📜 Ilon etappi

          

Äiti oli sanonut, ettei koskaan ota sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. Kuvittelin, että hän tarkoitti niitä turhia, muovisia jäätelökippoja, joita erityisesti me pienet potilaat rakastimme.

Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tulin hakemaan äidin tavaroita. Sairaalayöpöydän laatikosta löysin muovisen jäätelökipon ja valokuvan.

Valokuvassa sairaalan käytävällä seisoi kaksi lasta ja nainen heidän välissään. Nainen keskellä oli äitini. Toisen lapsen kasvojen päälle oli piirretty rasti. Toinen lapsista olin minä.

Kuvan takana luki: Jos hän kysyy, missä sisko on, älä vastaa.

Muistin jäätelön maun ja tuoksun. Muistin kauniin muovisen kipon. En muistanut siskoa.

Ilo läikähti minussa.
Äiti ei ollut ottanut sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. 

 

*****
Viikon 35 krapusanat ovat: tuska, etappi, jäätelö

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.   

 

📜 Kun musiikki päättyy

 

Hän pukee päälleen suojahaalarin, hengityssuojaimen, visiirin ja kaksinkertaiset käsineet. Hän seisoo hetken keskellä olohuonetta ja pitää hiljaisen hetken ennen työn alkua.

Hän asettelee kuulokkeet korvilleen, Chopinin Nocturne pauhaa kuulokkeissa repeatilla, rakentaa turvakuplaa hänen ympärilleen, pyöristää työn kulmikkuutta.

Hän työskentelee järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Hinkkaa pois jäljet, joita kukaan ei tahdo nähdä, poistaa kemikaaleilla hajut, joita kukaan ei halua haistella. Hänen jokainen liikkeensä on tarkka, suunnitelmallinen, kokenut.

Kun työ on valmis, hän tuulettaa asunnon ja antaa musiikin vielä hetken rauhoittaa mieltä, ennen kuin riisuu suojavaatteet jätesäkkiin.

Jälkeensä hän jättää hiljaisen ja puhtaan tilan. Kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikolla 18 on vuorossa uudenlainen haaste eli kirjoitetaan, mitä alla olevasta musiikista tulee mieleen. Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapu ilmestyy sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

 

📜 Yllätys

  

”Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin…” (*)

Auto tuli aikamoisella vauhdilla mutkan takaa. Taisi olla jonkun sortin pickuppi. Kun sen kuski huomasi minut, se joutui jarruttamaan niin kovaa, että hiekkatie luikerteli pyörien alta karkuun ja sai auton heittelehtimään.

Kaara pysyi tiellä, mutta kuski oli unohtanut sitoa lavalla olevan pallogrillin kiinni. Nyt minulla oli pallogrilli sylissä, grilliritilä naamassa, ja metallin maku suussa. Jos saisin hiiliä ja tulitikut, voisin grillata kaupparepussani olevat kesäkurpitsat ja porkkanapihvit.

Kuski ei tullut takaisin. Ja nyt tuo riivatun kappale soi päässäni taukoamatta. Elämä yllättää, tällaista loppua en olisi ikinä arvannut.

Että hyvää juhannusta vaan. 

*****

(*) Sanat: Leevi & The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas 

 

 

 

*****
Viikon 15 krapusanat ovat: oja, ritilä, metalli

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.  

Lyhytproosan painavat rivit

 

Lyhyet, tiiviit tekstit ovat laji, jota olen harrastanut jo pitkään.

Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun vaikutuksen.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa. Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.

Lyhyt tarina vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja romaanista ottaisi.

Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta 100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin tällöin SusuPetalin pitämässä sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.

Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!

Mun kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin krapuhaasteet taas löytyvät täältä.

Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...

*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo

 

 

 

Jännittäviä uutisia

Ensi vuoden alkupuolella ilmestyy esikoisteokseni!

Kyseessä on novellikokoelma, jossa kaikki tarinat ovat ainakin jotenkin hitusen notkahtaneita. Lukijapalautteissa tekstejä on kuvailtu myös absurdeiksi, brutaaleiksi ja groteskeiksi. 

Vielä en uskalla sanoa tarkkaa julkaisupäivämäärää, mutta heti kun se on lyöty lukkoon, kerron siitä täällä kyllä. Tämän kuukauden aikana muutenkin kyllä tullee lisäinfoa prosessin edistymisen eri vaiheista. 

Olen iloinen kun saan tekstit vihdoin julkaistua. Matkan varrella on ollut niin paljon odottelua, kompastelua, murhetta ja sattumuksia, että jossain vaiheessa oikeasti jo ajattelin, että ei tästä tule mitään. 

Mutta tulipas kuitenkin.