Novellin kirjoittaminen – alku ja loppu

 

🖤 Työskentely IG-novellin kanssa on alkanut.

Olen jakanut novellin viiteen osaan, sen mukaan minkälaisia tapahtumia olen ajatellut annettujen elementtien pohjalta rakentaa tarinaan.

Pituus tulee olemaan noin 20000 merkkiä välilyönnit mukaan lukien, tähän ainakin pyrin.

Aloitan kirjoittamalla tarinaan alun ja lopun. Ja sitten alan täyttää niiden väliä. Eli sijoittamalla janalle tapahtumia, jotka johtavat toivottuun lopetukseen.

Voisi kuvitella, että kun on annettu aihe, miljöö ja päähenkilö, esine, dialogi, aloitus ja lopetus jne. tarinahan olisi vain kirjoittamista vaille valmis. Mutta ei, kyllä tämä vähän pään raapimista vaatii😅

Tänään MTV3 aamutelevisiossa oli nuori kirjailijatar, joka oli kirjoittanut yhdessä kuukaudessa romantasia-esikoisteoksensa. Minä olen luvannut kirjoittaa tämän novellin niin, että sen ensimmäinen versio olisi valmis syyskuussa. Että vähän eri sarjassa me painitaan😎

Mutta seuraavaksi alun ja lopun kimppuun!

 

Pitääkö romaanin luvuilla olla nimi vai riittääkö numero?

ajkymi sai postauksessaan minut pohtimaan lukujen nimiä ja numeroita, otsikoita. 

Helmikuussa ilmestyneen novellikokoelmani jokaisella novellilla on nimi. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, vaikka pohdinkin sitä jonkun verran. Novellit eivät toki ole sillä tavoin lukuja kuten luvut romaanissa, mutta jotain samaa niistä voi löytää kun kuitenkin otsikosta puhutaan.

Nimi ei ole vain pelkkä tekstin otsikko. Se voi ohjailla lukijaa yllättävän paljon. Jos nimi paljastaa liikaa tai vihjaa liian vahvasti johonkin suuntaan, lukija alkaa helposti etsiä tekstistä juuri sitä tulkintaa, jonka nimi tuntuu lupaavan. Novelliteksteissäni se olisi vienyt harhaan, sillä niissä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ymmärtää tai tulkita tapahtumia ja henkilöitä.

Siksi mietin jossakin vaiheessa ennen julkaisua, että jättäisin novellit kokonaan nimettömiksi. Lopulta päädyin kuitenkin pitämään nimet, mutta pohtimaan niitä vielä kerran. Ratkaisu saattoi olla oikea.

Nyt kun työn alla on pidempi käsikirjoitus, jokaisella luvulla on oma nimensä, mutta ne ovat olemassa ennen kaikkea minua varten. Ne auttavat hahmottamaan, mitä missäkin tapahtuu, ja tekevät rakenteen muokkaamisesta ja lukujen siirtelystä helpompaa.

Nykyiset nimet eivät todennäköisesti jää lopullisiksi. Ne muuttuvat tarinan mukana, aivan kuten moni muukin yksityiskohta kirjoitusprosessin aikana.

Ja vielä en tiedä, mitä lukujen otsikoiksi oikein jää: nimiä, aikakausia, lukuja vai jotain aivan muuta.

Onneksi minun ei tarvitsekaan sitä vielä tietää.

Kirjoittamisessa on paljon asioita, joita ei voi tai ei kannata päättää etukäteen. Niiden täytyy antaa kypsyä rauhassa.

Tässäkin kohtaa luotan prosessiin ja siihen, että tarina kertoo aikanaan itse, tarvitsevatko sen luvut nimiä vai eivät 🔥

 

IG-novellin kirjoittaminen alkaa!

 

🖤 IG-novellin rakenne/sisältö on nyt kasassa ja siitä tuli  seuraavanlainen:

1. AIHEENA: lukutaidon heikkeneminen & turvattomat kadut.
2. PÄÄHENKILÖNÄ: opettaja
3. MILJÖÖNÄ: päähenkilön lapsuuskaupunki tai paikka, jossa henkilö on lapsuutensa viettänyt.
4. ALOITUKSENA: päähenkilö istuskelee puistossa ja napostelee mansikoita, tarkkailee ihmisiä. Ohikulkija kompastuu mutta pääsee tolpilleen eikä huomaa, että hänen laukustaan lennähti kirja. Päähenkilö poimii kirjan ja huomaa, että...
5. ESINEENÄ: pastasihvilä
6. REPLIIKKI: "Varoitan sinua. Älä yritä seurata minua."
7. TUNNELMA: satunnainen valinta novellia kirjoitettaessa
8. LOPETUS: Sinä!

Henkilöön, joka onnistui saamaan novellikokoelmani itselleen, olen ottanut yhteyttä ja kirja lähti 24.7. Postin kuljetettavaksi.

Eli. Nyt on sitten se "pelottavin" osa jäljellä: kirjoitan novellin antamienne specsien avulla ja julkaisen sen täällä IG:ssä ja blogissani. Ajatus on myös, että se tulisi mukaan seuraavaan novellikokoelmaani.

Mitähän lupaisin, että milloin novelli olisi valmis...hmm... tai ainakin ensimmäinen versio. Miten olisi syyskuun aikana? Kyllä. Syyskuun aikana ilmestyy tänne, AUTS😎

Kiitos kaikille osallistuneille!🔥

PS. IG-novellin kaikki kehitysvaiheet löydät punaisista postauksista @matildavarjo 

 

 

Osallistu novellin kirjoittamiseen!

  

Nyt kun kesäaikaan ei ole SusuPetalin vetämää KRAPU-haastetta, ajattelin haastaa itse itseni.

Kokeilen kirjoittaa novellin, jonka ainekset tulevat IG-tilini seuraajilta 😊 

Minulla on kahdeksan kysymystä, joihin saamieni vastaustan avulla aion rakentaa tarinaa. Kysymyksiin saamistani vastauksista valitsen aina sellaisen, joka jostain syystä kiehtoo minua eniten. 

Kun tarina on valmis, julkaisen sen blogissani kesän päätteeksi. Kyseinen novelli on myös tarkoitus julkaista seuraavassa novellikokoelmassani, joka kantaa työnimeä "Kadotetut". Kannattaa siis osallistua erilaisiin päätöksiin, joille tarina rakentuu 💪🏻

Tähän mennessä on ratkaistu tarinasta seuraavat asiat:

🌑 Kysymys 1/8
Mitä yhteiskunnallista ilmiötä novelli voisi käsitellä? 
VALITTU AIHE: lukutaidon heikkeneminen & turvattomat kadut 
 

🌑 Kysymys 2/8
Kuka on novellin päähenkilö? 
VALITTU PÄÄHENKILÖ: opettaja 

 
🌑 Kysymys nro 3/8.
Missä miljöössä tarina tapahtuu? 
 

Tämän kysymykseen vastailu on vielä kesken. 
Tule kurkkimaan ja kommentoimaan punasulkaisia postauksia!

 

 

Klikkiotsikko: Oletko aina lukenut novelleja väärin? – 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon

   

Novelli ei ole miniatyyriromaani. Se ei ole nopea pikku välipala. Se ei ole jotain, jonka voi “vain lukaista pois alta”. Novellien lukemisessa on jotain samaa kuin runojen lukemisessa. Näin väitän.  

Alla kuvaan 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon. Tunnistatko itsesi?

***** 

1. Luet novellia kuten romaania

Romaanissa lämmitellään, johdatellaan, hengitellään, rakennetaan maailmoja, kasvatetaan henkilöhahmoja, viritellään juonta ja juonen kaarta. 

Novelli taas alkaa usein keskeltä tapahtumaa, tilannetta, muutosta tai luisumista johonkin. 

Romaaneihin tottunut odottaa monesti pitkää johdantoa ja kerrontaa ja huomaa novellia lukiessaan olevansa auttamatta myöhässä. Novellit eivät yleensä paljon selittele ja kuvaile, vaan ne vihjaavat, kertovat tarinaa myös rivien välissä. Novelli ei rakenna taloa, vaan se sytyttää talon tuleen ja poistuu paikalta.

2. Etsit “juonta” merkitysten sijaan 

Lukiessasi novellia ihmettelet ja kyselet: 

“Mitä oikein tapahtui? Mistä tässä on kyse?"
Hyviä kysymyksiä ja tarpeellisia, mutta vielä parempi kysymys on:

“Miksi tämä hetki valittiin?”

Novelli kuvaa yleensä yhden hetken, yhden katseen, yhden tilannetiivistymän. Se on kuin romaanista zoomattaisiin yksi kohtaus lähikuvaan. Jos maltat pysähtyä novellin äärelle, alat kuulla vastauksia.

 

3. Kiiruhdat novellin lopun ohi

Novellin loppu ei tarkoita välttämättä tarinan päätöstä. Usein novellit päättyvät juuri ennen sitä, kun vielä tahtoisit niiden jatkuvan. 

Lopussa usein on se koukku, joka jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille, jatkopohdinnoille. Lopussa saattaa olla myös jotakin sellaista, joka pakottaa siirtymään takaisin alkuun ja tarkistamaan sitä mikä aluksi sanottiin, vaikka et hoksannut sen sanomista. 

Jos vain kiiruhdat heti seuraavaan novelliin, menetät puolet kokemuksesta. Novellin tarina nimittäin saattaa jatkua mielessäsi, jos vain annat sille tilaa.

 

 4. Yrität ymmärtää aivan kaiken

Novelleissa ei kaikkea olekaan tarkoitus ymmärtää. Ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Eri aikakausina ja elämäntilanteissa voit tulkita ja ymmärtää tarinan toisella tavalla. Löytää siitä jotakin sellaista, mitä et ole aiemmin huomannut.  

Novelli on usein aukkoisuuden ja tiivistämisen taidetta. Se, mitä jätetään sanomatta, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Epävarmuus siitä, että ymmärsinkö oikein, ei ole mikään synti tai häpeä. Se on osa lukukokemusta.

Jos tahdot, että sinulle selitetään novelli, se on sama kuin joku selittäisi vitsin. Taika tuhoutuu. 

5. Et lue kuin yhden kerran 

Novelli kannattaa lukea useamman kerran. Se suorastaan kutsuu siihen.  

Ensimmäinen lukukerta kertoo mitä tapahtuu. Toinen lukukerta voi jo paljastaa mitä oikeasti tapahtuu. Kolmannella lukukerralla alkaa löytyä rivien välitkin. 

Vasta useammalla lukukerralla saatat huomata, että jo ensimmäinen novellin lause oli suora vihje sen loppuun.

 

6. Ärsyynnyt hämmennyksestäsi

Novelli toimii usein kuin uni. Se jättää jäljen, jota et osaa selittää. 

Novelli saattaa aiheuttaa tunteita: ärsytystä, hämmennystä, vihaa, kiukkua, väsymystä. Se ei tarkoita, että "paska novelli" tai "paska tarina". Se tarkoittaa, että jokin novellissa osui.

Älä ärsyynny, vaan selvitä mistä reaktiossasi on kyse. 

 

7. Pidät novelleja romaania helpompina ja nopeampina

Tämä on suuri harha.

Novelli on kirjallisuuden tiivistetty muoto. Jokainen sana on tärkeä ja painokas. Jokainen tauko merkitsee. Novelli on enemmän runoutta, kuin proosaa.

Ja siksi se vaatii lukijalta paljon. 

 

 *****

Kun siis seuraavan kerran ajattelet novellia lukiessasi, että "en nyt oikein saanut tästä kiinni", kokeile seuraavaa:

1. Lue uudelleen
2. Lue hitaammin
3. Kysy itseltäsi: mitä jäi sanomatta?

Tästä novellissa on kyse. 

 

Lyhytproosan painavat rivit

 

Lyhyet, tiiviit tekstit ovat laji, jota olen harrastanut jo pitkään.

Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun vaikutuksen.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa. Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.

Lyhyt tarina vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja romaanista ottaisi.

Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta 100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin tällöin SusuPetalin pitämässä sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.

Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!

Mun kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin krapuhaasteet taas löytyvät täältä.

Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...

*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo

 

 

 

Palapelitarina

 

Tekstiä on sivutolkulla, ajatuksia ja ideoita raakoina kirjaimina. Aloitus on vielä tarkentamatta, mutta lopetus on selvillä. Siinä välissä on sitten kaikenlaista sekavaa, jäsentymätöntä, yllättävää, älytöntä, roskaa, oivaltavaa, käännettä ja ei-käännettä, dialogia ja kerrontaa.

Tuijotan tekstiäni ja mietin, että miten tuosta palapelistä taas saa kasaan jotakin ymmärrettävää. Idea on päässäni ja koneella ja kuva tapahtumista liikkuu silmien edessä, mutta rakenne ei ole vielä millään muotoa lukijalle ymmärrettävä.

Toisinaan teksti tulee kertarysäyksellä ulos hyvässä järjestyksessä. Tarina kulkee, näppäimistö laulaa ja kynä viheltää. Toisinaan se tulee tällä tavoin pätkissä, yksittäisinä ideoina, yhdistelminä, tarinatuikkauksina. Sekavina hoksauksina. 

Silloin annan tekstin levätä ja siirryn hetkeksi toiseen tarinaan. Olen oppinut olemaan ahdistumatta, vaikka se aina vähän jäytääkin ja palaa arjen askareissa mieleeni. Tiedän, että yhtenä aamuna kun herään, palat alkavat mennä paikoilleen ja oikea rakenne löytyy.

Siihen saakka kirjoitan muuta. Luotan prosessiin. 

PS. Aikamoinen palapelitarina on muuten tämä jatkonovellini, jota jatkan taas tänä syksynä. Teksti rakentuu pääosin krapuhaasteiden avulla, mutta saatanpa joku kerta innostua kirjoittamaan pidemmän pätkän ihan muutenkin. TÄÄLTÄ voit lukea systeemin, jolla pääset tarinaan kiinni.

 

📜 Vain 10 minuuttia

 

Sekatavarakaupan kahvilassa kaikki kahvikupit ja asetit ovat erilaisia. Valitsen rosakukkaisen.

 

– Pelkkä kahvi, sanon ja katson kelloani. – On vain kymmenen minuuttia aikaa junan lähtöön. 

– Valitsitte 20-luvun kahvikupin, kuinka ihastuttavaa. Kymmenessä minuutissa kerkeää kyllä vaikka mitä! kauppias hymyilee.

 

Kävelen aurinkoiselle terassille, jossa tuulenvirekään ei liikahda. Otan ensimmäisen paahteisen hörpyn. Nessun Dorma alkaa soida päässäni, ja tekisi kovasti mieli plöräyttää viinaa kahvin joukkoon. Ajattelen Chaplinin Kultakuumetta ja isoisoäitiäni, joka asui New Yorkissa. Perhe menetti kaiken pörssiromahduksessa. Savuke tuoksuu, musiikki vaihtuu Duke Ellingtoniin. Ja jazz-tyttö minussa nauttii kahvinsa silmät kiinni.

 

– No riittikö? kauppias kysyy kun palautan tyhjän kahvikupin.

– Mikä? hämmennyn.

– Aika. 

 

 

*****

Viikon 18 krapusanat ovat: tuuli, kauppias, terassi

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.