📜 Ilon etappi

          

Äiti oli sanonut, ettei koskaan ota sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. Kuvittelin, että hän tarkoitti niitä turhia, muovisia jäätelökippoja, joita erityisesti me pienet potilaat rakastimme.

Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tulin hakemaan äidin tavaroita. Sairaalayöpöydän laatikosta löysin muovisen jäätelökipon ja valokuvan.

Valokuvassa sairaalan käytävällä seisoi kaksi lasta ja nainen heidän välissään. Nainen keskellä oli äitini. Toisen lapsen kasvojen päälle oli piirretty rasti. Toinen lapsista olin minä.

Kuvan takana luki: Jos hän kysyy, missä sisko on, älä vastaa.

Muistin jäätelön maun ja tuoksun. Muistin kauniin muovisen kipon. En muistanut siskoa.

Ilo läikähti minussa.
Äiti ei ollut ottanut sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. 

 

*****
Viikon 35 krapusanat ovat: tuska, etappi, jäätelö

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.   

 

📜 Kun musiikki päättyy

 

Hän pukee päälleen suojahaalarin, hengityssuojaimen, visiirin ja kaksinkertaiset käsineet. Hän seisoo hetken keskellä olohuonetta ja pitää hiljaisen hetken ennen työn alkua.

Hän asettelee kuulokkeet korvilleen, Chopinin Nocturne pauhaa kuulokkeissa repeatilla, rakentaa turvakuplaa hänen ympärilleen, pyöristää työn kulmikkuutta.

Hän työskentelee järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Hinkkaa pois jäljet, joita kukaan ei tahdo nähdä, poistaa kemikaaleilla hajut, joita kukaan ei halua haistella. Hänen jokainen liikkeensä on tarkka, suunnitelmallinen, kokenut.

Kun työ on valmis, hän tuulettaa asunnon ja antaa musiikin vielä hetken rauhoittaa mieltä, ennen kuin riisuu suojavaatteet jätesäkkiin.

Jälkeensä hän jättää hiljaisen ja puhtaan tilan. Kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikolla 18 on vuorossa uudenlainen haaste eli kirjoitetaan, mitä alla olevasta musiikista tulee mieleen. Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapu ilmestyy sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

 

📜 Yllätys

  

”Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin…” (*)

Auto tuli aikamoisella vauhdilla mutkan takaa. Taisi olla jonkun sortin pickuppi. Kun sen kuski huomasi minut, se joutui jarruttamaan niin kovaa, että hiekkatie luikerteli pyörien alta karkuun ja sai auton heittelehtimään.

Kaara pysyi tiellä, mutta kuski oli unohtanut sitoa lavalla olevan pallogrillin kiinni. Nyt minulla oli pallogrilli sylissä, grilliritilä naamassa, ja metallin maku suussa. Jos saisin hiiliä ja tulitikut, voisin grillata kaupparepussani olevat kesäkurpitsat ja porkkanapihvit.

Kuski ei tullut takaisin. Ja nyt tuo riivatun kappale soi päässäni taukoamatta. Elämä yllättää, tällaista loppua en olisi ikinä arvannut.

Että hyvää juhannusta vaan. 

*****

(*) Sanat: Leevi & The Leavings – Teuvo maanteiden kuningas 

 

 

 

*****
Viikon 15 krapusanat ovat: oja, ritilä, metalli

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.  

📜 Kadonneen paluu

Vieras ilmestyi pihalle ja pyysi vettä. Ohjasin hänet kaivolle, jota reunusti villiintynyt ruoho.  
– Muistatko viime kesän? vieras kysyi. 
Muistin ukkosmyrskyn ja jonkun kadonneen. Siitä oli lehdessäkin.
Vieras hymyili, joi veden kämmenkupista ja lähti. 

Mies käveli pihalle ja pyysi vettä. Istutin hänet pihakeinuun ja kaadoin sinappilasiin vettä posliinikannusta.
– Muistatko viime syksyn? mies kysyi.
Oli rankkasade ja joku katosi. Siitä oli lehdessäkin.
Mies joi veden ja käveli pois.

Pieni poika seisoi kuistilla ja tahtoi vettä. Ohjasin hänet keittiöön ja valutin hanasta vettä muovimukiin.
– Sun pitää jo palata, poika sanoi.
Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi.
– Huomisen lehti pitää odottaa. Sitten ehkä.
 

*****
Viikon 14 krapusanat ovat: ilma, vieras, ruoho

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

📜 Junan alle

 

Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
  – Kuulitko? Armi kysyi.
  – En mitään, vastasi Oskari.
  – Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
  – Juna tulee, Oskari sanoi.
  – Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
  – Mihin?
  – Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
  – Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
  – Ei vielä.
  – Tule nyt pois senkin hullu!!
  – En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi. 
  Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.
  – Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

📜 Hälytys

Työnsin uuden potilastietokoneen hissiin. Painoin kellarikelloksen nappulaa. 

Hissi jämähti kerrosten väliin. Naputin tuskanhiki niskassa hälytystä. Ei, ei tällaista saanut tapahtua. Jatkoin hysteerisenä nappulan rämpyttämistä. 

– Hälytys vastaanotettu. Odota rauhassa, kaiutinääni sanoi. Alkoi yhtäjaksoinen piippaus, joka sai tärykalvoni repeämään. Hissin peilistä näin kuinka kasvoistani katosi kaikki väri. Näin kuinka se tuli korvistani ulos. Vauhdilla. 

Hissin ovet aukesivat. Kaksi valkotakkista ryntäsi sisään ja tarttui minuun. He kaatoivat minut lattialle ja alkoivat hakata. Yritin sanoa, että älkää nyt viitsikö, hissi vain pysähtyi. Ei saa hakata. 

– Kuolinaika 14.50, toinen valkotakkisista sanoi vihdoin. 

Sitten piippaus loppui. Hakkaaminen loppui. Se värivuotokin loppui. Minut kietoi pimeys. 

 

*****

Viikon 6 krapusanat ovat: uusi, tuskanhiki, kietoa 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

📜 Valuri

 

Aluksi ne miehet käyttivät Postia. Se oli hyvä, kun sillä ei ollut seurantaa ja niin usein hävisi jotakin, ettei kukaan ihmetellyt kun taas hävisi. 

Sitten se kävi liian kalliiksi. Oli halvempaa tulla sedän pihaan yöllä ja sanoa: “Tarvitaan uusi ruukku. Hiljainen ja kestävä.” Setä sai pussillisen kahisevaa ja tynnyrillisen kolisevaa ja ne yömiehet saivat myöhemmin betoniruukkuja tilaamansa määrän. Kun oli ensin valettu ja kuivatettu. 

Joskus ne tahtoivat betonikenkiä tai betonipihatonttuja. Niillä oli eri hinta, mutta hiljaisia ja kestäviä nekin olivat. 

Setä oli hyvin suosittu naapurustossa. Kukaan ei haastanut sille riitaa. Sitä sanottiin Pala-Pateksi. Nimi johtui varmaankin sen isoista hauiksista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikon 5 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Lyhytproosan painavat rivit

 

Lyhyet, tiiviit tekstit ovat laji, jota olen harrastanut jo pitkään.

Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun vaikutuksen.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa. Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.

Lyhyt tarina vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja romaanista ottaisi.

Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta 100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin tällöin SusuPetalin pitämässä sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.

Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!

Mun kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin krapuhaasteet taas löytyvät täältä.

Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...

*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo

 

 

 

📜 Kolmantena

 

– SEIS! minä huudan. 

 

Terapeutti hätkähtää. Hän lopettaa sormen liikuttamisen silmieni edessä. 

 

Minä kerron hänelle kuinka sydäntäni juuri haudataan. Kuinka se on tallottu ja riekaleinen, revitty ulos rintakehästä. Sitä on tirkistelty ja tarkasteltu. Kerron, kuinka se laitetaan pieneen laatikkoon. Yhdessä kultaisten hammaspaikkojen ja sydämentahdistimen kanssa. 

 

Minä kerron hänelle, että kun heitän hiekkaa sen pienen laatikon päälle, tunnen tukehtuvani. Hakkaan, reuhdon ja huudan, päästäkää ulos. Mutta ei, vasta kolmantena päivänä. Se on valhetta. Ainut mikä nousee, on unohduksissa ollut klaustrofobiani. Katkeruuteni. Vihani sitä tyyppiä kohtaan, joka meitä muka odottelee. 

 

– Kiitos tästä kerrasta, terapeutti sanoo. – Tunti meni jo. 

Ja sulkee oven takanani.

 

 

*****

Viikon 4 krapusanat ovat: hätkähtää, seis, tunti

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

📜 Nälkäinen vahti

 

Minä en tiedä missä olen. Taitaa olla niin, etten ole missään. 

Lokakuussa koiras oli alkanut järsiä ruokakuppiaan. Ajattelin sen olevan nälkäinen ja lisäsin päivittäistä ravintomäärää. Kaiken se söi. Se ei lihonut, mutta selvästi jotenkin kasvoi. 

– Liikuntaa pitää olla noin isolla paljon. Ruokaa vähemmän ja aktiivisuutta enemmän, notkuu harvemmin ruokakupilla, sanoi naapurin koirastarhuri.  

Vähensin ruokamäärää, mutta järsintä vaan jatkui. Lisäksi aamuisin ruokapussiin oli kirjoitettu tutisevin tikkukirjaimin: “ENEMMÄN”, “LISÄÄ”, “SENKIN TYRANNI” tai muuta sellaista... Viimeisintä tekstiä en kehtaa edes toistaa.

Toissa viikolla minä sitten katosin. 

Koiras tuli vahtimaan päiväuniani. Sen vatsa murisi ja se tuijotti minua intensiivisesti. Odotti että nukahdin. 

 

*****

Viikon 3 krapusanat ovat: koiras, ravinto, aktiivisuus

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

📜 Rötköttäjä

 

Se oli sinä päivänä, jolloin Katri-Helena oli yökerho Putouksessa esiintymässä. Kotiinsa kävelevältä kansalaiselta tuli puhelinsoitto, että joen jäällä jotakin rötköttää. Eikä se ole tavanomainen polkupyörä, lyhtypylväs tai STOP-merkki. 

Soittaja oli vieläpä osannut kertoa kuka rötköttäjä oli. 

– Niin se vaan sitten suutari Juutilainenkin Inkerinkadulta kohtasi loppunsa, sanoi konstaapeli Mäntykangas.
– Paljon on ruumiita makaillu Halikonjoessa tänä vuonna, totesi ylikomisario Koistinen.
– Synkeä tammikuu, mietti Mäntykangas ja tunki koko välipalabanaanin kerralla suuhunsa.
– Oiskohan ollut pienessä pierussa, tarttis varmaan lähteä katsastamaan. 

Koistinen teki lähtöä. 

Mäntykangas ei pystynyt banaaniltaan hetkeen puhumaan. 
– Ei tässä ny enää mihinkään kiire oo. Tämmönen pakkanen. Se on satavarmasti kuollu jo.

 

 

*****

Viikon 42 kravun täytyy alkaa sanoilla Se oli sinä päivänä, jolloin…

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

📜 Haiseva pölli

 

Mummon talon takana makasi laho puupölli. Me emme saaneet koskea siihen, emmekä olisi tahtoneetkaan. Siitä valui ruskeaa nestettä ja se haisi kamalalta. 

Kuolemalta, sanoi mummo. Ja jatkoi, että jos pölliin kosketti, se kosti ja koskettaja katosi. Niin kävi papallekin. 

Ei me sitten uskallettu koskea, kierrettiin Peran kanssa puu kaukaa ja pidettiin nenästä kiinni. Lämpiminä kesäpäivinä vähän oksenneltiinkin, kun polku meni siitä vierestä ja sitä oli pakko kulkea jos tahtoi jäätelökiskalle. 

Mutta Peran leija lensi kerran vahingossa sen pöllin päälle ja Peran oli pakko hakea se pois. Seuraavana päivänä Pera katosi. 

Se pölli haisi sen jälkeen pahemmalta kuin koskaan.  

*****

Viikon 41 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

📜 Ei enää kanaa

 

Lähikaupan valmisruokahyllyyn oli ilmaantunut hieno vegaaninen uutuus: selleripasta. Se oli varsiselleriä ei mukulaa. Yleensä lähikaupan valmisannokset olivat kanaa kaikessa mahdollisessa muodossa Tätä uutuutta oli todella odotettu.

– Aika rapsakkaa, Milla kommentoi.

– Tää on kato al dente, Kaartinen totesi ja jatkoi pureskeluaan.
– Ihan oudon makuista ja tuntuistakin.
– Sellerissä on paljon kuitua.
– Luulen, että tykkäisin mukulaselleristä enemmän, Milla yökkää.
– Lopeta kiukuttelu. Ainakaan tässä ei oo kanaa.
– En saa nieltyä kun etuhampaat tuntuu oudolta, kattoisitko?
– LOPETA jo se vitun valittaminen, Kaartinen ärjyi ja katsoi Millan etuhampaita. 

Kaartinen muuttui punaiseksi ja pärskäytti selleripastan nenän kautta takaisin mikrokippoon.  
– Sun hampaiden välissä roikkuu laastari.

 

 

 

*****

Viikon 40 krapusanat ovat: punainen, ärjyä, rapsakka

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

📜 Taiteilijoita

 

– Miten kauhea! Onkos tämä taiteilijan äiti? Helena kysyy.

– Ainakin on samanlainen etukenoniska ja kädet kuin alzheimeristilla, Sirkka vastaa.

– Hirveetä, Helena hihittää.

– Onko se ruotsalainen? Sirkka tarkastaa.

– Miten niin?

– On sinistä ja keltasta. Kusenkeltasta, kamala väri.

– Mun on tummempaa. Varsinkin kun olen juonut liian vähän.

– Juominen on tärkeetä, sitä ei saa unohtaa. Mulla on välillä oikein hailakkaa, kun on se terapiapullo.

– Mikäs ukkeli tämä on? Helena kysyy.

– Kädet housujen taskussa, Sirkka katsoo lähempää. – Kasvotkin kadonneet.

– Ei ole taiteilija osannut maalata.

– Jos se on miestaiteilija. Ei ne osaa kasvoja maalata.

– Osaahan. Ainakin meidän Simo osaa, Helena kimpaantuu.

– Mutta se onkin dragtaiteilija.

*****

Viikon 48 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

📜 Makuhuoneessa

 

Sakkaroosi läperteli itsekseen kuola valuen. Tuijotteli sormiaan ja maistoi varvastaan.

Kiniini katseli kateellisena. Sakkaroosi oli nykyään mamin rakas. Kiniini oli karvaasti saanut sen kokea. Niin kävi kun vanheni. Ennen hän oli ollut se kaikkien ihanin, mutta eipä ollut enää.

Sitruunahappo irvisteli Kiniinille ja tunsi vahingoniloa. Tämän kateutta oli mahtavaa katsella. Tosin Sakkaroosi oli hänenkin mielestään ärsyttävä tyyppi. Kummatkin olivat itseasiassa turhakkeita, hän ajatteli happamana.

Porukan vanhin, Natriumkloridi, heitteli työpaikasta saamiaan palkkakolikoita. Hänellä oli millä mällätä. Silloin pystyi ostamaan vähän suolaisemmallakin hinnalla leluja. Muiden säästöpossuissa ei paljon käynyt kolina tai suhina.
 

Ovi aukesi narahtaen.

– Uuuuuuu…….maaaamiiiiii!!! huusi Sakkaroosi ovella seisovalle hahmolle.

*****

Viikon 37 krapusanat ovat: heittää, maku, käyttää

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.