ja raakojakin. Onneksi toiveeni toteutui. Erityisen herkullista oli, kun eri esilukijat näkivät saman novellin eri tavalla, tulkitsivat siinä erilaisia tasoja tai taustoja. Tällainen novelli raivasi tiensä suoraan kokoelmaan. Pari novellia sai esilukijoiden kommenttien perusteella täysin uuden näkökulman ja jotkin tekstit muuttivat suuntaansa totaalisesti. Jotkut vain hävisivät.

Eli esilukijoilla oli merkitystä myös siinä, tuliko novelli kokoelmaan vaiko ei. 

Palaute peilinä

Vaikka tein muutoksia novellikokoelmaan esilukijoiden kommenttien perusteella, saamani palaute toimi kuitenkin ennen kaikkea peilinä, ei suorana ohjenuorana.

Palaute ja kommentit auttoivat pohtimaan vielä kerran, perustelemaan itselleni ja tekemään tietoisempia valintoja. 

Tarinoiden takana oli entistä helpompi seistä.