Huoletonta - krapuhaaste vko 17

📙Jatkonovelli

Lähiöiden pihat olivat silloin pursunneet samanikäisiä lapsia. Parhaita kavereita olivat Maria, Katja, Elina, Pekka ja Harri. Oli leikitty kirkonrottaa, piilosta, rofea ja polea, 10 tikkua laudalla. Pelattu pesäpalloa ja jalkapalloa, rakennettu majoja lähimetsään, padottu pihaojia, opeteltu morsettamista tarkulampuilla, tuhlattu vähät pennit irtokarkkeihin. Leikitty kellarissa. Kummitusjunaa. 

Nykyään yliarvostettiin kontrollia, silloin oli ollut huolettomampaa. Lapsilla roikkui avain kaulassa, ei ollut kännyköitä, koulumatkat kestivät ojien ja metsien kautta tunteja ja pikkusiskokin oli pitänyt hakea tarhasta kotiin. Pihalla oli huideltu iltamyöhille, kunnes jonkun äiti oli huutanut ikkunasta, että sisälle sieltä. Yksi kerrallaan he olivat laahustaneet koteihinsa ja palanneet seuraavana päivänä taas pihalle leikkimään. 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO    Seuraava osa >>>    

 

 

*****

Viikon 17 krapusanat ovat: yliarvostettu, huidella, tuhlata

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Muistoja - krapuhaaste vko 16

📙Jatkonovelli

 

Ne olivat aivan tavallisia valkoisia kirjekuoria. Toisessa oli ruutuvihkosta repäisty lappunen ja toisessa pidempi kirje. Kummankin kuoren päällä luki "Annukka Sirèn". 

   Ei. Ei hän pystyisi niitä nyt lukemaan. Ehkä ensi viikolla. Hän laittoi kirjeet takaisin kaappiin ja käveli makuuhuoneeseen pinnasängyn luokse. 

   Hän ihaili Katjan tummakiharaisia hiuksia ja vihreitä silmiä, Harrin vaaleaa tukkapehkoa ja ruskeita silmiä. Katja näytti hellyttävältä keltaisissa kumisaappaissaan, vihreäkukkaisessa mekossaan ja keltaisessa paidassaan. Paksut valkoiset sukkahousutkin olivat taas muodissa. Harrin ruskeat vakosamettiset lappuhaalarit ja samakankainen lakki toivat mieleen muistoja. Haalarin alta pilkotti puna-valkoraidallinen t-paita.

  Harmi, että lapset jäivät tuonikäisiksi. Olivatkohan vanhemmat pitäneet heistä aikoinaan vauvakirjaa, Annukka mietti. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa >>>    

 

*****

Viikon 16 krapusanat ovat: viikko, vauva, kirja

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Mikä on haastavinta jatkonovellin kirjoittamisessa?

 
Olen tässä monta kertaa kerennyt manata päätöstäni kirjoittaa krapuhaasteista yksi kokonainen novelli. Aavistelin, että helppoa siitä ei tule, mutta ehkä haasteet ja niiden vahvuus yllättivät hieman.

Tässä muutama ajatus.

Kirjoittajan TOP 3 haasteet:

1. Koko tarinan eheys
   Kirjoittajana haasteellista on pitää tarina ehyenä. Tarinan pitäisi olla sellainen,  ettei siinä valtavasti tule katkoksia tai hyppäyksiä pätkittäisestä kirjoittamisesta johtuen. Takaumia, erilaisia kohtauksia ja tilannevaihteluita toki tulee, niin kuin novelleissa yleensäkin. Ratkaisut eivät tule heti ja joitakin asioita "lämmitellään" tovi. Vaikka pätkittäinen tarinankerronta hoputtaa tietynlaiseen nopeuteen, pitää malttaa pitää yllä novellinkerronnan hitaampi tempo.
   

2. Jokaisen 100 sanan pätkän mielenkiintoisuus
   Toinen haaste on yrittää saada jokaisen 100 sanan pätkä pysymään mielenkiintoisena huolimatta siitä, että novellissa on aina suvantokohtia ja erirytmisiä jaksoja. Toisinaan tilanteita pitää hidastaa ja toisinaan nopeuttaa. Jokaisen tarinapätkän pitäisi kuitenkin jaksaa pitää yllä mielenkiintoa kokonaisuuden suhteen. Tämä vaatii sen, että jokaisen pätkän ensimmäisen virkkeen pitäisi kutsua lukemaan ja viimeisen saada odottamaan seuraavaa pätkää. Huh. Kokonaisessa novellissakin ensimmäisen virkkeen kutsuvuus on haastavaa ja novellin lopetus aina todella tärkeä, saatikka sitten kun sen yrittää tehdä 100 sanan rykäyksissä.

3. Tarinan fokuksen kirkkaus
   Kolmas kirjoittajan haaste on fokuksen pitäminen kirkkaana. Aiemmassa bloggauksessani kerroin, että tarinan loppu on jo hahmoteltuna mielessäni, mutta viikottaiset SusuPetalin sanat saattavat muuttaa sitä radikaalistikin. Sivupolkuja ja oikopolkuja ilmaantuu ja niiden kautta tarinan henkilöt sekä tarinan kulku ja loppu muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaarana tällöin on, että punainen lanka katoaa, langat menevät solmuun eikä tarinan lopussa olekaan enää mahdollista solmia niitä yhteen. Vaaran selättäminen vaatii sen, että kirjoittajana jo kirjoitettua tarinaa on luettava yhä uudelleen ja uudelleen.  Lankoja pitää merkata ylös ja yrittää pitää kirkkaana myös henkilöhahmojen sisäinen tarina ja luonne.

 
Haasteista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään kovasti sekä krapukirjoittamisesta että jatkonovellin kanssa reutuamisesta. Ja odotan jo tulevaa sunnuntaita ja uusia sanoja malttamattomana. Sittenhän sen taas näkee, mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaisiin tilanteisiin henkilöhahmot ajautuvat ja kuinka ryteikköön pääpolulta jälleen meinataan eksyä. Mielenkiintoista!

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.

Jatkonovelli, jonka kulku muuttuu jatkuvasti

 

Kun olin kirjoittanut kaksi krapuhaastetekstiä keksin, että voisinkin kirjoittaa jatkonovellin haasteen avulla.

 

Yht´äkkiä näin Annukan ja lapset edessäni ja aivan kuin he olisivat alkaneet kertoa itse tarinaansa. Päähenkilöt tulivat kuvaan siis aivan pyytämättä, tarina sai alkunsa ja kun hetken kuuntelin, se sai myös loppunsa.

 

Kolmatta kraputekstiä kirjoittaessani tiesin siis jo miten tarina loppuu, sillä oli selkeä loppupiste johon pyrkisin. PAITSI ja MUTTA! SusuPetalin sunnuntaisanat ja –kuvat tekevät jatkuvasti mutkia matkaan, luovat uusia sivupolkuja ja ovat nyt jo pariin kertaan muuttaneet tarinan loppuakin. Uusia asioita on selvinnyt niin päähenkilöille kuin tarinan kirjoittajallekin. Annukka on myös alkanut kapinoimaan tarinan aiemmin ajattelemaani loppua vastaan.

 

Nyt en siis ole enää aivan varma, jos nyt koskaan sitä olinkaan, miten tarina päättyy. Joku haju siitä toki on ja höttöinen polku edelleenkin mielessäni, mutta kaikki voi loppupeleissä mennä aivan toisin.

 

Viime sunnuntaina tarina kuitenkin nytkähti jälleen eteenpäin. Pala kerrallaan, 100 sanaa kerrallaan. Kyllä tästä vielä kokonainen novelli tulee!  

 

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.

 

 

 

 

Pala kerrallaan - krapuhaaste vko 14

📙Jatkonovelli

Annukka nousi sohvalta ja pyyhkii poskelle valuvan kyyneleen college-paitansa hihaan. Hän otti Maunon kuvan hyllyltä käteensä, katsoi hellästi ja suukotti sitä. Huurustuva lasipinta vastasi kylmää hohkaten. Annukka asetteli kuvan takaisin paikoilleen ja avasi hyllykön alaovet. 

Hän säilytti kirjeitä puisessa laatikossa. Viimeinen tekstiviesti ja nämä kaksi kirjettä olivat ainoat selityksen yritykset, jotka Mauno oli vaivautunut hänelle antamaan. Kirjeistä ja viestistä ja muistojen, tunnelmien ja keskusteluiden paloista hän oli yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa tapahtumista. 

Toinen kirjeistä oli se, minkä Mauno oli jättänyt keittiön pöydälle lähtiessään ja toinen oli se, minkä poliisit olivat löytäneet hotellihuoneen sängyn päältä Maunon jo maatessa elottomana kylpyammeessa.

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO  Seuraava osa >>>                                     

 *****

Viikon 14 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Seuraava krapuhaaste ilmestyy 16.4.2023.