Kirjoittamiskuulumisia

 

Onpa hämmentävää huomata, että siitä on vierähtänyt näin pitkä aika kun olen viimeksi tänne kirjoittanut!

Syynä kuitenkin se, että kirjoittanut paljon. Opiskellut kirjoittamista ja työstänyt novellikokoelmaa tiiviisti. Ehkä joku päivä tuloksiakin näkyy. 

Tällä hetkellä minulla on aika tarkka aikataulu, miten ja koska kirjoitan. Kirjoituspaikkoina olen hyödyntänyt kirjastoja, kahviloita ja museoita kotitoimiston lisäksi. 

Olen saanut myös paljon palautetta teksteistäni. Palatteen saamisessa täytyy pitää pää kasassa, sen verran ristiriitaista se saattaa toisinaan olla. Tuntuu myös siltä, että oman genren tarkka määrittäminen olisi monille koelukijoille kovin tärkeää. Minulle se ei ole koskaan ollut tärkeää, ei lukijana eikä kirjoittajana, joten se hieman ihmetyttää. Mutta opin kokoajan lisää, niin itsestäni kirjoittajana kuin muiden tekstien lukijana. Sillä jatkuvasti luen ja kommentoin myös muiden tekstejä. Niistä oppiii valtavasti!

Toivottavasti tämä vuosi jatkuu samansuuntaisesti kirjoittamisen suhteen. Täytyy myöntää, että nyt on draivi päällä!

Painajaiset

📙Jatkonovelli

Annukka potkaisi epähuomiossa pinnasängyn alta pilkistävää muovipulloa. Pepsi Maxia. Sitä lapset aina halusivat, mutta eivät ottaneet kuin pienen kulauksen. Kun Annukka oli lapsena lauantaisaunonut mummon ja papan kanssa, hän oli saanut ottaa kellarin portaiden alta kuuden pullon oranssisesta kantokorista lasisen jaffapullon. Jaffa oli maistunut taivaalliselta!

Vettä vihmoi makuuhuoneen ikkunaan. Keli oli kummallinen. Vuoroin pakkasta ja hiutuvaista lunta, vuoroin vettä. Aamulla ei tiennyt minkälainen ilma olisi illalla. Annukalla oli noussut käsikarvat pystyyn, kun säätiedotuksessa kerrottiin minä syksynä viimeksi oli ollut tällainen outo keli. Ei tarvittu tekoälyä kertomaan, että sääolosuhteet, kerrostalojen purkaminen ja Harrin ja Katjan löytyminen olivat tuoneet painajaiset takaisin.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO

*****

Viikon 35 krapusanat ovat: muovipullo, tekoäly, syksy.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

 

Kesäloma on lomailtu - paluu blogin äärelle!

 

En ihan ajatellut, että lomailu blogikirjoittamisesta kestäisi näin pitkälle.

Olin vilpittömästi ajatellut kirjoittaa jatkotarinaa, mutta kesä meni muita tarinoita kirjoitellessa ja kirjoituskursseilla viettäessä. Toki tein muutakin

Nyt kuitenkin odotan jo innolla krapuhaasteita - itseänikin jännittää että mitä noille tarinan tyypeille oikein käy. Mihin reitti vie ja kuinka asiat suttaantuvat. 

Tänään olen tehnyt kaikenlaisia kirjallisia rästitehtäviä käyttäen vanhaa kunnon pomodoro-tekniikkaa. Kun ajastaa kellon ja ryhtyy tekemään, tulostakin syntyy. Muutaman mieltä painavatn kirjoitusjutun sain jo aika hyvälle mallille. 

Täällä siis kynät jo melkein terässä ja näppäimistö putsattuna. Kohta varmaan tarinaan syntyy jatkoa...

Viimeinen kesä - krapuhaaste vko 18

📙Jatkonovelli

   
   Sitten oli tullut se viimeinen kesä. Kesä, jolloin heidän kaverijenginsä oli hajonnut ja huolettomat päivät olivat loppuneet. Äiti ja isä eivät olleet päästäneet häntä enää ulos ja pikkusiskokin oli ollut siitä lähtien jatkuvassa valvonnassa. Annukalla ei ollut mielikuvaa siitä, mitä niille muille kavereille oli tapahtunut. He eivät olleet pitäneet sen jälkeen yhteyttä toisiinsa. 

   Annukka katkaisi hetkeksi pohdintansa ja vilkaisi pinnasängyssä makaavia lapsia. Kaikki hyvin. Kyllä tästä selvittäisiin, hän ajatteli ja kosketti Katjan karheaa poskea.

   Kuinka usein hän olikaan jossitellut, että mitä jos siellä olisi ollut valvontakamera. Mutta se oli turhaa. Ei niitä silloin ollut. Ei puistoissa eikä kellareissa.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa

 

 

 

*****

Viikon 18 krapusanat ovat: puisto, jengi, kamera

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Huoletonta - krapuhaaste vko 17

📙Jatkonovelli

Lähiöiden pihat olivat silloin pursunneet samanikäisiä lapsia. Parhaita kavereita olivat Maria, Katja, Elina, Pekka ja Harri. Oli leikitty kirkonrottaa, piilosta, rofea ja polea, 10 tikkua laudalla. Pelattu pesäpalloa ja jalkapalloa, rakennettu majoja lähimetsään, padottu pihaojia, opeteltu morsettamista tarkulampuilla, tuhlattu vähät pennit irtokarkkeihin. Leikitty kellarissa. Kummitusjunaa. 

Nykyään yliarvostettiin kontrollia, silloin oli ollut huolettomampaa. Lapsilla roikkui avain kaulassa, ei ollut kännyköitä, koulumatkat kestivät ojien ja metsien kautta tunteja ja pikkusiskokin oli pitänyt hakea tarhasta kotiin. Pihalla oli huideltu iltamyöhille, kunnes jonkun äiti oli huutanut ikkunasta, että sisälle sieltä. Yksi kerrallaan he olivat laahustaneet koteihinsa ja palanneet seuraavana päivänä taas pihalle leikkimään. 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO    Seuraava osa >>>    

 

 

*****

Viikon 17 krapusanat ovat: yliarvostettu, huidella, tuhlata

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Muistoja - krapuhaaste vko 16

📙Jatkonovelli

 

Ne olivat aivan tavallisia valkoisia kirjekuoria. Toisessa oli ruutuvihkosta repäisty lappunen ja toisessa pidempi kirje. Kummankin kuoren päällä luki "Annukka Sirèn". 

   Ei. Ei hän pystyisi niitä nyt lukemaan. Ehkä ensi viikolla. Hän laittoi kirjeet takaisin kaappiin ja käveli makuuhuoneeseen pinnasängyn luokse. 

   Hän ihaili Katjan tummakiharaisia hiuksia ja vihreitä silmiä, Harrin vaaleaa tukkapehkoa ja ruskeita silmiä. Katja näytti hellyttävältä keltaisissa kumisaappaissaan, vihreäkukkaisessa mekossaan ja keltaisessa paidassaan. Paksut valkoiset sukkahousutkin olivat taas muodissa. Harrin ruskeat vakosamettiset lappuhaalarit ja samakankainen lakki toivat mieleen muistoja. Haalarin alta pilkotti puna-valkoraidallinen t-paita.

  Harmi, että lapset jäivät tuonikäisiksi. Olivatkohan vanhemmat pitäneet heistä aikoinaan vauvakirjaa, Annukka mietti. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa >>>    

 

*****

Viikon 16 krapusanat ovat: viikko, vauva, kirja

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Mikä on haastavinta jatkonovellin kirjoittamisessa?

 
Olen tässä monta kertaa kerennyt manata päätöstäni kirjoittaa krapuhaasteista yksi kokonainen novelli. Aavistelin, että helppoa siitä ei tule, mutta ehkä haasteet ja niiden vahvuus yllättivät hieman.

Tässä muutama ajatus.

Kirjoittajan TOP 3 haasteet:

1. Koko tarinan eheys
   Kirjoittajana haasteellista on pitää tarina ehyenä. Tarinan pitäisi olla sellainen,  ettei siinä valtavasti tule katkoksia tai hyppäyksiä pätkittäisestä kirjoittamisesta johtuen. Takaumia, erilaisia kohtauksia ja tilannevaihteluita toki tulee, niin kuin novelleissa yleensäkin. Ratkaisut eivät tule heti ja joitakin asioita "lämmitellään" tovi. Vaikka pätkittäinen tarinankerronta hoputtaa tietynlaiseen nopeuteen, pitää malttaa pitää yllä novellinkerronnan hitaampi tempo.
   

2. Jokaisen 100 sanan pätkän mielenkiintoisuus
   Toinen haaste on yrittää saada jokaisen 100 sanan pätkä pysymään mielenkiintoisena huolimatta siitä, että novellissa on aina suvantokohtia ja erirytmisiä jaksoja. Toisinaan tilanteita pitää hidastaa ja toisinaan nopeuttaa. Jokaisen tarinapätkän pitäisi kuitenkin jaksaa pitää yllä mielenkiintoa kokonaisuuden suhteen. Tämä vaatii sen, että jokaisen pätkän ensimmäisen virkkeen pitäisi kutsua lukemaan ja viimeisen saada odottamaan seuraavaa pätkää. Huh. Kokonaisessa novellissakin ensimmäisen virkkeen kutsuvuus on haastavaa ja novellin lopetus aina todella tärkeä, saatikka sitten kun sen yrittää tehdä 100 sanan rykäyksissä.

3. Tarinan fokuksen kirkkaus
   Kolmas kirjoittajan haaste on fokuksen pitäminen kirkkaana. Aiemmassa bloggauksessani kerroin, että tarinan loppu on jo hahmoteltuna mielessäni, mutta viikottaiset SusuPetalin sanat saattavat muuttaa sitä radikaalistikin. Sivupolkuja ja oikopolkuja ilmaantuu ja niiden kautta tarinan henkilöt sekä tarinan kulku ja loppu muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaarana tällöin on, että punainen lanka katoaa, langat menevät solmuun eikä tarinan lopussa olekaan enää mahdollista solmia niitä yhteen. Vaaran selättäminen vaatii sen, että kirjoittajana jo kirjoitettua tarinaa on luettava yhä uudelleen ja uudelleen.  Lankoja pitää merkata ylös ja yrittää pitää kirkkaana myös henkilöhahmojen sisäinen tarina ja luonne.

 
Haasteista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään kovasti sekä krapukirjoittamisesta että jatkonovellin kanssa reutuamisesta. Ja odotan jo tulevaa sunnuntaita ja uusia sanoja malttamattomana. Sittenhän sen taas näkee, mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaisiin tilanteisiin henkilöhahmot ajautuvat ja kuinka ryteikköön pääpolulta jälleen meinataan eksyä. Mielenkiintoista!

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.