🖤 Kirjajulkkarit tulevat päivä päivältä lähemmäksi!
Hoidettuja asioita:
🌑 päivämäärä ja kellonaika on lyöty lukkoon (pe 13.2.2026 klo 19-20)
🌑 Teams-linkki tapahtumaan valmiiksi luotu (löytyy FB-tapahtumasta kts. IG:n bio)
🌑 lukijat ja haastattelija ovat vastanneet pyyntööni ”kyllä”
🌑 ohjelmarakenne ja kellotus pääpiirteissään luotu
🌑 tilaisuuden markkinointi aloitettu
Paljon
on kaikenlaista vielä tehtävänäkin... Esimerkiksi näyteluettavat
tekstipätkät ovat vielä hakusessa. Ne tulevat määrittämään osaltaan
haastattelun ja koko tilaisuuden luonnetta.
Teams-julkkareihin
päädyin, koska ajattelen sen olevan helpoin tapa saada erilaisia ihmisiä
eripuolilta Suomea mukaan juhlaan. Lisäksi verkkotilaisuuteen on helppo
tulla mukaan kännykällä, tabletilla ja tietokoneella. Ilman
matkusteluja pakkasessa tai räntäsateessa tunti tolkulla.
Ohjelma
on samankaltainen kuin ajattelin sen olevan aluksi lähijulkkareillekin,
mutta toki joitakin etäyhteyserikoisuuksia täytyy huomioida.
Esimerkiksi julkkareiden kesto ei verkossa kannata olla tuntia enempää.
Mikään
muu tässä lähenevässä kirjahetkessä ei oikeastaan jännitä kuin se, että
mitä jos me nökötetään siellä nelistään: minä, haastattelija ja
lukijat? Mitä jos ketään muuta ei kiinnosta tulla paikalle? 🤪
Mielelläni kuulisin minkälaisia ajatuksia ja huolia teillä muilla on ollut ennen julkkareita? Ja mikä on toiminut itse tapahtumassa ja mikä ei? Minkälaiset kirjajulkkarit sulla on ollut?
Aluksi ne miehet käyttivät Postia. Se oli hyvä, kun sillä ei ollut seurantaa ja niin usein hävisi jotakin, ettei kukaan ihmetellyt kun taas hävisi.
Sitten se kävi liian kalliiksi. Oli halvempaa tulla sedän pihaan yöllä ja sanoa: “Tarvitaan uusi ruukku. Hiljainen ja kestävä.” Setä sai pussillisen kahisevaa ja tynnyrillisen kolisevaa ja ne yömiehet saivat myöhemmin betoniruukkuja tilaamansa määrän. Kun oli ensin valettu ja kuivatettu.
Joskus ne tahtoivat betonikenkiä tai betonipihatonttuja. Niillä oli eri hinta, mutta hiljaisia ja kestäviä nekin olivat.
Setä oli hyvin suosittu naapurustossa. Kukaan ei haastanut sille riitaa. Sitä sanottiin Pala-Pateksi. Nimi johtui varmaankin sen isoista hauiksista.
*****
Viikon 5 krapukuva on:
🖤Jännittävää!
Julkkareiden sisältö ja aikataulutus alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan.
Olen
erityisen innostunut ja kiitollinen siitä, että sain tilaisuuteen
haastattelijaksi ja tekstien lukijoiksi juuri ne henkilöt, joita toivoin!
Haastattelussa ajattelin tärkeiksi asioiksi rauhallisuutta, vahvaa
läsnäoloa, ammattitaitoa ja suunnatonta tietämystä kirjallisuudesta, ja
lukijoissa mulle tuli vain kaksi nimeä mieleen, joita tahdoin kysyä.
Tulette kuulemaan miksi 😃
Nimet kerron myöhemmin.
24 päivää julkkkareihin!
*****
Kurkkaa myös blogin uutiset, Facebook + tapahtuma sekä Instagramista @matildavarjo.
Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa
kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi
tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan
monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun
vaikutuksen.
Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa.
Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle
ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin
asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.
Lyhyt tarina
vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on
usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on
merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille
kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin
kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin
lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja
romaanista ottaisi.
Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen
pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä
hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen
palaan myöhemmin.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta
100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin
tällöin SusuPetalin pitämässä
sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään
kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.
Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!
Mun
kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin
krapuhaasteet taas löytyvät täältä.
Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...
*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo
– SEIS! minä huudan.
Terapeutti hätkähtää. Hän lopettaa sormen liikuttamisen silmieni edessä.
Minä kerron hänelle kuinka sydäntäni juuri haudataan. Kuinka se on tallottu ja riekaleinen, revitty ulos rintakehästä. Sitä on tirkistelty ja tarkasteltu. Kerron, kuinka se laitetaan pieneen laatikkoon. Yhdessä kultaisten hammaspaikkojen ja sydämentahdistimen kanssa.
Minä kerron hänelle, että kun heitän hiekkaa sen pienen laatikon päälle, tunnen tukehtuvani. Hakkaan, reuhdon ja huudan, päästäkää ulos. Mutta ei, vasta kolmantena päivänä. Se on valhetta. Ainut mikä nousee, on unohduksissa ollut klaustrofobiani. Katkeruuteni. Vihani sitä tyyppiä kohtaan, joka meitä muka odottelee.
– Kiitos tästä kerrasta, terapeutti sanoo. – Tunti meni jo.
Ja sulkee oven takanani.
*****
Viikon 4 krapusanat ovat: hätkähtää, seis, tunti
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Minä en tiedä missä olen. Taitaa olla niin, etten ole missään.
Lokakuussa koiras oli alkanut järsiä ruokakuppiaan. Ajattelin sen olevan nälkäinen ja lisäsin päivittäistä ravintomäärää. Kaiken se söi. Se ei lihonut, mutta selvästi jotenkin kasvoi.
– Liikuntaa pitää olla noin isolla paljon. Ruokaa vähemmän ja aktiivisuutta enemmän, notkuu harvemmin ruokakupilla, sanoi naapurin koirastarhuri.
Vähensin ruokamäärää, mutta järsintä vaan jatkui. Lisäksi aamuisin ruokapussiin oli kirjoitettu tutisevin tikkukirjaimin: “ENEMMÄN”, “LISÄÄ”, “SENKIN TYRANNI” tai muuta sellaista... Viimeisintä tekstiä en kehtaa edes toistaa.
Toissa viikolla minä sitten katosin.
Koiras tuli vahtimaan päiväuniani. Sen vatsa murisi ja se tuijotti minua intensiivisesti. Odotti että nukahdin.
*****
Viikon 3 krapusanat ovat: koiras, ravinto, aktiivisuus
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
