Mitä hyötyä on spefinovellien lukemisesta?

 

🖤 Kirjailijat kertovat usein mitä hyötyä heidän kirjansa lukemisesta on. Mitä siitä saa ja mitä siitä oppii. Erityisesti näin toimitaan kun on kyse tietokirjoista.
 

Mitä hyötyä lukija saa sitten minun novellikokoelmani "Olet saapunut määränpäähäsi" lukemisesta?
 

TÄSSÄ 6 HYÖTYÄ:
 

1. Mielikuvituksen laajentuminen
🌑 Novellit vievät tilanteisiin ja ajatuksiin, jotka ruokkivat mielikuvitusta.
 

2. Pelkojen kohtaaminen
🌑 Novellit antavat mahdollisuuden käsitellä pelottavia tai inhottavia asioita turvallisesti ja havainnoida omia reaktioita ja tuntemuksia niihin.
 

3. Ajattelun ja näkökulmien haastaminen
🌑 Novellit kysyvät usein "mitä jos?", "mihin tämä kaikki johtaa?" Kysymykset pakottavat pohtimaan mm. ihmisyyttä, moraalia tai tehtyjä valintoja.
 

4. Erilaisten tunteiden kokeminen
🌑 Novelleja lukemalla voi kokea ihmetystä, jännitystä, epävarmuutta, kauhua, huumoria, empatiaa, inhoa, iloa, surua.
 

5. Keskustelunaiheiden löytäminen
🌑 Novelleja voi hyödyntää mm. lukupiirityöskentelyssä. Lukupiirejä varten löydät blogistani suuren määrän erilaisia kysymyksiä ryhmiteltynä aihealueittain: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/p/lukupiiriin-kysymyksia.html
 

6. Jälki-ideat ja oivallukset
🌑 Monet novellit eivät lopu viimeiseen sivuun, vaan voivat jäädä pyörimään mieleen ja herättää uusia kysymyksiä, ajatuksia, ideoita ja oivalluksia.
 

Nämä nyt äkkiseltään. Mitä vielä?

 

Klikkiotsikko: Oletko aina lukenut novelleja väärin? – 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon

   

Novelli ei ole miniatyyriromaani. Se ei ole nopea pikku välipala. Se ei ole jotain, jonka voi “vain lukaista pois alta”. Novellien lukemisessa on jotain samaa kuin runojen lukemisessa. Näin väitän.  

Alla kuvaan 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon. Tunnistatko itsesi?

***** 

1. Luet novellia kuten romaania

Romaanissa lämmitellään, johdatellaan, hengitellään, rakennetaan maailmoja, kasvatetaan henkilöhahmoja, viritellään juonta ja juonen kaarta. 

Novelli taas alkaa usein keskeltä tapahtumaa, tilannetta, muutosta tai luisumista johonkin. 

Romaaneihin tottunut odottaa monesti pitkää johdantoa ja kerrontaa ja huomaa novellia lukiessaan olevansa auttamatta myöhässä. Novellit eivät yleensä paljon selittele ja kuvaile, vaan ne vihjaavat, kertovat tarinaa myös rivien välissä. Novelli ei rakenna taloa, vaan se sytyttää talon tuleen ja poistuu paikalta.

2. Etsit “juonta” merkitysten sijaan 

Lukiessasi novellia ihmettelet ja kyselet: 

“Mitä oikein tapahtui? Mistä tässä on kyse?"
Hyviä kysymyksiä ja tarpeellisia, mutta vielä parempi kysymys on:

“Miksi tämä hetki valittiin?”

Novelli kuvaa yleensä yhden hetken, yhden katseen, yhden tilannetiivistymän. Se on kuin romaanista zoomattaisiin yksi kohtaus lähikuvaan. Jos maltat pysähtyä novellin äärelle, alat kuulla vastauksia.

 

3. Kiiruhdat novellin lopun ohi

Novellin loppu ei tarkoita välttämättä tarinan päätöstä. Usein novellit päättyvät juuri ennen sitä, kun vielä tahtoisit niiden jatkuvan. 

Lopussa usein on se koukku, joka jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille, jatkopohdinnoille. Lopussa saattaa olla myös jotakin sellaista, joka pakottaa siirtymään takaisin alkuun ja tarkistamaan sitä mikä aluksi sanottiin, vaikka et hoksannut sen sanomista. 

Jos vain kiiruhdat heti seuraavaan novelliin, menetät puolet kokemuksesta. Novellin tarina nimittäin saattaa jatkua mielessäsi, jos vain annat sille tilaa.

 

 4. Yrität ymmärtää aivan kaiken

Novelleissa ei kaikkea olekaan tarkoitus ymmärtää. Ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Eri aikakausina ja elämäntilanteissa voit tulkita ja ymmärtää tarinan toisella tavalla. Löytää siitä jotakin sellaista, mitä et ole aiemmin huomannut.  

Novelli on usein aukkoisuuden ja tiivistämisen taidetta. Se, mitä jätetään sanomatta, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Epävarmuus siitä, että ymmärsinkö oikein, ei ole mikään synti tai häpeä. Se on osa lukukokemusta.

Jos tahdot, että sinulle selitetään novelli, se on sama kuin joku selittäisi vitsin. Taika tuhoutuu. 

5. Et lue kuin yhden kerran 

Novelli kannattaa lukea useamman kerran. Se suorastaan kutsuu siihen.  

Ensimmäinen lukukerta kertoo mitä tapahtuu. Toinen lukukerta voi jo paljastaa mitä oikeasti tapahtuu. Kolmannella lukukerralla alkaa löytyä rivien välitkin. 

Vasta useammalla lukukerralla saatat huomata, että jo ensimmäinen novellin lause oli suora vihje sen loppuun.

 

6. Ärsyynnyt hämmennyksestäsi

Novelli toimii usein kuin uni. Se jättää jäljen, jota et osaa selittää. 

Novelli saattaa aiheuttaa tunteita: ärsytystä, hämmennystä, vihaa, kiukkua, väsymystä. Se ei tarkoita, että "paska novelli" tai "paska tarina". Se tarkoittaa, että jokin novellissa osui.

Älä ärsyynny, vaan selvitä mistä reaktiossasi on kyse. 

 

7. Pidät novelleja romaania helpompina ja nopeampina

Tämä on suuri harha.

Novelli on kirjallisuuden tiivistetty muoto. Jokainen sana on tärkeä ja painokas. Jokainen tauko merkitsee. Novelli on enemmän runoutta, kuin proosaa.

Ja siksi se vaatii lukijalta paljon. 

 

 *****

Kun siis seuraavan kerran ajattelet novellia lukiessasi, että "en nyt oikein saanut tästä kiinni", kokeile seuraavaa:

1. Lue uudelleen
2. Lue hitaammin
3. Kysy itseltäsi: mitä jäi sanomatta?

Tästä novellissa on kyse. 

 

Miten novellikokoelmaa pitäisi lukea?

Näin novellien ja lyhytproosan kirjoittajana ja nyt sitten ensi viikolla julkaistavan novellikokoelman esikoiskirjailijana, lausun muutaman sanan novelleista ja novellikokoelmien lukemisesta. 

Novellit ja niiden lukeminen ovat aikalailla oma lajinsa. Toisinaan näkee kommentteja, että novellit ovat nopeasti luettavaa tavaraa tämän päivän kiireiselle ihmiselle. Vähän niin kuin pikaruokaa. Epäilen vahvasti, että näin asiaa sanoittavat eivät juurikaan novelleja lue. 

Moni romaanikko (maaninen romaanien lukija) kokee, että novelleihin ei pääse mukaan, tarinasta ei saa kiinni, henkilöhahmot jäävät ohuiksi. Kaiken kukkuraksi tarina loppuu ennen kuin se on oikein alkanutkaan. Romaaneja ja novelleja ei kannata lukea samalla tavalla. Novellin tarina alkaa ja loppuu juuri niin kuin sen novellissa pitääkin. 

Novelli on kuin tarinatiiviste. Sitä pitää joiltakin osin makustella, lukea hitaasti, tutustua, toimia ehkä hitusen niin kuin runojenkin kanssa. Novelleja ei kannata ottaa pikalukemisen kannalta, että nyt nielaisin nämä kaikki tarina yhteen soittoon, kun ovat niin lyhyitä. Ei. Silloin tulee ähky ja kiukku. Novelleita luetaan säästellen. Yksi nyt ja toinen kohta. Kolmas ehkä parin päivän päästä. Novellit tarvitsevat tilaa, happea, aikaa. Ne eivät siis todellakaan ole mitään kiireisen ihmisen puuhaa, vaan odottavat lukijalta pysähtymistä asian äärelle.  

Novelli vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja tuntosarvet pystyssä olemista. Lyhyessä tekstissä kaikki on tiivistä, jokainen sana merkitsee ja on painava. Jokainen sana johtaa johonkin. Novellit saattavat tuoda yhden pienen hetken mukana suuremman kokonaisuuden: menneisyyden ja myös tulevaisuuden. Ne saattavat kertoa rivejään pidemmän tarinan, mutta se pitää malttaa lukea.

Päähenkilö ei ole välttämättä se tärkein asia novelleissa. Se tärkein asia saattaa olla jokin tapahtuma, jokin asia. Teemat ja aiheet saatttavat olla ne, jotka merkitsevät. Mitä tässä novellissa tapahtuu oikeasti? Mitä pinnalla ja mitä pinnan alla? Mitä oikein on kysymys?

Toisinaan hämmästelen sitä, että novelleja niin usein verrataan negatiivisesti suhteessa romaaneihin. Ne ovat erilaisia tekstilajeja ja niitä pitää lukea niiden ehdoilla. Novellin ja romaanin ei tarvitse kilpailla keskenään, niin kuin ei tarvitse keskenään sarjakuvan ja runonkaan. 

Maritta Lintunen kirjoitti vuonna 2019 oivaltavan kirjoituksen novellista Hämeen sanomiin (josta tämä omakin kirjoitukseni on saanut inspiraationsa). Erityisesti Lintusen kirjoituksen viimeiset virkkeet riemastuttivat: Miten sitten itse runoja, romaaneja ja novelleja kirjoittaneena vertailisin näitä kolmea lajia keskenään? Ehkäpä luomalla niistä karrikoidut hahmot: Jos Romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, olkoon Novelli se nurkassa kyyhöttävä, pistäväsilmäinen ja teräväsanainen sukulaistäti, joka osuu aina lähimmäksi totuutta ja jota ei kaikista yrityksistä huolimatta saada millään hengiltä.