📜 Ilon etappi

          

Äiti oli sanonut, ettei koskaan ota sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. Kuvittelin, että hän tarkoitti niitä turhia, muovisia jäätelökippoja, joita erityisesti me pienet potilaat rakastimme.

Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tulin hakemaan äidin tavaroita. Sairaalayöpöydän laatikosta löysin muovisen jäätelökipon ja valokuvan.

Valokuvassa sairaalan käytävällä seisoi kaksi lasta ja nainen heidän välissään. Nainen keskellä oli äitini. Toisen lapsen kasvojen päälle oli piirretty rasti. Toinen lapsista olin minä.

Kuvan takana luki: Jos hän kysyy, missä sisko on, älä vastaa.

Muistin jäätelön maun ja tuoksun. Muistin kauniin muovisen kipon. En muistanut siskoa.

Ilo läikähti minussa.
Äiti ei ollut ottanut sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. 

 

*****
Viikon 35 krapusanat ovat: tuska, etappi, jäätelö

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.   

 

Novellin kirjoittaminen – alku ja loppu

 

🖤 Työskentely IG-novellin kanssa on alkanut.

Olen jakanut novellin viiteen osaan, sen mukaan minkälaisia tapahtumia olen ajatellut annettujen elementtien pohjalta rakentaa tarinaan.

Pituus tulee olemaan noin 20000 merkkiä välilyönnit mukaan lukien, tähän ainakin pyrin.

Aloitan kirjoittamalla tarinaan alun ja lopun. Ja sitten alan täyttää niiden väliä. Eli sijoittamalla janalle tapahtumia, jotka johtavat toivottuun lopetukseen.

Voisi kuvitella, että kun on annettu aihe, miljöö ja päähenkilö, esine, dialogi, aloitus ja lopetus jne. tarinahan olisi vain kirjoittamista vaille valmis. Mutta ei, kyllä tämä vähän pään raapimista vaatii😅

Tänään MTV3 aamutelevisiossa oli nuori kirjailijatar, joka oli kirjoittanut yhdessä kuukaudessa romantasia-esikoisteoksensa. Minä olen luvannut kirjoittaa tämän novellin niin, että sen ensimmäinen versio olisi valmis syyskuussa. Että vähän eri sarjassa me painitaan😎

Mutta seuraavaksi alun ja lopun kimppuun!

 

Pitääkö romaanin luvuilla olla nimi vai riittääkö numero?

ajkymi sai postauksessaan minut pohtimaan lukujen nimiä ja numeroita, otsikoita. 

Helmikuussa ilmestyneen novellikokoelmani jokaisella novellilla on nimi. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, vaikka pohdinkin sitä jonkun verran. Novellit eivät toki ole sillä tavoin lukuja kuten luvut romaanissa, mutta jotain samaa niistä voi löytää kun kuitenkin otsikosta puhutaan.

Nimi ei ole vain pelkkä tekstin otsikko. Se voi ohjailla lukijaa yllättävän paljon. Jos nimi paljastaa liikaa tai vihjaa liian vahvasti johonkin suuntaan, lukija alkaa helposti etsiä tekstistä juuri sitä tulkintaa, jonka nimi tuntuu lupaavan. Novelliteksteissäni se olisi vienyt harhaan, sillä niissä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ymmärtää tai tulkita tapahtumia ja henkilöitä.

Siksi mietin jossakin vaiheessa ennen julkaisua, että jättäisin novellit kokonaan nimettömiksi. Lopulta päädyin kuitenkin pitämään nimet, mutta pohtimaan niitä vielä kerran. Ratkaisu saattoi olla oikea.

Nyt kun työn alla on pidempi käsikirjoitus, jokaisella luvulla on oma nimensä, mutta ne ovat olemassa ennen kaikkea minua varten. Ne auttavat hahmottamaan, mitä missäkin tapahtuu, ja tekevät rakenteen muokkaamisesta ja lukujen siirtelystä helpompaa.

Nykyiset nimet eivät todennäköisesti jää lopullisiksi. Ne muuttuvat tarinan mukana, aivan kuten moni muukin yksityiskohta kirjoitusprosessin aikana.

Ja vielä en tiedä, mitä lukujen otsikoiksi oikein jää: nimiä, aikakausia, lukuja vai jotain aivan muuta.

Onneksi minun ei tarvitsekaan sitä vielä tietää.

Kirjoittamisessa on paljon asioita, joita ei voi tai ei kannata päättää etukäteen. Niiden täytyy antaa kypsyä rauhassa.

Tässäkin kohtaa luotan prosessiin ja siihen, että tarina kertoo aikanaan itse, tarvitsevatko sen luvut nimiä vai eivät 🔥

 

IG-novellin kirjoittaminen alkaa!

 

🖤 IG-novellin rakenne/sisältö on nyt kasassa ja siitä tuli  seuraavanlainen:

1. AIHEENA: lukutaidon heikkeneminen & turvattomat kadut.
2. PÄÄHENKILÖNÄ: opettaja
3. MILJÖÖNÄ: päähenkilön lapsuuskaupunki tai paikka, jossa henkilö on lapsuutensa viettänyt.
4. ALOITUKSENA: päähenkilö istuskelee puistossa ja napostelee mansikoita, tarkkailee ihmisiä. Ohikulkija kompastuu mutta pääsee tolpilleen eikä huomaa, että hänen laukustaan lennähti kirja. Päähenkilö poimii kirjan ja huomaa, että...
5. ESINEENÄ: pastasihvilä
6. REPLIIKKI: "Varoitan sinua. Älä yritä seurata minua."
7. TUNNELMA: satunnainen valinta novellia kirjoitettaessa
8. LOPETUS: Sinä!

Henkilöön, joka onnistui saamaan novellikokoelmani itselleen, olen ottanut yhteyttä ja kirja lähti 24.7. Postin kuljetettavaksi.

Eli. Nyt on sitten se "pelottavin" osa jäljellä: kirjoitan novellin antamienne specsien avulla ja julkaisen sen täällä IG:ssä ja blogissani. Ajatus on myös, että se tulisi mukaan seuraavaan novellikokoelmaani.

Mitähän lupaisin, että milloin novelli olisi valmis...hmm... tai ainakin ensimmäinen versio. Miten olisi syyskuun aikana? Kyllä. Syyskuun aikana ilmestyy tänne, AUTS😎

Kiitos kaikille osallistuneille!🔥

PS. IG-novellin kaikki kehitysvaiheet löydät punaisista postauksista @matildavarjo 

 

 

Osallistu novellin kirjoittamiseen!

  

Nyt kun kesäaikaan ei ole SusuPetalin vetämää KRAPU-haastetta, ajattelin haastaa itse itseni.

Kokeilen kirjoittaa novellin, jonka ainekset tulevat IG-tilini seuraajilta 😊 

Minulla on kahdeksan kysymystä, joihin saamieni vastaustan avulla aion rakentaa tarinaa. Kysymyksiin saamistani vastauksista valitsen aina sellaisen, joka jostain syystä kiehtoo minua eniten. 

Kun tarina on valmis, julkaisen sen blogissani kesän päätteeksi. Kyseinen novelli on myös tarkoitus julkaista seuraavassa novellikokoelmassani, joka kantaa työnimeä "Kadotetut". Kannattaa siis osallistua erilaisiin päätöksiin, joille tarina rakentuu 💪🏻

Tähän mennessä on ratkaistu tarinasta seuraavat asiat:

🌑 Kysymys 1/8
Mitä yhteiskunnallista ilmiötä novelli voisi käsitellä? 
VALITTU AIHE: lukutaidon heikkeneminen & turvattomat kadut 
 

🌑 Kysymys 2/8
Kuka on novellin päähenkilö? 
VALITTU PÄÄHENKILÖ: opettaja 

 
🌑 Kysymys nro 3/8.
Missä miljöössä tarina tapahtuu? 
 

Tämän kysymykseen vastailu on vielä kesken. 
Tule kurkkimaan ja kommentoimaan punasulkaisia postauksia!

 

 

Uutta käsikirjoitusta pukkaa

Helmikuussa päivänvalon nähneen esikoisnovellikokoelmani "Olet saapunut määränpäähäsi" ei toivon mukaan jää ainoaksi. 

Kokoelmasta jäi yli tarinoita, joita eivät sopineet teemaan. Lisäksi osasta jo julkaistuja tarinoita on olemassa ns. lisätekstejä, jatkotarinaa tai toista näkökulmaa tilanteeseen. Saattaa olla että hyödynnän näitä myös uudessa kokoelmassa. 

Sitten on aivan raakileita, ideatasolla olevia tarinoita, jotka vaativat vielä runsaastikin työstämistä. 

Lähestyn tilannetta nyt ensimäisellä kierroksella novelli kerrallaan. Kokemuksesta jo tiedän, että kierroksia tulee vielä monta ja tarinat muuttuvat kierrosten edetessä. Jotakin katoaa ja jotakin tulee lisää. 

Uusi kokoelma kantaa työnimeä "Kadotetut".  
Toivottavasti työnimi ei ole huono enne 😀

 

Kehity kirjoittajana – opi ottamaan vastaan palautetta

 

Jokainen teksti kantaa mukanaan usein myös palan kirjoittajansa identiteettiä, huolimatta tekstityylistä. Siksi palaute, oli se sitten rakentavaa tai kannustavaa, tuntuu helposti hyvin henkilökohtaiselta. 

Palautteen saaminen ja kyky ottaa sitä vastaan, on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista kehittyä kirjoittajana.

Jäsentele saamasi palaute

Kun saat palautetta, se voi kohdistua moniin eri asioihin: sisältöön, rakenteeseen, tyyliin, selkeyteen, vaikuttavuuteen, kieleen tai kirjoittamisen maneereihin. 

Palautetta saadessasi kiinnitä huomiota:  

• Mihin osa-alueeseen palaute kohdistuu?
• Onko kyse isosta kokonaisuudesta vai pienestä viilauksesta?
• Vaikuttaako palaute tekstin ymmärrettävyyteen, tyyliin vai viimeistelyyn?

Kun jäsennät palautetta, siitä tulee helpommin käsiteltävää ja vähemmän kuormittavaa.

Kriittinen ja rakentava palaute

Kriittinen palaute voi ensin tuntua epämukavalta, joskus jopa lannistavalta. Se on normaalia. Ensireaktion yli kannattaa päästä. Voimakas tunnetila ei ole paras mahdollinen tila arvioida palautteen merkittävyyttä ja arvoa. 

Kun palaa kommentteihin rauhallisemmalla mielellä, voi niitä tarkastella analyyttisemmin:

• Mitä näistä voi oppia?
• Toistuuko sama asia useammassa kohdassa?
• Parantaisiko palautteen huomioiminen tekstin laatua?

Tärkeää on muistaa, että palaute kohdistuu tekstiin, ei sen kirjoittajaan. Kun tämän ymmärtää, kritiikistä tulee oivallinen työkalu tekstin parantamiseen.
 

Positiivinen ja kannustava palaute

Positiivinen palaute tuntuu hyvältä, mutta sen suurin arvo on siinä, että se kertoo, mikä tekstissä toimii.

Pysähdy hetkeksi myös positiivisen palautteen äärelle:

• Mikä oli onnistunutta?
• Miksi tämä toimi lukijan mielestä?
• Voiko samaa tehdä tietoisemmin myös jatkossa?

Positiivinen ja kannustava palaute auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja hyödyntämään niitä kirjoittamisessa.  

 

Korjausehdotukset ja kielioppi 

Kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen liittyvä palaute on usein suoraviivaisinta ja joskus myös helpointa ottaa turhan henkilökohtaisesti.

Käytännössä:

• Kielioppikorjaukset perustuvat yhteisiin sääntöihin.  
• Toistuvat virheet kertovat, mihin kannattaa kiinnittää huomiota jatkossa.
• Kaikki muutokset eivät ole pakollisia, varsinkin jos kyse on tyylistä eikä virheestä.

Korjausehdotuksiin kannattaa suhtautua annettuina työkaluina, ei arvosteluna. Ne mahdollistavat tekstin hiomisen entistä selkeämmäksi ja kirkkaammaksi.
 

Kirjoittajan maneerit

Kirjoittajan maneereita voivat olla esimerkiksi tiettyjen sanojen toisto, samanlaisten lauserakenteiden käyttö tai samankaltaiset ilmaisutavat.

Maneerit ovat kirjoittajan sokea piste. Niitä on vaikea huomata itse. Ne eivät toki ole pelkästään huono asia, ne saattavat olla myös osa omaa "kirjoittajaääntäsi". 

Kun saat palautetta maneereista:

• Älä torju palautetta automaattisesti.
• Tarkista, toistuuko sama ilmiö oikeasti useassa kohdassa.
• Mieti, heikentyykö tekstin rytmi, vaikuttavuus tai ymmärrettävyys.

Omien maneerien tiedostaminen antaa mahdollisuuden valita: pidätkö ne vai vaihteletko ilmaisuasi tietoisesti.

Sinä päätät, mitä palautteella teet

Tärkeä asia palautteen vastaanottamisessa on: sinun ei tarvitse hyväksyä kaikkea eikä muuttaa kaikkea. 

Taitava palautteen vastaanottaminen ei tarkoita sokeaa mukautumista ja koko tekstin muokkaamista palautteiden mukaisiksi. Taitava palautteen vastaanottaminen tarkoittaa kuuntelun ja kiitoksen lisäksi "kylmän viileää" pohdintaa oman tekstin äärellä:

• Mikä palaute parantaa tekstiä oikeasti?
• Mikä muuttaa tekstiä suuntaan, jota et itse halua?
• Missä kohtaa haluat pitää kiinni omasta tyylistäsi?

Tasapaino syntyy avoimesta halusta oppia, mutta myös itseluottamuksesta. 

Palaute vie kirjoittamista eteenpäin

Palaute on huima mahdollisuus nähdä oma teksti toisen silmin. Se voi tuntua innostavalta, mutta myös epämukavalta. Molemmissa tapauksissa palaute kuitenkin vie tekstiä eteenpäin, jos vain tahdot oppia siitä. 

Kun otat palautetta vastaan uteliaan rauhallisesti, siitä voi tulla yksi vahvimmista työkaluista kirjoittajana kehittymisen matkalla.

 

📜 Kun musiikki päättyy

 

Hän pukee päälleen suojahaalarin, hengityssuojaimen, visiirin ja kaksinkertaiset käsineet. Hän seisoo hetken keskellä olohuonetta ja pitää hiljaisen hetken ennen työn alkua.

Hän asettelee kuulokkeet korvilleen, Chopinin Nocturne pauhaa kuulokkeissa repeatilla, rakentaa turvakuplaa hänen ympärilleen, pyöristää työn kulmikkuutta.

Hän työskentelee järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Hinkkaa pois jäljet, joita kukaan ei tahdo nähdä, poistaa kemikaaleilla hajut, joita kukaan ei halua haistella. Hänen jokainen liikkeensä on tarkka, suunnitelmallinen, kokenut.

Kun työ on valmis, hän tuulettaa asunnon ja antaa musiikin vielä hetken rauhoittaa mieltä, ennen kuin riisuu suojavaatteet jätesäkkiin.

Jälkeensä hän jättää hiljaisen ja puhtaan tilan. Kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikolla 18 on vuorossa uudenlainen haaste eli kirjoitetaan, mitä alla olevasta musiikista tulee mieleen. Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapu ilmestyy sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

 

Julkkarinauhoite kuunneltavana!

Vihdoinkin sain sen tehdyksi – julkkarinauhoite on nyt valmis! Eli te, jotka ette päässeet mukaan helmikuussa juhlistamaan kirjaani, voitte nyt kuunnella nauhoitteen ja päästä siltä osin mukaan tunnelmaan.  

Julkkarit oli Teamsissa. Joissakin kohdissa Teams pätkii, mutta se ei onneksi vaikuta haastattelun tai tekstien lukemisen ymmärrettävyyteen. 

Nauhoitteella mainitaan seuraavia henkilöitä: Pamela Tola, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Magdalena Hai. Lisäksi maininnan saa Sysmän Villa Sarkia. 

Suuret kiitokset haastattelusta Johanna ja lukunäytteistä Hanna! Ja kiitos kaikille, jotka osallistuitte tapahtumaan tai sen järjestelyihin, esititte kysymyksiä, lähetitte onnitteluviestejä tai hankitte kirjan itsellenne.

Nauhoitteen kesto reilut 53 min.  

 

Nauhoitteen pääset kuuntelemaan täältä >>

 

 

 

📜 Yllätys

  

”Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin…” (*)

Auto tuli aikamoisella vauhdilla mutkan takaa. Taisi olla jonkun sortin pickuppi. Kun sen kuski huomasi minut, se joutui jarruttamaan niin kovaa, että hiekkatie luikerteli pyörien alta karkuun ja sai auton heittelehtimään.

Kaara pysyi tiellä, mutta kuski oli unohtanut sitoa lavalla olevan pallogrillin kiinni. Nyt minulla oli pallogrilli sylissä, grilliritilä naamassa, ja metallin maku suussa. Jos saisin hiiliä ja tulitikut, voisin grillata kaupparepussani olevat kesäkurpitsat ja porkkanapihvit.

Kuski ei tullut takaisin. Ja nyt tuo riivatun kappale soi päässäni taukoamatta. Elämä yllättää, tällaista loppua en olisi ikinä arvannut.

Että hyvää juhannusta vaan. 

*****

(*) Sanat: Leevi & The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas 

 

 

 

*****
Viikon 15 krapusanat ovat: oja, ritilä, metalli

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.  

📜 Kadonneen paluu

Vieras ilmestyi pihalle ja pyysi vettä. Ohjasin hänet kaivolle, jota reunusti villiintynyt ruoho.  
– Muistatko viime kesän? vieras kysyi. 
Muistin ukkosmyrskyn ja jonkun kadonneen. Siitä oli lehdessäkin.
Vieras hymyili, joi veden kämmenkupista ja lähti. 

Mies käveli pihalle ja pyysi vettä. Istutin hänet pihakeinuun ja kaadoin sinappilasiin vettä posliinikannusta.
– Muistatko viime syksyn? mies kysyi.
Oli rankkasade ja joku katosi. Siitä oli lehdessäkin.
Mies joi veden ja käveli pois.

Pieni poika seisoi kuistilla ja tahtoi vettä. Ohjasin hänet keittiöön ja valutin hanasta vettä muovimukiin.
– Sun pitää jo palata, poika sanoi.
Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi.
– Huomisen lehti pitää odottaa. Sitten ehkä.
 

*****
Viikon 14 krapusanat ovat: ilma, vieras, ruoho

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Kysyttyä: Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit?

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit? 🖤

Omalle tekstille tulee yleensä hyvin sokeaksi, joten se tarvitsee ulkopuoliset silmät jossakin vaiheessa. Tässä apuun tulivat julkaisemaan pyrkivän kirjoittajan enkelit: esilukijat.

Esilukijat ja heiltä saamani palaute novellikokoelman käsikirjoitukseen, oli todella tärkeä osa kirjoitusprosessia ja sitä, mitkä novellit lopulta päätyivät novellikokoelmaan ja minkälaisina.

Kahdenlaiset lukijat, monenlaiset näkökulmat

Esilukijoita novelleillani oli kahdenlaisia. Lukijoita, jotka lukivat kaikki novellit ja lukijoita, jotka lukivat yhden tai kaksi novellia.

Pyysin esilukijoita kiinnittämään huomiota kaikkeen mahdolliseen mitä mieleen juolahtaa ja silmään sattuu. Pyysin myös heitä kertomaan tarinoiden aikaan saamista tunteista ja mielikuvista. Lisäksi pyysin kaikki novellit lukeneita esilukijoita nimeämään kolme lempitarinaa ja kolme inhokkitarinaa.

Esilukijat toivat tarinoihin perspektiiviä. He bongasivat itsestäänselvyyksiä ja turhia infodumppauskohtia ja löysivät epäloogisuuksia sekä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Hyviä huomioita, joiden avulla tein monia korjauksia ja viilauksia. 

Ristiriidat kertovat tekstin voimasta

Lempitarinoiden ja inhokkitarinoiden listat olivat erityisen mielenkiintoista tulkittavaa. Laitoin excel-taulukkoon ennakkolukijoiden novellipisteytyksen ja kommentit. Taulukosta näki heti, mitkä tarinat herättivät monenlaisia ja ristiriitaisiakin mielipiteitä, mitkä miellyttivät useimpia ja mitkä taas eivät. Avartavaa oli, jos useampi lukija oli kiinnittänyt samaan tekstikohtaan huomiota, vaikka se olisikin tapahtunut eri tavalla. Niissä oli selkeästi jotakin, jota minun oli pohdittava lisää.

Jos kommentit olivat jostakin novellista kovin ristiriitaisia, riemastuin. Pidin sitä merkkinä siitä, että novellissa oli sitä jotakin. Jos taas jostakin novellista kaikki totesivat että ”ihan kiva”, sellainen novelli ei ehkä päätynyt tähän kokoelmaan ollenkaan tai jos päätyi, uudessa kuosissa.

Tarinat muuttuvat ja katoavat

Muutoksia tarinoiden kulkuun esilukijoiden ehdotuksesta tein ainoastaan sen pohdinnan kautta, miten muutos parhaiten palvelee tarinaa, jonka halusin kertoa. Toisinaan taas esilukijan kysymykset ja hämmennyksen hetket olivat juuri niitä reaktioita joita tekstillä halusin tuottaa. Silloin ei ollut syytä muuttaa mitään, vaikka reaktiot olisivat olleetkin ns. negatiivisia.

Toivoin salaa, että kommentit novelleista olisivat tiukkoja ja raakojakin. Onneksi toiveeni toteutui. Erityisen herkullista oli, kun eri esilukijat näkivät saman novellin eri tavalla, tulkitsivat siinä erilaisia tasoja tai taustoja. Tällainen novelli raivasi tiensä suoraan kokoelmaan. Pari novellia sai esilukijoiden kommenttien perusteella täysin uuden näkökulman ja jotkin tekstit muuttivat suuntaansa totaalisesti. Jotkut vain hävisivät.

Eli esilukijoilla oli merkitystä myös siinä, tuliko novelli kokoelmaan vaiko ei. 

Palaute peilinä

Vaikka tein muutoksia novellikokoelmaan esilukijoiden kommenttien perusteella, saamani palaute toimi kuitenkin ennen kaikkea peilinä, ei suorana ohjenuorana.

Palaute ja kommentit auttoivat pohtimaan vielä kerran, perustelemaan itselleni ja tekemään tietoisempia valintoja. 

Tarinoiden takana oli entistä helpompi seistä.

 

Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelman musiikkia

🖤 Kirjoittaessani Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelmaa muodostuivat alla olevat biisit erityisen tärkeiksi.

Vaikeaa tietää tarkalleen miksi. Genrejähän tässäkin on sekaisin 🤭

1. Nick Cave & The Bad Seeds ft. Kylie Minogue - Where The Wild Roses Grow
2. Viitasen Piia – Outo tyttö
3. Sari Kaasinen - Niin korkea oli taivas
4. Inginmaa/Hypnomen - Kuollut mies
5. Tiia Karoliina - Helene Schjerfbeck
6. Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa
7. Atomirotta - Aurinkoon
8. Tavaramarkkinat – Kevät
9. Mariska - Tarkasta Tämä
10. Portion Boys & Matti ja Teppo - Vauhti Kiihtyy
11. Marjo Leinonen & BubliCans - Loose Hat
12. Matti Järvinen - Sameassa vedessä
13. Apulanta: Armo
14. Arttu Wiskari - Tuntematon potilas
15. Joan Osborne - St. Teresa
16. Joan Osborne - One Of Us
17. Magpie - The Unthanks
18. Sentenced - Killing Me Killing You
19. Sentenced - End Of The Road
20. Sentenced – No One There
21. Apulanta - Koneeseen kadonnut
22. Varjokoodi - Kompassi
23. Jinjer - Green Serpent

Nyt on kynän alla uudet tekstit ja uudet biisit. Vaikka pidän näistä kappaleista edelleen, ne eivät enää resonoi uusiin tarinoihin.

Spefistiset kirjamessut 14.3.2026 Pasilan kirjastossa

 

Piti mennä viettämään kirjallista päivää Kirjailijayhdistysten Talvipäiville 2026, mutta matkustin epähuomiossa Leppävaara-onneni ohitse ja muistin Pasilassa, että hei ei hätää, Pasilan kirjastossa tapahtuu myös!

Universumi päätti siis kohtaloni, minä vain vikisin. Alussa ihmetyksestä, lopuksi ilosta.

Pasila oli kyllä paikkana varsinainen inferno, mutta kirjasto hieno (ehkä hitusen liian valoisa makuuni) eikä lehtiosastolta löytynyt etsimääni Itä-Häme -lehteä, mutta tärkeintä olikin se, mitä siellä tapahtui: SPEFISTISET KIRJAMESSUT🔥

Kaikki ohjelma oli mielenkiintoista, mutta ykkössijalle nousivat erikoiskirjastovirkailija Matti Järvisen yllätysnumerona vinkkaamat kauhukirjat sekä paneelikeskustelu (@hanna_morre, @kelosaari, Rimma Joonatan Erkko ja @fridaburns_ ) aiheesta: Faktat ja realismi spefissä. Sattuneesta syystä kiinnosti.

Kauhukirjoja  

Matti Järvinen vinkkasi seuraavia kauhukirjoja:

1. Kauhujen kabinetti – H.B. Lovecraft (parhaita lyhyitä kauhutarinoita)

2. Unet noitatalossa ja muita tarinoita (novelliantologia)

3. Vieraslaji ja muita tarinoita (novelliantologia)

4. Retki autiotalolle (mykkä sarjakuva, löytyy lähinnä kirjastoista)

5. Hehkuva pyramidi ja muita kauhukertomuksia – Arthur Machen

6. Valhalla vaeltajat – Robert E. Howard (novellikokoelma) 

7. Pinnan alla olentoja syvyyksistä (novelliantologia)

8. Pohjatuulen tytär ja muita värisyttäviä kokemuksia – Juha Jyrkäs (novelleja)

9. Hiljainen sydän – JP. Koskinen

10. Lemmen voima – tarinoita kuolleiden rakastamisesta (novellikokoelma) 

Järvinen kertoi myös jokaisesta kirjasta jonkin anekdootin ja antoi tarvittaessa varoituksia kielestä, kirjojen tapahtumista tai kuvista. 

Itseäni alkoi moni näistä kirjoista kiinnostaa. Tunsin myös syvää huojennusta siitä, että novelleja kirjoitetaan, luetaan ja koostetaan sittenkin. Eräs alan ammattilainen sanoi minulle aikoinaan esikoisnovellikokoelmaani tarjotessani luettavaksi, että "tiedäthän, ettei novelleja kukaan lue." 

En tiennyt, enkä taida tietää vieläkään.

Faktat ja realismi spefissä 

Omat tarinani ovat ulospäin arkisia, mutta niissä on jokin nyrjähtänyt juttu. 

Minua on aina kiehtonut tämänkaltainen teksti. Olen kirjoittajanakin tainnut olla aina kyseiseen tarinankerrontaan kallellaan. 

Vasta parin viime vuoden aikana olen alkanut aavistella, että kirjoittamani jutut kuuluvat reaalifantasian piiriin. Joku on todennut myös tekstieni olevan uuskummaa, maagista realismia. Minulle sillä ei sinällään ole ollut merkitystä, mutta koska lokerointia kaivataan, tähän lokeroon olen nyt sitten solahtanut. Kuulemma kyseessä on matala fantasia. 

Minua kiinnosti siis kovasti tuo spefistisien messujen viimeinen paneeli: Faktat ja realismi spefissä. 

Muistikirjaani merkitsin panelistien kommentteja realismin oleskelusta fantasiassa:

- jotkut oikeat, olemassa olevat paikat 
- historiataustaa, oikeaa historiaa, historian kunnioittaminen
- fantasiamaailma on itselleen realistinen
- ammentaa todellisesta kansanperinteestä
- ottaa kantaa todellisen maailman ongelmiin
- reaalimaailmassa olevat ihmiset saadaan uskomaan uskomattomaan ja nyrjähtäneeseen uskottavasti

Tunnistan omissa teksteissäni esiintyvän monia näistä. Toisissa useampi, joissakin jopa kaikki. 

Kiitokset

Universumille hässäkästä junassa, minkä tähden Leppävaaran asema livahti ohitse ja päädyin Pasilaan. 

Pasilan kirjastolle messuideasta ja hyvästä ohjelmakattauksesta.

Matti Järviselle kirjavinkeistä.  

Monesta kirjasta, jotka lähtivät joko varaukseen tai tilaukseen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kysyttyä: Mikä novelleista on tärkein tai rakkain?

 

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä novelleista on tärkein tai rakkain? 🖤

Tämä kysymys vaatisi laittamaan lapsia paremmuusjärjestykseen. Sellainen tunne tulee. Tekee mieli mainita kaikki tai ei sitten yhtäkään.

Näiden omien novellien kanssa on käynyt niin kuten toistenkin kirjoittamien tekstien kanssa. Jotkut puhuttelevat jonakin hetkenä enemmän, toiset taas jonakin toisena hetkenä.

Kun teksteihin on saanut jo hitusen etäisyyttä, uskallan sanoa kuitenkin proosalapsistani muutaman asian.

Tällä hetkellä eniten hellyyden tunteita ja jopa roskia silmässä aiheuttaa viimeinen novelli "Jälkikirjoitus". Ja niinhän jälkikirjoituksen tietysti pitääkin.

"Kaunis hiljaisuus" ja "Kadotus" ovat myös sellaisia, jotka resonoivat vahvasti. Ehkä siksi, että olen saanut niistä lähiaikoina eniten palautetta. Myös "Ensimmäinen ja viimeinen" on puhututtanut lukijoita.

Vastaan siis vihdoin kysymykseen:
se vaihtelee, koska se riippuu omasta kulloisestakin mielentilastani.

Ja ehkä lisään kuitenkin, että kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Muuten ne eivät tässä kokoelmassa olisikaan.🖤

Kysyttyä: Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä?

 

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä? 🖤

Kirjoitusprosessissa ehkä merkityksellisintä ja huiminta oli se, kun sai kirjoitettua sen, mikä oli mielen päällä.

Toiseksi merkityksellisintä oli luottaa kirjoittamisprosessissa siihen, että kyllä se tarina vähän kerrassaan sieltä hahmottuu ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Aluksi mulla oli joku idea, oivallus tai asia, joka piti saada jotenkin paperille. Mutta miten, se oli välillä epäselvää. Yleensä tarinan tilanne ja asetelma alkoi aueta vain kirjoittamalla.

Toisinaan mulla oli selkeä alku ja selkeä loppu ja sitten kirjoitin siinä välissä olevan aukon täyteen. Se oli kuin palapelia rakentaisi, todella innostavaa. Jokainen pala toi kuvan paremmin esiin, kunnes kaikki palat olivat löytäneet paikkansa.

 

📜 Junan alle

 

Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
  – Kuulitko? Armi kysyi.
  – En mitään, vastasi Oskari.
  – Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
  – Juna tulee, Oskari sanoi.
  – Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
  – Mihin?
  – Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
  – Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
  – Ei vielä.
  – Tule nyt pois senkin hullu!!
  – En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi. 
  Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.
  – Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Julkkariaamun ajatuksia

Julkkaripäivän aamu aukeaa pakkasen ja lumen keskellä. Tänään on se päivä, jonka saapumiseen on ollut toisinaan vaikeaa uskoa. 

Vielä täytyy käydä lävitse monta monta asiaa, tarkistaa ja järjestää. Mutta sitten on juhlan aika.

Jännitystä ilmassa

Aiemmin olen kysyjille todennut, että julkkaritilaisuus ei jännitä kirjan osalta eikä siten varsinainen julkaisukaan. Sen kirjoitin, minkä kirjoitin ja kun tämän päivän tohinat ovat ohitse, voin toden teolla jo siirtyä uusiin teksteihin. En voi tehdä enää mitään novellieni tai niiden henkilöiden hyväksi. Ne ovat omillaan. Lukijat voivat nyt omista konteksteistaan, toiveistaan ja peloistaan käsin niitä tulkita. Teemat syntyvät ja syttyvät todella elämään, vasta kun joku muukin kuin niiden kirjoittaja niitä lukee. 

Enemmän jännittää illan Teams-tekniikka. Meillä oli haastattelijan ja lukijoiden kanssa kenraaliharjoitukset viime maanantaina ja onneksi oli. Saatiin taklattua yksi suuri (toivottavasti!) tekninen haaste, joka olisi tullut ikävästi sitten viimeistään tänään H-hetkellä vastaan. Katsotaan kuinka sitten käy. 

Olet saapunut määränpäähäsi 

Määränpää-novellit, miksi niitä kutsun, ovat syntyneet useamman vuoden aikana. Mietin juuri, että vanhin idea ja kyseisen tekstin osittainen kirjoittaminenkin on vuodelta 2020, mutta suurin osa teksteistä on kirjoitettu vuosien 2024-2025 aikana. En ole siis kovin kovaa kiirettä pitänyt. Tekstit ovat välillä lojuneet pöytälaatikossa pidemmänkin aikaa pölyyntymässä ja sitten ovat saattaneet olla raadeltavina monta kuukautta putkeen. 

Minulla on ollut matkassani myös luottolukijoita, joilta olen saanut niin kannustavaa kuin kehittävääkin palautetta teksteistä, niiden sisällöstä, kirjoitustyylistä, oikeinkirjoituksesta jne. Monet erilaisten kirjoittajakurssien kanssamatkaajat saattavat myös löytää kokoelmasta itselleen tuttuja tekstejä. 

Olen kohdannut myös huippuja opettajia, joista kaikki ovat päässeet osallisiksi ainakin jostakin määränpää-novellistani. Muutama opettaja mainitakseni: Taija Tuominen, Anne Lukkarila, Jyrki Korpua, Reetta Vuokko-Syrjänen. Lisään vielä, että opettajien vika ei missään nimessä ole, jos tarinat houkuttavat lukijoita niitä kritisoimaan tai teilaamaan niiden kirjoittajan. Opettajia kiitän kannustuksesta ja uskon valamisesta, viisaista neuvoista ja ohjeista. Kaikki muu on minun ja tarinoideni henkilöiden vastuulla. 

Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut pidempää tekstiä ja lisäksi tästä juuri julkaistusta novellikokoelmasta Olet saapunut määränpäähäsi jäi yli 11 kpl novelleja, joita aion hyödyntää tavalla tai toisella uudessa novellikokoelmassa. Joitakin tarvitsee hitusen miettiä uudelleen ja joissakin tarinan fokus pitää kalibroida uudelleen. Syyt, miksi novellit jäivät pois tästä ensimmäisestäni ovat: eivät sopineet sisällöltään tai tyyliltään määränpää-novelleihin. Jokusessa oli myös sellaista huumoria, joka olisi rikkonut määränpää-novellien yhtenäisyyden. Eräs esilukija mainitsi nämä huumorinovellit "kertakäyttöisinä" ja kun kokoelma oli hetken levännyt ja saanut ilmaa, näin tilanteen aivan samalla tavalla. Siksi ne saivat mennä tässä vaiheessa. Niiden aika on joskus myöhemmin. 

Mitä julkkareissa tänään tapahtuu?

Julkkarit alkavat lukunäytteellä. Haastattelija kertoo ensin hieman tilaisuuden kulusta, tarkoituksesta ja kirjasta. Haastattelussa käsitellään muun muassa: kirjan syntyä ja kirjoittamista, kirjoittamisprosessia, kirjoittajanimen käyttöä, kirjan teemoja ja tulevaisuutta. Haastattelun lomassa on lukunäytteitä, samoin kuin aivan tilaisuuden päätteeksi. 

Julkkarit ovat siis tänään perjantaina 13.2.2026 klo 19-20 ja verkossa Teams-alustalla. Se, että julkkarit eivät ole jossakin fyysissä paikassa on onnenkantamoinen ja sattuman sanelema. Kirjoittamisen lomassa myös privaattielämässä on sattunut asioita (niin kuin aina elämässä), joiden ohjeistamina julkkarit siirtyivät verkkoon. Ja sehän sitten mahdollisti asioita, joita molekyylit paikalla -julkkarit eivät olisi mahdollistaneet. Siitä lisää itse tapahtumassa. 

Julkkareihin ei tarvitse ilmoittautua, tulet vain linjoille tämän suoran linkin kautta: 

[Linkki poistettu – julkkarit juhlittu!]

Kamerat ja mikrofonit ovat osallistujilta poissa päältä (kannattaa omat mikit ja kamerat kuitenkin varuiksi tarkistaa) ja vain chatti on käytössä mahdollisia kysymyksiä varten. Tosin huomasimme kenraaleissa, että chatti ei välttämättä toimikaan! 

Mutta jos kysymyksiään ei saa chattiin tai niihin ei keretä tiiviin tunnin aikana vastata, teen kysymyksistä sitten somepostauksia ja blogikirjoituksia. Sähköpostilla minut tavoittaa: matilda.varjo@gmail.com

Kirjan ostaminen ja lainaaminen

Ennakkomyyntinä kirjaa on mennyt Oma Kirjakaupan kautta, mutta nyt julkaisupäivänä sitä löytyy jo ainakin seuraavista verkkokaupoista:

 

- Suomalainen kirjakauppa
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide:14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs
- Booky
- Akateeminen kirjakauppa

 

Lisäilen kauppoja listaan sitä mukaa, kun huomaan niitä. Jos hoksaat lukijana jo aiemmin jonkin kaupan, jota ei listastani löydy, niin vinkkaa kommenteissa!

Kirjastot tuppaavat nykyään hankkimaan etupäässä suurten kustantamojen kirjoja, joten jos haluat saada kirjan omaan kirjastoosi, kannattaa siitä tehdä hankintapyyntö. 

Nähdään julkkareissa!

t. M