Palautteiden odottelua

 

Olen elänyt siinä uskossa, että tänään on perjantai. Ja ihmetellyt kun kaikki on vähän kummasti. Eilenkin jotkut asiat meni ihmeesti, kun elin torstaissa. Minulla ja joillakin muilla on ollut nyt pari päivää aivan eri kalenteri. 

Kirjoittaminen hieman jumittaa. Odotan palautteita yhdestä novellista ja taitaa olla kaikki lukijat jo uuden vuoden lomilla tai sitten vielä joululomilla. Täytyy vain malttaa. Jotakin buustia se tarina nyt kuitenkin kaipaisi. Joitakin ongelmia on ratkomatta, lankoja sidottavana.

Novelli F vaatii vielä hiomista. Idea on kunnossa, osia novellista aivan kohtuullisen hyvässä kunnossa, loppukin kasassa. Alku vain tökkii. Sekä ajatus siitä, että kuinka paljon ja mitä pitää kertoa heti alussa ja mitä tiedoista vielä pitää säästellä. Ajatuksissani olen kirjoittanut F:n jo moneen kertaan. Aloittanut eri tavalla, vaihtanut kappaleiden järjestystä ja kirjoittanut lisää. Tavoitteeni on, että rakenne on kasassa ensi viikon aikana.

Tänään on sitten tämän vuoden viimeinen päivä. Tänä vuonna olen kirjoittanut paljon. Enemmän kuin pitkään aikaan. Ei tekisi mieli päästää irti tästä kirjoittamisvuodesta. Toivon, että ensi vuosi on, jos mahdollista, vieläkin kirjoittamisrikkaampi!

 

 

Paskasta helmeksi

 

Jaksan jaksan ja jaksan.

Tekstin hiominen on hienoa työtä. Pidän siitä. Joskus on rankkaa huomata, että siihen saakka kirjoitettu ei toimikaan, on jotenkin huonoa ja kökköä. Mutta siirrän sen syrjään kypsymään ja käytän joskus myöhemmin. Tai sitten en. 

Yritän luottaa siihen, että kun heitän sillä hetkellä paskalta tuntuvan ainakin hetkeksi pois, se saattaakin jonakin päivänä olla helmi. 

 

 

Yksi paikka löytyy - krapuhaaste vko 49 / 2022

–  Mitenkä pääsisi Lappeenrantaan mahdollisimman halvalla?, kysyn bussikuskilta.
–  No, tarvitsetko valoa?, kuski kysyy.
–  En.
–  Entäs pitääkö yrittää syödä matkalla?
–  Ei tarvitse.
–  Pystytkö pidättelemään viisi tuntia?
–  Luulen pystyväni.
–  Onko sulla villatakki tai muuta lämmintä päällä?
–  On.
–  Onko selkävaivoja? Verenpainetta? Iskiasvaivoja?
–  Tota… ei…
–  Kärsitkö ahtaanpaikankammosta?
–  En…
–  Oletko ääniherkkä tai pelokas?
–  En…kai…
–  Tämäpä kuulostaa hyvältä!, bussikuski ilahtuu. – Yksi paikka löytyy. Se maksaa euron.

Makaan selälläni ohuen silkkiverhoillun patjan päällä. Laatikossa ei mahdu liikkumaan. Onneksi kantta ei ruuvattu kiinni. Se tehdään vasta aivan perillä.  Selkää kivistää, viluttaa ja meteli on kova.

Pidän silmäni kiinni ja yritän olla ajattelematta sitä lopullista laatikossa makaajaa.

 

 

Raakaa tekstiä

 

Olen jäsennellyt novellit jo jonkinlaiseen järjestykseen. 

Kaikilla on omat kirjaimet. Niitä on A-L.  Järjestys ei ole vielä varma. Saattaa myös olla, että jotkut novellit poistuvat ja toiset tulevat tilalle. Ydinnovellit ovat kuitenkin jo selvät. 

Pidän kovasti paljon raakatekstin kirjoittamista, mutta rakastan sitä stilisointivaihetta. Joskus tuntuu siltä, että tarina on vain osia ja kohtauksia erilaisista kuvaustilanteista ja sitten kun se materiaali on pöydällä, alkaa juonen paikoilleen laittelu. 

Tänään olen tehnyt sitä. 

 

 

Kadonnut dialogi

 

Tämänhetkinen novelli ja sen henkilöt pyörivät päässäni. 

Viime yönä klo 01.20 heräsin tietokoneen ääreen kirjoittamaan muutaman ajatuksen ylös. Näin jotain mielenkiintoista untakin. Herätessäni olin innostunut siitä, kuinka upeaa dialogia olin käynyt jonkun kanssa jostakin absurdista asiasta jossakin kummallisessa ympäristössä. Mutta ei kestänyt kun hetki, kun se oli kadonnut mielestäni, eikä ollut enää hajuakaan mitä siitä dialogista kirjoittaisin.

Yritän rajata kirjoittamisen ja kirjoittamisajatukset aikaiseen aamuun. Muutoin ne pyörivät päässäni pitkin päivää. Ja kun muuhunkin olisi keskityttävä. 

 

 

Alku

 

Tämä on alku. Alku matkalle, joka oikeasti on alkanut jo vuosia sitten, mutta vasta nyt sen tähän kirjoitan. Silloin se muuttuu todeksi. 

Kirjoitan hajanaisia ajatuksia kirjoittamisesta ja siitä mikä siihen johtaa. 

Novellikäsikirjoitukseni on saanut tiekarttansa, suuntansa ja tarinat punaisen lankansa.

Sain juuri tällä viikolla palautetta yhdestä tekstistäni ulkopuolisilta lukijoilta. Palautteet naurattivat, kiehtoivat, innostivat ja kiinnostivat. Enemmänkin pitäisi pyytää palautetta. Sain karsittua niiden avulla epäloogisuuksia ja tarkennettua joitakin kohtia. 

Tekstiä on tänään syntynyt jonkun verran. Novellikokoelman käsikirjoitus etenee.
Tummissa ja syvissä vesissä mennään näissä tarinoissa.