Uutta käsikirjoitusta pukkaa

Helmikuussa päivänvalon nähneen esikoisnovellikokoelmani "Olet saapunut määränpäähäsi" ei toivon mukaan jää ainoaksi. 

Kokoelmasta jäi yli tarinoita, joita eivät sopineet teemaan. Lisäksi osasta jo julkaistuja tarinoita on olemassa ns. lisätekstejä, jatkotarinaa tai toista näkökulmaa tilanteeseen. Saattaa olla että hyödynnän näitä myös uudessa kokoelmassa. 

Sitten on aivan raakileita, ideatasolla olevia tarinoita, jotka vaativat vielä runsaastikin työstämistä. 

Lähestyn tilannetta nyt ensimäisellä kierroksella novelli kerrallaan. Kokemuksesta jo tiedän, että kierroksia tulee vielä monta ja tarinat muuttuvat kierrosten edetessä. Jotakin katoaa ja jotakin tulee lisää. 

Uusi kokoelma kantaa työnimeä "Kadotetut".  
Toivottavasti työnimi ei ole huono enne 😀

 

Jännittäviä uutisia

Ensi vuoden alkupuolella ilmestyy esikoisteokseni!

Kyseessä on novellikokoelma, jossa kaikki tarinat ovat ainakin jotenkin hitusen notkahtaneita. Lukijapalautteissa tekstejä on kuvailtu myös absurdeiksi, brutaaleiksi ja groteskeiksi. 

Vielä en uskalla sanoa tarkkaa julkaisupäivämäärää, mutta heti kun se on lyöty lukkoon, kerron siitä täällä kyllä. Tämän kuukauden aikana muutenkin kyllä tullee lisäinfoa prosessin edistymisen eri vaiheista. 

Olen iloinen kun saan tekstit vihdoin julkaistua. Matkan varrella on ollut niin paljon odottelua, kompastelua, murhetta ja sattumuksia, että jossain vaiheessa oikeasti jo ajattelin, että ei tästä tule mitään. 

Mutta tulipas kuitenkin.  

 

Kipuilua käsikirjoituksen kanssa

 

1. Kipuilen novellikäsikirjoituksen nimen kanssa. 

2. Kipuilen novellien keskinäisen järjestyksen kanssa. 

Tarinoita on ja sormet juoksevat näppäimillä sekä kynä muistikirjan sivuilla. Mutta nämä kaksi edellä mainittua ongelmaa riekkuvat takaraivossani tarmokkaasti ja ohjaavat mielestäni liikaa kahden viimeisen novellini (kirjoittamisen alla) tapahtumia ja tarinankerrontaa. Yritän hampaat irvessä löytää ratkaisuja.

Minulla oli jo nimi käsikirjoitukselle, mutta sitten muutama kommentti lannisti ja sai ajattelemaan toisin. Toisaalta samaan aikaan tilalle annetut ehdotukset olivat mielestäni jotenkin tavanomaisia ja persoonattomia. Jatkan siis hakemista. 

Novelleissa on kaikissa sama teema mutta erilaisia aiheita. Niiden keskinäinen järjestys kuitenkaan ei ole minulle vielä selvä. Miten ne keskustelisivat keskenään parhaalla mahdollisella tavalla? Mikä on se logiikka millä ne järjestän? Mitä lukija jaksaa putkeen ja mitä ei?

Näitä tässä pähkäilen.

Epätoivoa ilmassa

 

Epätoivon tunteita on ollut ilmassa. 

Tekstin tekemistä ja kirjoittamista ei suoranaisesti kannusta jos:

• kehoitetaan unohtamaan novellikokoelmat -> eihän niitä kukaan lue?
• genreä ei tunnisteta -> miksi kirjoitat tällaista? 

Jokaisessa palautteen rippeessäkin on jotakin sellaista, jota kannattaa aina pysähtyä miettimään. Yleensä teen niin, että nukun rauhassa yön yli ja palaan sitten saatuun palautteeseen uusin ja kirkkain silmin. Mikäli olen saanut yöllä nukuttua. 

Joskus palautteen mahdollisimman objektiivinen tarkastelu vaatii useamman päivän, useamman viikonkin ehkä. 

Sitten kun kykenen, ryhdyn pilkkomaan saamaani palautetta. Omat defenssit kannattaa aina huomioida. 

Vaikka palautteen antaja kirjoittaisi tai lukisi itse aivan erilaista genreä, palautetta voi silti antaa rakentavasti ajatuksella "miten juuri tästä tekstistä tulisi parempi". Ymmärrystä täytyy kuitenkin olla siitä, että fiktiota ja faktaa käsitellään hieman eri tavalla. Satuja luetaan eri tavalla kuin historiallista dokumenttia. 

Palautteen antajalla täytyy olla mukanaan myös ns. hyvä tarkoitus. Sellainen tarkoitus, joka palvelee kirjoittajaa eikä pelkästään palautteen antajaa itseään. Vain palautteen antajaa palvelevia tarkoituksia löytyy useita.

Tärkeämpää kuin se kuka sanoo, tulisi aina olla se mitä sanoo. Usein se MITÄ sanoo kertoo kuitenkin siitä KUKA OIKEASTI sanoo. 

Mutta jos tärkeimmäksi asiaksi muodostuu KUKA sanoo kuin MITÄ sanoo, ollaan epätoivon partaalla. Niin kuin minä hetki sitten.

Ratkaisut yllä oleviin novellikäsikirjoitukseni eksistentiaalisen kriisin laukaisseihin kysymyksiin olen kuitenkin jo ratkaissut. Sen tuloksena syntyi rauha.

Olen taas hiukan lähempänä novellikokoelmani loppuun saattamista. 

 

 

Etenee

 

Novellikäsikirjoitus etenee. Hitaasti ja pätkä kerrallaan, mutta etenee.  

Minulla on erilaisia tapoja saada tekstit kasaan ja kuntoon. Kirjoitan eri paikoissa, luetutan eri ihmisillä, teen novelleita eri tekniikoilla - kaikki mitä kirjoitan liittyy tavalla tai toisella novelleihini. 

Olen palapelikirjoittaja sekä kunkin novellin sisällä että koko kokoelman suhteen. Se on kuin palapeliseikkailu. Ihan varma suuresta kuvasta ei vielä ole vaikka näky siitä on päässä selkeä aivan kuten palapelipaketin kannessa. Mutta kuva hahmottuu tarkemmaksi vähän kerrassaan. Sitä mukaa, kun reunapalat ja nurkat alkavat olla valmiina.

Kaikkia novellivalintoja en ole vielä tehnyt. Minulla on niitä kasa. Osa on kirjoitettu jo "valmiiksi", osasta on pätkiä, lisämausteena jokunen uusi idea ja jostakin novellista olen kirjoittanut valmiiksi vasta synopsiksen. Novellien keskinäinen järjestys muuttuu päässäni melkein päivittäin. 

Koko käsikirjoituksen synopsiksen muokkailu on jälleen ajankohtaista. Se on taas kirkastunut. Sisältö ja raamit ovat nyt valmiit.

Tiedän, että on kirjoittajia, joita ahdistaa keskeneräisyys ja se, että kaikki muuttuu monta kertaa matkalla maaliin. Keskeneräisyydestä ahdistuminen on siinä mielessä hyvä asia, että jos keskeneräisyyttä käsikirjoituksen kirjoittamisessa rakastaisi, se ei ehkä valmistuisi koskaan. 

On vapauttavaa kuitenkin tietää, että mikään ei ole kiveen hakattua. Ainakaan vielä. Tarinat, niiden järjestys, päähenkilöiden ajatukset, novellien keskeiset aiheet - kaikki voi vielä muuttua, jos siltä tuntuu. Silti tekstit etenevät. 

Tänään vain kuuntelen

 

Voiko joinakin päivinä vain ajatella kirjoittamista, eikä kirjoittaa lainkaan?

Ajattelen F novelliani ja sen käänteitä. Mietin ja puntaroin. Miten saisin ne asiat sanottua, jotka teksti vaatii - ilman että niitä suoraan sanotaan? Miten tarinan henkilöt haluaisivat asiat kerrottavan? Miten he haluaisivat puhua?

Tämä päivä on varattu kuuntelulle.

Palautteiden odottelua

 

Olen elänyt siinä uskossa, että tänään on perjantai. Ja ihmetellyt kun kaikki on vähän kummasti. Eilenkin jotkut asiat meni ihmeesti, kun elin torstaissa. Minulla ja joillakin muilla on ollut nyt pari päivää aivan eri kalenteri. 

Kirjoittaminen hieman jumittaa. Odotan palautteita yhdestä novellista ja taitaa olla kaikki lukijat jo uuden vuoden lomilla tai sitten vielä joululomilla. Täytyy vain malttaa. Jotakin buustia se tarina nyt kuitenkin kaipaisi. Joitakin ongelmia on ratkomatta, lankoja sidottavana.

Novelli F vaatii vielä hiomista. Idea on kunnossa, osia novellista aivan kohtuullisen hyvässä kunnossa, loppukin kasassa. Alku vain tökkii. Sekä ajatus siitä, että kuinka paljon ja mitä pitää kertoa heti alussa ja mitä tiedoista vielä pitää säästellä. Ajatuksissani olen kirjoittanut F:n jo moneen kertaan. Aloittanut eri tavalla, vaihtanut kappaleiden järjestystä ja kirjoittanut lisää. Tavoitteeni on, että rakenne on kasassa ensi viikon aikana.

Tänään on sitten tämän vuoden viimeinen päivä. Tänä vuonna olen kirjoittanut paljon. Enemmän kuin pitkään aikaan. Ei tekisi mieli päästää irti tästä kirjoittamisvuodesta. Toivon, että ensi vuosi on, jos mahdollista, vieläkin kirjoittamisrikkaampi!

 

 

Raakaa tekstiä

 

Olen jäsennellyt novellit jo jonkinlaiseen järjestykseen. 

Kaikilla on omat kirjaimet. Niitä on A-L.  Järjestys ei ole vielä varma. Saattaa myös olla, että jotkut novellit poistuvat ja toiset tulevat tilalle. Ydinnovellit ovat kuitenkin jo selvät. 

Pidän kovasti paljon raakatekstin kirjoittamista, mutta rakastan sitä stilisointivaihetta. Joskus tuntuu siltä, että tarina on vain osia ja kohtauksia erilaisista kuvaustilanteista ja sitten kun se materiaali on pöydällä, alkaa juonen paikoilleen laittelu. 

Tänään olen tehnyt sitä. 

 

 

Alku

 

Tämä on alku. Alku matkalle, joka oikeasti on alkanut jo vuosia sitten, mutta vasta nyt sen tähän kirjoitan. Silloin se muuttuu todeksi. 

Kirjoitan hajanaisia ajatuksia kirjoittamisesta ja siitä mikä siihen johtaa. 

Novellikäsikirjoitukseni on saanut tiekarttansa, suuntansa ja tarinat punaisen lankansa.

Sain juuri tällä viikolla palautetta yhdestä tekstistäni ulkopuolisilta lukijoilta. Palautteet naurattivat, kiehtoivat, innostivat ja kiinnostivat. Enemmänkin pitäisi pyytää palautetta. Sain karsittua niiden avulla epäloogisuuksia ja tarkennettua joitakin kohtia. 

Tekstiä on tänään syntynyt jonkun verran. Novellikokoelman käsikirjoitus etenee.
Tummissa ja syvissä vesissä mennään näissä tarinoissa.