Novellikokoelmani päätyi kirjarovioon!

 

Kirja-arviot.fi sivuston Joose antoi palautetta novellikokoelmastani. 

Novellikokoelma päätyi keskinkertaisten ja lukemattajääneiden kirjojen tulipinoon. 

Palautteen voit lukea täältä: https://kirja-arviot.fi/kirjarovio/

 

Kehity kirjoittajana – opi ottamaan vastaan palautetta

 

Jokainen teksti kantaa mukanaan usein myös palan kirjoittajansa identiteettiä, huolimatta tekstityylistä. Siksi palaute, oli se sitten rakentavaa tai kannustavaa, tuntuu helposti hyvin henkilökohtaiselta. 

Palautteen saaminen ja kyky ottaa sitä vastaan, on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista kehittyä kirjoittajana.

Jäsentele saamasi palaute

Kun saat palautetta, se voi kohdistua moniin eri asioihin: sisältöön, rakenteeseen, tyyliin, selkeyteen, vaikuttavuuteen, kieleen tai kirjoittamisen maneereihin. 

Palautetta saadessasi kiinnitä huomiota:  

• Mihin osa-alueeseen palaute kohdistuu?
• Onko kyse isosta kokonaisuudesta vai pienestä viilauksesta?
• Vaikuttaako palaute tekstin ymmärrettävyyteen, tyyliin vai viimeistelyyn?

Kun jäsennät palautetta, siitä tulee helpommin käsiteltävää ja vähemmän kuormittavaa.

Kriittinen ja rakentava palaute

Kriittinen palaute voi ensin tuntua epämukavalta, joskus jopa lannistavalta. Se on normaalia. Ensireaktion yli kannattaa päästä. Voimakas tunnetila ei ole paras mahdollinen tila arvioida palautteen merkittävyyttä ja arvoa. 

Kun palaa kommentteihin rauhallisemmalla mielellä, voi niitä tarkastella analyyttisemmin:

• Mitä näistä voi oppia?
• Toistuuko sama asia useammassa kohdassa?
• Parantaisiko palautteen huomioiminen tekstin laatua?

Tärkeää on muistaa, että palaute kohdistuu tekstiin, ei sen kirjoittajaan. Kun tämän ymmärtää, kritiikistä tulee oivallinen työkalu tekstin parantamiseen.
 

Positiivinen ja kannustava palaute

Positiivinen palaute tuntuu hyvältä, mutta sen suurin arvo on siinä, että se kertoo, mikä tekstissä toimii.

Pysähdy hetkeksi myös positiivisen palautteen äärelle:

• Mikä oli onnistunutta?
• Miksi tämä toimi lukijan mielestä?
• Voiko samaa tehdä tietoisemmin myös jatkossa?

Positiivinen ja kannustava palaute auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja hyödyntämään niitä kirjoittamisessa.  

 

Korjausehdotukset ja kielioppi 

Kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen liittyvä palaute on usein suoraviivaisinta ja joskus myös helpointa ottaa turhan henkilökohtaisesti.

Käytännössä:

• Kielioppikorjaukset perustuvat yhteisiin sääntöihin.  
• Toistuvat virheet kertovat, mihin kannattaa kiinnittää huomiota jatkossa.
• Kaikki muutokset eivät ole pakollisia, varsinkin jos kyse on tyylistä eikä virheestä.

Korjausehdotuksiin kannattaa suhtautua annettuina työkaluina, ei arvosteluna. Ne mahdollistavat tekstin hiomisen entistä selkeämmäksi ja kirkkaammaksi.
 

Kirjoittajan maneerit

Kirjoittajan maneereita voivat olla esimerkiksi tiettyjen sanojen toisto, samanlaisten lauserakenteiden käyttö tai samankaltaiset ilmaisutavat.

Maneerit ovat kirjoittajan sokea piste. Niitä on vaikea huomata itse. Ne eivät toki ole pelkästään huono asia, ne saattavat olla myös osa omaa "kirjoittajaääntäsi". 

Kun saat palautetta maneereista:

• Älä torju palautetta automaattisesti.
• Tarkista, toistuuko sama ilmiö oikeasti useassa kohdassa.
• Mieti, heikentyykö tekstin rytmi, vaikuttavuus tai ymmärrettävyys.

Omien maneerien tiedostaminen antaa mahdollisuuden valita: pidätkö ne vai vaihteletko ilmaisuasi tietoisesti.

Sinä päätät, mitä palautteella teet

Tärkeä asia palautteen vastaanottamisessa on: sinun ei tarvitse hyväksyä kaikkea eikä muuttaa kaikkea. 

Taitava palautteen vastaanottaminen ei tarkoita sokeaa mukautumista ja koko tekstin muokkaamista palautteiden mukaisiksi. Taitava palautteen vastaanottaminen tarkoittaa kuuntelun ja kiitoksen lisäksi "kylmän viileää" pohdintaa oman tekstin äärellä:

• Mikä palaute parantaa tekstiä oikeasti?
• Mikä muuttaa tekstiä suuntaan, jota et itse halua?
• Missä kohtaa haluat pitää kiinni omasta tyylistäsi?

Tasapaino syntyy avoimesta halusta oppia, mutta myös itseluottamuksesta. 

Palaute vie kirjoittamista eteenpäin

Palaute on huima mahdollisuus nähdä oma teksti toisen silmin. Se voi tuntua innostavalta, mutta myös epämukavalta. Molemmissa tapauksissa palaute kuitenkin vie tekstiä eteenpäin, jos vain tahdot oppia siitä. 

Kun otat palautetta vastaan uteliaan rauhallisesti, siitä voi tulla yksi vahvimmista työkaluista kirjoittajana kehittymisen matkalla.

 

Epätoivoa ilmassa

 

Epätoivon tunteita on ollut ilmassa. 

Tekstin tekemistä ja kirjoittamista ei suoranaisesti kannusta jos:

• kehoitetaan unohtamaan novellikokoelmat -> eihän niitä kukaan lue?
• genreä ei tunnisteta -> miksi kirjoitat tällaista? 

Jokaisessa palautteen rippeessäkin on jotakin sellaista, jota kannattaa aina pysähtyä miettimään. Yleensä teen niin, että nukun rauhassa yön yli ja palaan sitten saatuun palautteeseen uusin ja kirkkain silmin. Mikäli olen saanut yöllä nukuttua. 

Joskus palautteen mahdollisimman objektiivinen tarkastelu vaatii useamman päivän, useamman viikonkin ehkä. 

Sitten kun kykenen, ryhdyn pilkkomaan saamaani palautetta. Omat defenssit kannattaa aina huomioida. 

Vaikka palautteen antaja kirjoittaisi tai lukisi itse aivan erilaista genreä, palautetta voi silti antaa rakentavasti ajatuksella "miten juuri tästä tekstistä tulisi parempi". Ymmärrystä täytyy kuitenkin olla siitä, että fiktiota ja faktaa käsitellään hieman eri tavalla. Satuja luetaan eri tavalla kuin historiallista dokumenttia. 

Palautteen antajalla täytyy olla mukanaan myös ns. hyvä tarkoitus. Sellainen tarkoitus, joka palvelee kirjoittajaa eikä pelkästään palautteen antajaa itseään. Vain palautteen antajaa palvelevia tarkoituksia löytyy useita.

Tärkeämpää kuin se kuka sanoo, tulisi aina olla se mitä sanoo. Usein se MITÄ sanoo kertoo kuitenkin siitä KUKA OIKEASTI sanoo. 

Mutta jos tärkeimmäksi asiaksi muodostuu KUKA sanoo kuin MITÄ sanoo, ollaan epätoivon partaalla. Niin kuin minä hetki sitten.

Ratkaisut yllä oleviin novellikäsikirjoitukseni eksistentiaalisen kriisin laukaisseihin kysymyksiin olen kuitenkin jo ratkaissut. Sen tuloksena syntyi rauha.

Olen taas hiukan lähempänä novellikokoelmani loppuun saattamista. 

 

 

Kuka lukee tekstisi?

 

Joskus tulee se hetki, kun kaipaa että joku ulkopuolinen lukee tekstisi ja antaa siitä palautetta. Kenet silloin valitset? Kenelle annat tekstin luettavaksi?

Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen perheenjäsenet, ystävät ja kaverit, työkaverit, joku tuttavapiiristä, ehkä joku lähiomainen.

Valitettavan usein kuulee, että elleivät edellä mainitut ole kirjoittavia ihmisiä tai muuten kiinnostuneita kirjallisuudesta tai kirjoittamisesta, palaute on pettymys. Se on joko ylimalkaista "ihan kiva" -osastoa tai jopa aggressiivisen lyttäävää, pelkkiä virheitä ja epäkohtia etsivää. 

Vinkkini varsinkin aloittavalla kirjoittajalle, joka haluaa palautetta joka kehittää, kannustaa, saa katsomaan omaa tekstiä uusin silmin ja jonka jälkeen vielä uskaltaa kirjoittaa, on seuraava: pyydä palautetta hyväntahtoisilta, kannustavilta kirjoittavilta kavereilta. Hyvä on myös hieman yksilöidä mihin asiaan tarvitset palautetta: juoneen, kieleen, henkilöhahmoihin, alkuun, lopetukseen, aiheeseen jne.

Palautteen tarkoitus on auttaa kehittämään tekstiä, tekemään siitä parempi, ei heittämään sitä roskakoriin tai lopettamaan kirjoittaminen kokonaan. 

 

Kohtele toisten tekstejä niin kuin haluaisit omiasi kohdeltavan

 

Olen aina hyvin otettu, kun joku antaa minulle tekstiraakileensa tai valmiin tekstinsä luettavaksi ja kommentoitavaksi. 

Otan tekstin vastaan kuin lahjan. Minulle on annettu mahdollisuus lukea toisen kirjoittamaa rakasta tekstiä. Sen eteen on nähty vaivaa. Sitä on mietitty, ajateltu, funtsittu ja käännetty ja väännetty. Siitä on poistettu ja siihen on lisätty. Sen eteen on vuodatettu hikeä, usein myös kyyneleitä. 

Mikään teksti ei siis ole arvoton. Vaikka skene ei olisi se mistä minä pidän tai tyyli ei olisi minua kiehtova, arvokkuus tulee siitä, että se on kirjoitettu. Sen on joku tehnyt, saanut aikaiseksi. Ja sitten vielä uskonut minun silmieni alle. Tekstin saaminen luettavaksi on myös aikamoinen luottamuksen osoitus. Lukijalla on käsissään tekstin lisäksi myös valtaa.

Siksi sitä tekstiä pitää käsitellä arvokkaasti. Tunnustella, lähestyä rauhallisesti, haistaa, maistaa, kuunnella. Pitää olla armollinen, reilu, oikeudenmukainen, mutta myös rehellinen. Jokaisesta tekstistä löytyy hyvää ja ihanaa ja jokaisesta myös jotakin kehitettävää. Jokaisesta tekstistä löytyy myös aina jotakin ihmeteltävää tai kysymyksiä herättävää.

Kohtele toisten tekstejä niin kuin haluaisit omiasi kohdeltavan. 

Pitääkö tekstiä muuttaa?

 

Palautetta ei kannata koskaan pyytää, jos sitä ei halua saada tai ei uskalla ottaa vastaan. Vastaan jänkääminen tai puolustelu ei myöskään hyödytä mitään. Pitää sanoa vaan kiitos, mutustella ja tehdä sitten omat ratkaisut.

Palautteen laatuun voi jonkun verran myös itse vaikuttaa. Jos heittää tekstin vain jollekin ja sanoo, että antaisitko palautetta, niin hyvin todennäköisesti palaute voi olla aivan mitä vaan. Sellaista joka auttaa tai ei auta. Jotain "ihan paska - ihan kiva" -väliltä.

Kun pyytää palautetta ja kertoo mihin toivoisi erityisesti kiinnitettävän huomiota, että mikä toimii hyvin tai mikä ei toimi, saa yleensä jalostuneempaa kommenttia.  

Mutta mitä tehdä silloin, jos lukija ymmärtää tekstin väärin? Esittää kysymyksiä, jotka tarinaan on jo sisällytetty? Tai unohtaa kahden virkkeen jälkeen mitä sitä ennen oli kirjoitettu?

Kyllä. Juuri niin. Kirjoittajan on mentävä peilin ääreen seisomaan. Jotain tekstissä pitää muuttaa. Tai hetkinen. Pitääkö?