torstai 30. maaliskuuta 2023

Haastekirjoittaminen on innostavaa

 

Minä olen aina kirjoittanut jotakin. Kirjoitusharrastus on tavalla tai toisella kulkenut elämässä mukana. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Muistikirjojen ja päiväkirjojen määrät ovat kuitenkin vuosien myötä jatkaneet hyllyissä ja kaapeissa paisumistaan ja laatikoista pilkistelee kaikenlaisten vihkojen ja kansioiden kulmia. Kirjoittaminen on kyllä mahtava tapa elää ja olla.

 

Olen kirjoittanut vuosia eri alustoilla blogitekstejä ja seurannut monia mielenkiintoisia blogeja. Seuratut blogit ovat vuosien myötä vaihdelleet, mutta usein niissä on ollut jokin kirjoittamista tai kirjallisuutta liippaava kulma. Myös historiasta pidän valtavasti. Sanat, kirjoittaminen, historia, arjen poispaikoiltaan nytkähdykset tarinoissa – niistä saan voimaa.

 

Viime vuosina olen kirjoittanut valtavasti. Niin työssä kuin vapaallakin. Työt kuitenkin jonkin verran ”häiritsevät” proosallista kirjoittamista ja välillä tuntuu että sitä on työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei jaksa edes kynää pitää kädessä. Ja sehän ei ole totta. Aina jaksaa kirjoittaa, vaikka 15 minuuttia joka päivä. Kyllä jaksaa jos oikeasti tahtoo.

 

Koska haluan kirjoittaa monella eri tavalla, monissa eri paikoissa ja kehittää kirjoitustaitoani monipuolisesti ja erilaisissa porukoissa, yhdessä ja yksin, keksin viime vuonna, että etsin jonkin säännöllisen kirjoitushaasteen, johon voisin osallistua.

 

Ja niin sitten löysin netin syövereistä SusuPetalin pitämän Krapuhaasteen! Mikä hieno löytö! Innostuin. Joka viikko tulisi kirjoitettua ainakin tuon 100 sanan verran. Se olisi ehdoton minimi koko viikolle, mutta se kuittaisi ainakin sunnuntain kirjoittamisen.

 

Aloitin innokkaana ja pian totesin, että voihan tänne kirjoittamisblogiin muutakin kirjoittaa. Ja jäin jo ekasta kerrasta krapuun koukkuun. Tässä sitä nyt sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa - aika mones krapuhaaste menossa! 

 

Ja tämän viikon sunnuntaita taas jo malttamattomana odottelen... 😀


 

 


sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Hautajaiset - krapuhaaste vko 13

 📙Jatkonovelli

Maunon kuolemasta oli seurannut kuukausien mittainen muistikatkos. Annukka oli kulkenut maailmassa, jossa ei ollut aikaa, ei tavallisia ääniä, ei makuja eikä hajuja. Hän oli vaeltanut virastojen väliä päivä kerrallaan, askel askeleelta, paperi paperilta.

   Annukka ei muistanut hautajaisia. Valokuvista hän huomasi olleensa kuitenkin paikalla. Seisonut kukkalaitteen kanssa, lapioinut hiekkaa uurnan päälle. Ollut yksin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. 

   Ymmärrettyään, että peruuttamaton oli tapahtunut, kipu oli iskenyt. Tuonut elämään paniikkihäiriön, ahdistuksen ja ihmisten välttelyn. Hän ei ollut jaksanut käydä töissä, ei kaupassa, ei suihkussa, ei puhua kenellekään.

   Elämän sijamuodoksi oli tullut "tuulikaapissa". Pidemmälle hän ei ollut kyennyt, vaikka mieli oli muuta yrittänyt hokea. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO      Seuraava osa >>>                              



*****

Viikon 13 krapusanat ovat: hokea, tuulikaappi, sijamuoto

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2023

Kaikki muuttuu - krapuhaaste vko 12

📙Jatkonovelli

   Puhuivat täysin älyttömiä. Aivan harhaisia. Heiluttivat Maunon passia että se on varmasti hänen, mutta tunnistamaan pitäisi lähteä. Että onko joku joka voisi tulla mukaan.

   Annukka oli katsonut heidän hitaasti liikkuvia huuliaan, kuullut matalana möyriviä sanoja ja ihmetellyt kuinka he sillä tavoin oudosti puhuivat. 

   Nauru oli lähtenyt todella syvältä. Häntä oli naurattanut heidän vakavat ilmeensä, uniformunsa ja heidän outo ryhdikäs seisomisensa. Hän oli yrittänyt soittaa Maunolle uudestaan ja uudestaan. Puhelimeen ei saanut yhteyttä. 

   Hän oli etsinyt Maunon viimeisimmän tekstiviestin: "Olet minulle tavattoman rakas. Älä unohda sitä koskaan kulta." Ja perässä sydänhymiö. Nauru muuttui nyyhkeeksi. Joku huusi, kunnes maailma musteni.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

                                  

   


*****

Viikon 12 krapusanat ovat: harha, hymiö, äly

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Erehdys - krapuhaaste vko 11

📙Jatkonovelli
   

Lapset pötköttivät puisessa pinnasängyssä. Aamupala ei ollut maistunut. Niin kuin ei muinakaan aamuina. Annukka yritti kaikkensa, mutta mikään ei kelvannut. Taisivat olla pilalle hemmoteltuja. Sellaista hän oli muistavinaan. Olkoot sängyssä iltapäivään saakka.

Hän istahti sohvalle ja katse osui hyllykössä seisovaan valokuvaan. Komeat kulmikkaat kasvot, aristokraattisen suora nenä, tummat hiukset ja tuuheat kulmakarvat. Hymykuoppa toisessa poskessa. Silmät porasivat suoraan Annukkaa. Kipu tuntui vatsanpohjassa asti. 

Kun poliisi oli sinä päivänä tullut ovelle ja kertonut uutisen, hän oli aluksi yrittänyt ymmärtää, ottaa sanoista selvää. Että mikä hotelli, kuka soittanut, mitkä lääkkeet, mikä toinen kirje. Mitä ihmettä he puhuivat. He olivat varmasti erehtyneet. 

 

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 


*****

Viikon 11 krapukuva on:




 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Yksin - krapuhaaste vko 10

📙Jatkonovelli

   Kankaan voisi sitten tarpeen vaatiessa kaivaa esiin ja laittaa lasten peitoksi. Heitä piti suojella töllöttäjiltä ja ihmettelijöiltä. Idiootti mies ja se haiseva rakki! Mitä jos se olisi päässyt Katjan ja Harrin kimppuun!

   Annukan selkää särki, mehevä mustelma teki tuloaan. Hän avasi hissin oven, suukotti lapsia, nosti heidät syliinsä ja painoi vitosnappia. Hissin peilissä tuijotti kolme kalmankalpeaa hahmoa. Yhden silmät paloivat kiihtynyttä mustaa ja sydän tykytti näkyvästi ohimoissa. 

  Annukka ei pystyisi tänään enää mihinkään. Hän tilaisi ruoan läheisestä ravintolasta. Hänellä oli yksinäinen olo ja valtava ikävä Maunoa. Mikään ei koskaan muuttuisi. Onneksi sentään Katja ja Harri olivat palanneet hänen elämäänsä.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 


 

*****

Viikon 10 krapusanat ovat: idiootti, mustelma, ravintola

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.