Täpärällä - krapuhaaste vko 9

📙Jatkonovelli

   Hän haistoi mädän, kuuli raskaan huohotuksen ja kun joku hyökkäsi hänen päälleen, hän lensi päin hissin ovenkahvaa.

   – Herbert, Herbert! Heti tänne!
  
   Valot räpsähtivät päälle. Valtavankokoinen tanskandoggi nojasi häneen takajaloillaan seisten ja hampaitaan kiristellen. Annukka käännähti sivuun ja koira alkoi haukkua. Haukkui ja raastoi hissin ovea niin, että korviin sattui.
  
   – Toivottavasti ei sattunut, kellarin ovella seisova mies sanoi.  – Jotain tuolla hississä on, kun Herbert pakkomielteisesti sinne haluaa. Jäikö sulta ruokakassi?
   – Mitä... ei... ruokakassi? Ei siellä mitään ole ...
   – Tules Herbert, mies sanoi ja lähti kohti ulko-ovea. – Tultiin täältä kun tää A-rappu on katutasolla.
  
   Huomenna hän ottaisi mukaan peitteeksi vaikka verhokankaan.

 

Seuraava osa>>>

*****

Viikon 9 krapusanat ovat: katutaso, pakkomielteinen, verho

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Säikähdys - krapuhaaste vko 8

 📙Jatkonovelli

   He asuivat 60-luvulla rakennetussa viisikerroksisessa betonitalossa. Yhdessä näistä kolmesta talosta, jotka muodostivat aivan kuin oman asuinkuplansa. 

   Annukka rakasti avaraa ja runsaspuustoista täydennysrakentamiselta säästynyttä pihaa. Hän ihaili talon isoja, reilusti valoa päästäviä ikkunoita, jotka eivät olleet sellaisia pieniä vankilaikkunoita kuten uusissa kerrostaloissa. Hän piti jopa rappukäytävän kellertävistä linoleumilaatoista, ulko-oven pyöreästä puukahvasta sekä tilavasta rappukäytävästä mustine kierreportaineen. Täällä ei ollut yhtään ummehtunutta asua. Täällä tuli lapsuus mieleen.

   Annukka painoi pimeässä hohkaavaa hissin nappulaa. Juuri kun hissi kolahti paikoilleen, viereinen kellarin ovi aukesi rämähtäen ja tumma hahmo tuli vauhdilla heitä kohti. Annukka kirkaisi, nykäisi hissinoven auki ja tyrkkäsi salamannopeasti lapset sisälle hissiin.

Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: kupla, ummehtunut, vanki

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Lähiö herää - krapuhaaste vko 7

📙Jatkonovelli

Ketjut kirskahtivat giljotiinimetallisesti, kun Harri vuorostaan lensi keinusta. Läheisellä tiellä autot tööttäilivät. Annukka vilkaisi otsalampun valossa rannekelloaan. Kohta viisi. Hän henkäisi syvään.

   – Nyt rakkaat, hän sanoi. – Meidän on aika mennä kotiin. 

   Hän otti Katjan keinusta hiekalle seisomaan ja suoristi ruttaantuneen mekon takamuksen. Sitten hän laittoi maassa makaavalle Harrille jalasta kirvonneen kengän takaisin ja nosti tämän pystyyn. 

   Heille pitäisi ostaa telttailua varten talvivaatteet. Kunnon talvitakit ja lämpimät karvavuoriset kengät. Niin ja sellaiset villaiset tupsupipot. Ja lapaset. 

  Lähiö oli heräämässä uuteen päivään. Annukka tarttui lapsia tiukasti kädestä kiinni. Heidän täytyi lähteä puistosta pois ennen katuvalojen syttymistä ja töihin kiiruhtavia ihmisiä. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 7 krapusanat ovat: telttailu, giljotiini, syttyä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Suuri kirjoittamisen viikko - ihmiskoe!

 

Tämä juuri alkanut viikko pitää kalenterissani nimeä "Suuri kirjoittamisen viikko".  

Olen tälle viikolle aikatauluttanut kaiken sen kirjoittamisen ja kirjoitettavan mikä pitää saada aikaiseksi. Ja töiden lomassa tietenkin. 

Kirjoittamista ja sen tapoja on monia. Itse lähestyn tällä viikolla kirjoittamista yhteiskirjoittamisena, novellikokoelman edistämisenä, ryhmässä kirjoittamisena, erilaisissa kirjoittaryhmissä kynää pyörittäen, opiskelemalla, osallistumalla haasteisiin sekä vaan tuhertamalla kaikenlaista oleellista ja olematonta vihkon kulmaan. 

Kaiken tuon teen tällä viikolla siten, että kalenteri huutaa koska pitää mitäkin tehdä. Saa nähdä mitä sille kuuluisalle luovuudelle tapahtuu.

Tämä on siis ihmiskoe. 

Ja se alkoi juuri äsken.

Merkitty - krapuhaaste vko 6

📙 Jatkonovelli 📙

   Paskiainen minkä tempun oli tehnyt. Se kirvelsi vieläkin. Viisitoista vuotta avioliittoa ja sellainen ratkaisu. Viha, kiukku ja suru kuristivat kurkkua heti kun sitä ajatteli. Hän ei voinut ymmärtää. Se oli ollut itsekästä, epäinhimillistä, raakaa, julmaa. Suuri vääryys läheisiä kohtaan. Mauno sai vapauden, kaikki muut ikuisen vankilan.

  Vuosia oli mennyt sumussa ja syyllisyydentunnoissa, siitä oli ollut vaikeaa toipua. Annukka oli hengittänyt, mutta ei ollut elänyt. Hän oli ajatellut, ettei kukaan enää tahtoisi häntä, uskaltaisi ottaa omakseen. Rakastaisi häntä. Jotkut kavereista olivat laittaneet välit poikki, onneksi jotkut olivat jaksaneet lohduttaa.

   Hän oli silloin menettänyt melkein kaiken. Hänestä oli tullut merkitty nainen.

 Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 6 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Etenee

 

Novellikäsikirjoitus etenee. Hitaasti ja pätkä kerrallaan, mutta etenee.  

Minulla on erilaisia tapoja saada tekstit kasaan ja kuntoon. Kirjoitan eri paikoissa, luetutan eri ihmisillä, teen novelleita eri tekniikoilla - kaikki mitä kirjoitan liittyy tavalla tai toisella novelleihini. 

Olen palapelikirjoittaja sekä kunkin novellin sisällä että koko kokoelman suhteen. Se on kuin palapeliseikkailu. Ihan varma suuresta kuvasta ei vielä ole vaikka näky siitä on päässä selkeä aivan kuten palapelipaketin kannessa. Mutta kuva hahmottuu tarkemmaksi vähän kerrassaan. Sitä mukaa, kun reunapalat ja nurkat alkavat olla valmiina.

Kaikkia novellivalintoja en ole vielä tehnyt. Minulla on niitä kasa. Osa on kirjoitettu jo "valmiiksi", osasta on pätkiä, lisämausteena jokunen uusi idea ja jostakin novellista olen kirjoittanut valmiiksi vasta synopsiksen. Novellien keskinäinen järjestys muuttuu päässäni melkein päivittäin. 

Koko käsikirjoituksen synopsiksen muokkailu on jälleen ajankohtaista. Se on taas kirkastunut. Sisältö ja raamit ovat nyt valmiit.

Tiedän, että on kirjoittajia, joita ahdistaa keskeneräisyys ja se, että kaikki muuttuu monta kertaa matkalla maaliin. Keskeneräisyydestä ahdistuminen on siinä mielessä hyvä asia, että jos keskeneräisyyttä käsikirjoituksen kirjoittamisessa rakastaisi, se ei ehkä valmistuisi koskaan. 

On vapauttavaa kuitenkin tietää, että mikään ei ole kiveen hakattua. Ainakaan vielä. Tarinat, niiden järjestys, päähenkilöiden ajatukset, novellien keskeiset aiheet - kaikki voi vielä muuttua, jos siltä tuntuu. Silti tekstit etenevät.