📙 Kellarissa

 

📙Jatkonovelli 
 

Harri sen kellarijutun taisi keksiä. 

Aluksi me muut emme innostuneet yhtään, Katja ja Maria kaikkein vähiten. Leikkivät mielummin ratsastusleikkejä, kouluttivat keppihevosia ja hakkasivat risulla reittään hyppelehtiessään. 

Mutta joku siinä kuitenkin kiehtoi ja kauhistutti. Ja lopulta uteliaisuus voitti. 

Kumisevaan betonikellariin ei kukaan aikuinen osannut tulla meitä etsimään. Piti vain olla riittävän hiljaa ja mennä heti piiloon, jos joku toi polkupyörää tai haki perunoita tai hillopurkkeja. 

Talonmiehen kohtaamista pelkäsimme paljon. Siksipä jännitys piti ajoittaa hänen työvuorojensa jälkeen tai viikonloppuihin. Perjantai-iltaisin oli paras hetki, silloin talonmies ryyppäsi kotona eikä vastannut puhelimeen eikä ovikellon soittoon. Perjantaina ei kannattanut unohtaa avaimia tai aiheuttaa vesivahinkoa. 

 

 *****

Viikon 36 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Palapelitarina

 

Tekstiä on sivutolkulla, ajatuksia ja ideoita raakoina kirjaimina. Aloitus on vielä tarkentamatta, mutta lopetus on selvillä. Siinä välissä on sitten kaikenlaista sekavaa, jäsentymätöntä, yllättävää, älytöntä, roskaa, oivaltavaa, käännettä ja ei-käännettä, dialogia ja kerrontaa.

Tuijotan tekstiäni ja mietin, että miten tuosta palapelistä taas saa kasaan jotakin ymmärrettävää. Idea on päässäni ja koneella ja kuva tapahtumista liikkuu silmien edessä, mutta rakenne ei ole vielä millään muotoa lukijalle ymmärrettävä.

Toisinaan teksti tulee kertarysäyksellä ulos hyvässä järjestyksessä. Tarina kulkee, näppäimistö laulaa ja kynä viheltää. Toisinaan se tulee tällä tavoin pätkissä, yksittäisinä ideoina, yhdistelminä, tarinatuikkauksina. Sekavina hoksauksina. 

Silloin annan tekstin levätä ja siirryn hetkeksi toiseen tarinaan. Olen oppinut olemaan ahdistumatta, vaikka se aina vähän jäytääkin ja palaa arjen askareissa mieleeni. Tiedän, että yhtenä aamuna kun herään, palat alkavat mennä paikoilleen ja oikea rakenne löytyy.

Siihen saakka kirjoitan muuta. Luotan prosessiin. 

PS. Aikamoinen palapelitarina on muuten tämä jatkonovellini, jota jatkan taas tänä syksynä. Teksti rakentuu pääosin krapuhaasteiden avulla, mutta saatanpa joku kerta innostua kirjoittamaan pidemmän pätkän ihan muutenkin. TÄÄLTÄ voit lukea systeemin, jolla pääset tarinaan kiinni.

 

Jatkonovellin jatkosta

 

Siirsin jatkonovellin krapuhaasteessa tähän mennessä kirjoittamani pätkät ylävalikkoon, kohtaan JATKONOVELLI.

Kun seuraavan kerran krapuhaasteessa jatkan tarinaa, niin laitan yksittäisen postauksen lisäksi ko. pätkän linkin myös tuonne edellä mainitsemalleni jatkonovelli-sivulle. 

Annukan tarina siis jatkuu, mutta ei välttämättä enää joka krapuhaastekerralla. Nyt osat ovat kuitenkin hitusen helpommin luettavissa putkeen - tätä on toivottu! Eli jos hyppäät vasta nyt mukaan tarinaan, voit aloittaa sen lukemisen helposti alusta saakka.

Tämä muutos tarkoittaa myös sitä, että jatkossa yksittäisen postauksen perään en laita enää merkintöjä:

<<< edellinen ALOITUS seuraava >>>

Kun tarina on saapunut loppuunsa (saattaa mennä kyllä joku hetki), kirjoitan sen editoiden ja siistien yhdeksi kokonaiseksi tekstiksi. 

Mielenkiintoistahan tässä on se, että en oikein itsekään tiedä mihin tarina on kulkemassa. SusuPetalin antamien viikkosanojan mukaan mennään 😅

Hyppää ylävalikosta lukemaan ja hämmentymään tarinan kulusta ja laita blogi seurantaan!

📙 Painajaiset

📙Jatkonovelli

Annukka potkaisi epähuomiossa pinnasängyn alta pilkistävää muovipulloa. Pepsi Maxia. Sitä lapset aina halusivat, mutta eivät ottaneet kuin pienen kulauksen. Kun Annukka oli lapsena lauantaisaunonut mummon ja papan kanssa, hän oli saanut ottaa kellarin portaiden alta kuuden pullon oranssisesta kantokorista lasisen jaffapullon. Jaffa oli maistunut taivaalliselta!

Vettä vihmoi makuuhuoneen ikkunaan. Keli oli kummallinen. Vuoroin pakkasta ja hiutuvaista lunta, vuoroin vettä. Aamulla ei tiennyt minkälainen ilma olisi illalla. Annukalla oli noussut käsikarvat pystyyn, kun säätiedotuksessa kerrottiin minä syksynä viimeksi oli ollut tällainen outo keli. Ei tarvittu tekoälyä kertomaan, että sääolosuhteet, kerrostalojen purkaminen ja Harrin ja Katjan löytyminen olivat tuoneet painajaiset takaisin.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO

*****

Viikon 35 krapusanat ovat: muovipullo, tekoäly, syksy.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

 

Viimeinen kesä - krapuhaaste vko 18

📙Jatkonovelli

   
   Sitten oli tullut se viimeinen kesä. Kesä, jolloin heidän kaverijenginsä oli hajonnut ja huolettomat päivät olivat loppuneet. Äiti ja isä eivät olleet päästäneet häntä enää ulos ja pikkusiskokin oli ollut siitä lähtien jatkuvassa valvonnassa. Annukalla ei ollut mielikuvaa siitä, mitä niille muille kavereille oli tapahtunut. He eivät olleet pitäneet sen jälkeen yhteyttä toisiinsa. 

   Annukka katkaisi hetkeksi pohdintansa ja vilkaisi pinnasängyssä makaavia lapsia. Kaikki hyvin. Kyllä tästä selvittäisiin, hän ajatteli ja kosketti Katjan karheaa poskea.

   Kuinka usein hän olikaan jossitellut, että mitä jos siellä olisi ollut valvontakamera. Mutta se oli turhaa. Ei niitä silloin ollut. Ei puistoissa eikä kellareissa.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa

 

 

 

*****

Viikon 18 krapusanat ovat: puisto, jengi, kamera

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Huoletonta - krapuhaaste vko 17

📙Jatkonovelli

Lähiöiden pihat olivat silloin pursunneet samanikäisiä lapsia. Parhaita kavereita olivat Maria, Katja, Elina, Pekka ja Harri. Oli leikitty kirkonrottaa, piilosta, rofea ja polea, 10 tikkua laudalla. Pelattu pesäpalloa ja jalkapalloa, rakennettu majoja lähimetsään, padottu pihaojia, opeteltu morsettamista tarkulampuilla, tuhlattu vähät pennit irtokarkkeihin. Leikitty kellarissa. Kummitusjunaa. 

Nykyään yliarvostettiin kontrollia, silloin oli ollut huolettomampaa. Lapsilla roikkui avain kaulassa, ei ollut kännyköitä, koulumatkat kestivät ojien ja metsien kautta tunteja ja pikkusiskokin oli pitänyt hakea tarhasta kotiin. Pihalla oli huideltu iltamyöhille, kunnes jonkun äiti oli huutanut ikkunasta, että sisälle sieltä. Yksi kerrallaan he olivat laahustaneet koteihinsa ja palanneet seuraavana päivänä taas pihalle leikkimään. 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO    Seuraava osa >>>    

 

 

*****

Viikon 17 krapusanat ovat: yliarvostettu, huidella, tuhlata

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Muistoja - krapuhaaste vko 16

📙Jatkonovelli

 

Ne olivat aivan tavallisia valkoisia kirjekuoria. Toisessa oli ruutuvihkosta repäisty lappunen ja toisessa pidempi kirje. Kummankin kuoren päällä luki "Annukka Sirèn". 

   Ei. Ei hän pystyisi niitä nyt lukemaan. Ehkä ensi viikolla. Hän laittoi kirjeet takaisin kaappiin ja käveli makuuhuoneeseen pinnasängyn luokse. 

   Hän ihaili Katjan tummakiharaisia hiuksia ja vihreitä silmiä, Harrin vaaleaa tukkapehkoa ja ruskeita silmiä. Katja näytti hellyttävältä keltaisissa kumisaappaissaan, vihreäkukkaisessa mekossaan ja keltaisessa paidassaan. Paksut valkoiset sukkahousutkin olivat taas muodissa. Harrin ruskeat vakosamettiset lappuhaalarit ja samakankainen lakki toivat mieleen muistoja. Haalarin alta pilkotti puna-valkoraidallinen t-paita.

  Harmi, että lapset jäivät tuonikäisiksi. Olivatkohan vanhemmat pitäneet heistä aikoinaan vauvakirjaa, Annukka mietti. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa >>>    

 

*****

Viikon 16 krapusanat ovat: viikko, vauva, kirja

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Pala kerrallaan - krapuhaaste vko 14

📙Jatkonovelli

Annukka nousi sohvalta ja pyyhkii poskelle valuvan kyyneleen college-paitansa hihaan. Hän otti Maunon kuvan hyllyltä käteensä, katsoi hellästi ja suukotti sitä. Huurustuva lasipinta vastasi kylmää hohkaten. Annukka asetteli kuvan takaisin paikoilleen ja avasi hyllykön alaovet. 

Hän säilytti kirjeitä puisessa laatikossa. Viimeinen tekstiviesti ja nämä kaksi kirjettä olivat ainoat selityksen yritykset, jotka Mauno oli vaivautunut hänelle antamaan. Kirjeistä ja viestistä ja muistojen, tunnelmien ja keskusteluiden paloista hän oli yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa tapahtumista. 

Toinen kirjeistä oli se, minkä Mauno oli jättänyt keittiön pöydälle lähtiessään ja toinen oli se, minkä poliisit olivat löytäneet hotellihuoneen sängyn päältä Maunon jo maatessa elottomana kylpyammeessa.

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO  Seuraava osa >>>                                     

 *****

Viikon 14 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Seuraava krapuhaaste ilmestyy 16.4.2023.

Hautajaiset - krapuhaaste vko 13

 📙Jatkonovelli

Maunon kuolemasta oli seurannut kuukausien mittainen muistikatkos. Annukka oli kulkenut maailmassa, jossa ei ollut aikaa, ei tavallisia ääniä, ei makuja eikä hajuja. Hän oli vaeltanut virastojen väliä päivä kerrallaan, askel askeleelta, paperi paperilta.

   Annukka ei muistanut hautajaisia. Valokuvista hän huomasi olleensa kuitenkin paikalla. Seisonut kukkalaitteen kanssa, lapioinut hiekkaa uurnan päälle. Ollut yksin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. 

   Ymmärrettyään, että peruuttamaton oli tapahtunut, kipu oli iskenyt. Tuonut elämään paniikkihäiriön, ahdistuksen ja ihmisten välttelyn. Hän ei ollut jaksanut käydä töissä, ei kaupassa, ei suihkussa, ei puhua kenellekään.

   Elämän sijamuodoksi oli tullut "tuulikaapissa". Pidemmälle hän ei ollut kyennyt, vaikka mieli oli muuta yrittänyt hokea. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO      Seuraava osa >>>                              

*****

Viikon 13 krapusanat ovat: hokea, tuulikaappi, sijamuoto

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Kaikki muuttuu - krapuhaaste vko 12

📙Jatkonovelli

   Puhuivat täysin älyttömiä. Aivan harhaisia. Heiluttivat Maunon passia että se on varmasti hänen, mutta tunnistamaan pitäisi lähteä. Että onko joku joka voisi tulla mukaan.

   Annukka oli katsonut heidän hitaasti liikkuvia huuliaan, kuullut matalana möyriviä sanoja ja ihmetellyt kuinka he sillä tavoin oudosti puhuivat. 

   Nauru oli lähtenyt todella syvältä. Häntä oli naurattanut heidän vakavat ilmeensä, uniformunsa ja heidän outo ryhdikäs seisomisensa. Hän oli yrittänyt soittaa Maunolle uudestaan ja uudestaan. Puhelimeen ei saanut yhteyttä. 

   Hän oli etsinyt Maunon viimeisimmän tekstiviestin: "Olet minulle tavattoman rakas. Älä unohda sitä koskaan kulta." Ja perässä sydänhymiö. Nauru muuttui nyyhkeeksi. Joku huusi, kunnes maailma musteni.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

                                  

   

*****

Viikon 12 krapusanat ovat: harha, hymiö, äly

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Erehdys - krapuhaaste vko 11

📙Jatkonovelli
   

Lapset pötköttivät puisessa pinnasängyssä. Aamupala ei ollut maistunut. Niin kuin ei muinakaan aamuina. Annukka yritti kaikkensa, mutta mikään ei kelvannut. Taisivat olla pilalle hemmoteltuja. Sellaista hän oli muistavinaan. Olkoot sängyssä iltapäivään saakka.

Hän istahti sohvalle ja katse osui hyllykössä seisovaan valokuvaan. Komeat kulmikkaat kasvot, aristokraattisen suora nenä, tummat hiukset ja tuuheat kulmakarvat. Hymykuoppa toisessa poskessa. Silmät porasivat suoraan Annukkaa. Kipu tuntui vatsanpohjassa asti. 

Kun poliisi oli sinä päivänä tullut ovelle ja kertonut uutisen, hän oli aluksi yrittänyt ymmärtää, ottaa sanoista selvää. Että mikä hotelli, kuka soittanut, mitkä lääkkeet, mikä toinen kirje. Mitä ihmettä he puhuivat. He olivat varmasti erehtyneet. 

 

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 11 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

 

Yksin - krapuhaaste vko 10

📙Jatkonovelli

   Kankaan voisi sitten tarpeen vaatiessa kaivaa esiin ja laittaa lasten peitoksi. Heitä piti suojella töllöttäjiltä ja ihmettelijöiltä. Idiootti mies ja se haiseva rakki! Mitä jos se olisi päässyt Katjan ja Harrin kimppuun!

   Annukan selkää särki, mehevä mustelma teki tuloaan. Hän avasi hissin oven, suukotti lapsia, nosti heidät syliinsä ja painoi vitosnappia. Hissin peilissä tuijotti kolme kalmankalpeaa hahmoa. Yhden silmät paloivat kiihtynyttä mustaa ja sydän tykytti näkyvästi ohimoissa. 

  Annukka ei pystyisi tänään enää mihinkään. Hän tilaisi ruoan läheisestä ravintolasta. Hänellä oli yksinäinen olo ja valtava ikävä Maunoa. Mikään ei koskaan muuttuisi. Onneksi sentään Katja ja Harri olivat palanneet hänen elämäänsä.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 

 

*****

Viikon 10 krapusanat ovat: idiootti, mustelma, ravintola

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Täpärällä - krapuhaaste vko 9

📙Jatkonovelli

   Hän haistoi mädän, kuuli raskaan huohotuksen ja kun joku hyökkäsi hänen päälleen, hän lensi päin hissin ovenkahvaa.

   – Herbert, Herbert! Heti tänne!
  
   Valot räpsähtivät päälle. Valtavankokoinen tanskandoggi nojasi häneen takajaloillaan seisten ja hampaitaan kiristellen. Annukka käännähti sivuun ja koira alkoi haukkua. Haukkui ja raastoi hissin ovea niin, että korviin sattui.
  
   – Toivottavasti ei sattunut, kellarin ovella seisova mies sanoi.  – Jotain tuolla hississä on, kun Herbert pakkomielteisesti sinne haluaa. Jäikö sulta ruokakassi?
   – Mitä... ei... ruokakassi? Ei siellä mitään ole ...
   – Tules Herbert, mies sanoi ja lähti kohti ulko-ovea. – Tultiin täältä kun tää A-rappu on katutasolla.
  
   Huomenna hän ottaisi mukaan peitteeksi vaikka verhokankaan.

 

Seuraava osa>>>

*****

Viikon 9 krapusanat ovat: katutaso, pakkomielteinen, verho

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Säikähdys - krapuhaaste vko 8

 📙Jatkonovelli

   He asuivat 60-luvulla rakennetussa viisikerroksisessa betonitalossa. Yhdessä näistä kolmesta talosta, jotka muodostivat aivan kuin oman asuinkuplansa. 

   Annukka rakasti avaraa ja runsaspuustoista täydennysrakentamiselta säästynyttä pihaa. Hän ihaili talon isoja, reilusti valoa päästäviä ikkunoita, jotka eivät olleet sellaisia pieniä vankilaikkunoita kuten uusissa kerrostaloissa. Hän piti jopa rappukäytävän kellertävistä linoleumilaatoista, ulko-oven pyöreästä puukahvasta sekä tilavasta rappukäytävästä mustine kierreportaineen. Täällä ei ollut yhtään ummehtunutta asua. Täällä tuli lapsuus mieleen.

   Annukka painoi pimeässä hohkaavaa hissin nappulaa. Juuri kun hissi kolahti paikoilleen, viereinen kellarin ovi aukesi rämähtäen ja tumma hahmo tuli vauhdilla heitä kohti. Annukka kirkaisi, nykäisi hissinoven auki ja tyrkkäsi salamannopeasti lapset sisälle hissiin.

Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: kupla, ummehtunut, vanki

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Lähiö herää - krapuhaaste vko 7

📙Jatkonovelli

Ketjut kirskahtivat giljotiinimetallisesti, kun Harri vuorostaan lensi keinusta. Läheisellä tiellä autot tööttäilivät. Annukka vilkaisi otsalampun valossa rannekelloaan. Kohta viisi. Hän henkäisi syvään.

   – Nyt rakkaat, hän sanoi. – Meidän on aika mennä kotiin. 

   Hän otti Katjan keinusta hiekalle seisomaan ja suoristi ruttaantuneen mekon takamuksen. Sitten hän laittoi maassa makaavalle Harrille jalasta kirvonneen kengän takaisin ja nosti tämän pystyyn. 

   Heille pitäisi ostaa telttailua varten talvivaatteet. Kunnon talvitakit ja lämpimät karvavuoriset kengät. Niin ja sellaiset villaiset tupsupipot. Ja lapaset. 

  Lähiö oli heräämässä uuteen päivään. Annukka tarttui lapsia tiukasti kädestä kiinni. Heidän täytyi lähteä puistosta pois ennen katuvalojen syttymistä ja töihin kiiruhtavia ihmisiä. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 7 krapusanat ovat: telttailu, giljotiini, syttyä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Merkitty - krapuhaaste vko 6

📙 Jatkonovelli 📙

   Paskiainen minkä tempun oli tehnyt. Se kirvelsi vieläkin. Viisitoista vuotta avioliittoa ja sellainen ratkaisu. Viha, kiukku ja suru kuristivat kurkkua heti kun sitä ajatteli. Hän ei voinut ymmärtää. Se oli ollut itsekästä, epäinhimillistä, raakaa, julmaa. Suuri vääryys läheisiä kohtaan. Mauno sai vapauden, kaikki muut ikuisen vankilan.

  Vuosia oli mennyt sumussa ja syyllisyydentunnoissa, siitä oli ollut vaikeaa toipua. Annukka oli hengittänyt, mutta ei ollut elänyt. Hän oli ajatellut, ettei kukaan enää tahtoisi häntä, uskaltaisi ottaa omakseen. Rakastaisi häntä. Jotkut kavereista olivat laittaneet välit poikki, onneksi jotkut olivat jaksaneet lohduttaa.

   Hän oli silloin menettänyt melkein kaiken. Hänestä oli tullut merkitty nainen.

 Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 6 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Kylmä ratkaisu - krapuhaaste vko 5

📙 Jatkonovelli 📙
  

   Hän kävi lähikaupassa ruokaostoksilla, tuli töistä rakennustyömaalta kotiin, katsoi keittiön seinällä olevaa kalenteria, mittasi kuumetta, odotti Maunoa. Kaikki oli jatkunut aivan kuten ennenkin. Joka ikinen päivä.

   Joskus hän toki kerkesi myös katsomaan televisiota. Tai käymään poninhäntä kireänä kansalaisopiston keppijumpassa. Varsinkin silloin oli aikaa, kun kalenterissa seisoi taukopäivä ja Mauno oli pelaamassa sählyä tai kaljalla kavereidensa kanssa. Omia ystäviä Annukka ei ollut jaksanut tavata enää vuoteen. Aina ne olivat kyselleet, että miten sujuu ja miltä tuntuu ja lohduttaneet että on elämässä tärkeämpiäkin asioita. Reippaan selviytyjän rooli oli käynyt raskaaksi.

   Sitten Mauno oli pakannut matkalaukkunsa ja jättänyt kirjekuoren keittiön pöydälle. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 5 krapusanat ovat: kylmä, kirjekuori, pohinhäntä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Rutiini - krapuhaaste vko 4

📙 Jatkonovelli 📙

He olivat Maunon kanssa yrittäneet ja yrittäneet. Kytänneet kalenteria, tuijottaneet kelloa, harjoitelleet tosissaan. Alkuaikoina Annukka oli pitänyt yllä “ilo irti” -asennetta. Oli kihelmöivää viettää Maunon kanssa yhteisiä hetkiä heti aamusta, välillä ruokatunnilla, usein iltaisin tai keskellä yötä. Maunokaan ei paljon valitellut. 

   Sitten siitä oli tullut pelkkä tummasävyinen rutiini. Silkka suorite. Aivan kuten hampaiden pesusta. Sillä erotuksella, että hampaiden pesulla oli sentään joku merkitys. Annukka oli tajunnut, ettei jaksanut tällaista kellotettua, rutinoitunutta elämää. Hän ei jaksanut enää toivoa. Sillä toivoa ei ollut.  

   Mutta hän ei tahtonut Maunon muuttuvan epäluuloiseksi. Hän halusi pitää tämän tyytyväisenä. Ja siksi hän oli vain jatkanut.  

Seuraava osa >>> 

 

*****

Viikon 4 krapusanat ovat: epäluuloisesti, tumma, iltaisin

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Aamuleikki - krapuhaaste vko 3

Kun muu lähiö vielä nukkui, he lähtivät kello neljä aamuleikille. Kaupunki säästi katuvaloissa, mutta Annukan otsalampun valossa näki hyvin kävellä läheiseen puistoon. Hän puristi onnellisena pieniä käsiä, jotka eivät taaskaan olleet aamulla vastustelleet aikaista lähtöä.

Ensin he istahtivat hiekkalaatikolle leikkimään ja kun kuuraisen hiekan raastaminen traktoreilla alkoi riittää, Annukka nosti heidät rengaskeinuihin keikkumaan ja antoi oikein kovat vauhdit. Niin kovat, että Katja tippui keinusta ja Harrilta vääntyi jalka. Mutta kumpikaan ei itkenyt yhtään. Takaisin keinuun siis.

Annukka katsoi eestaas heiluvia pellavapäitä ja muisteli itseään samanikäisenä pihalasten kummitusjunassa. Kunpa ne omat mukavat ja jännittävät lapsuuden päivät tulisivat heidän mukanaan takaisin.

Seuraava osa >>>

 

 

*****

Viikon 3 krapusanat ovat: oma, vastustella, mukava

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.