Kysyttyä: Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit?

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mitä esilukijoilta saamastasi palautteesta käytit? 🖤

Omalle tekstille tulee yleensä hyvin sokeaksi, joten se tarvitsee ulkopuoliset silmät jossakin vaiheessa. Tässä apuun tulivat julkaisemaan pyrkivän kirjoittajan enkelit: esilukijat.

Esilukijat ja heiltä saamani palaute novellikokoelman käsikirjoitukseen, oli todella tärkeä osa kirjoitusprosessia ja sitä, mitkä novellit lopulta päätyivät novellikokoelmaan ja minkälaisina.

Kahdenlaiset lukijat, monenlaiset näkökulmat

Esilukijoita novelleillani oli kahdenlaisia. Lukijoita, jotka lukivat kaikki novellit ja lukijoita, jotka lukivat yhden tai kaksi novellia.

Pyysin esilukijoita kiinnittämään huomiota kaikkeen mahdolliseen mitä mieleen juolahtaa ja silmään sattuu. Pyysin myös heitä kertomaan tarinoiden aikaan saamista tunteista ja mielikuvista. Lisäksi pyysin kaikki novellit lukeneita esilukijoita nimeämään kolme lempitarinaa ja kolme inhokkitarinaa.

Esilukijat toivat tarinoihin perspektiiviä. He bongasivat itsestäänselvyyksiä ja turhia infodumppauskohtia ja löysivät epäloogisuuksia sekä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Hyviä huomioita, joiden avulla tein monia korjauksia ja viilauksia. 

Ristiriidat kertovat tekstin voimasta

Lempitarinoiden ja inhokkitarinoiden listat olivat erityisen mielenkiintoista tulkittavaa. Laitoin excel-taulukkoon ennakkolukijoiden novellipisteytyksen ja kommentit. Taulukosta näki heti, mitkä tarinat herättivät monenlaisia ja ristiriitaisiakin mielipiteitä, mitkä miellyttivät useimpia ja mitkä taas eivät. Avartavaa oli, jos useampi lukija oli kiinnittänyt samaan tekstikohtaan huomiota, vaikka se olisikin tapahtunut eri tavalla. Niissä oli selkeästi jotakin, jota minun oli pohdittava lisää.

Jos kommentit olivat jostakin novellista kovin ristiriitaisia, riemastuin. Pidin sitä merkkinä siitä, että novellissa oli sitä jotakin. Jos taas jostakin novellista kaikki totesivat että ”ihan kiva”, sellainen novelli ei ehkä päätynyt tähän kokoelmaan ollenkaan tai jos päätyi, uudessa kuosissa.

Tarinat muuttuvat ja katoavat

Muutoksia tarinoiden kulkuun esilukijoiden ehdotuksesta tein ainoastaan sen pohdinnan kautta, miten muutos parhaiten palvelee tarinaa, jonka halusin kertoa. Toisinaan taas esilukijan kysymykset ja hämmennyksen hetket olivat juuri niitä reaktioita joita tekstillä halusin tuottaa. Silloin ei ollut syytä muuttaa mitään, vaikka reaktiot olisivat olleetkin ns. negatiivisia.

Toivoin salaa, että kommentit novelleista olisivat tiukkoja ja raakojakin. Onneksi toiveeni toteutui. Erityisen herkullista oli, kun eri esilukijat näkivät saman novellin eri tavalla, tulkitsivat siinä erilaisia tasoja tai taustoja. Tällainen novelli raivasi tiensä suoraan kokoelmaan. Pari novellia sai esilukijoiden kommenttien perusteella täysin uuden näkökulman ja jotkin tekstit muuttivat suuntaansa totaalisesti. Jotkut vain hävisivät.

Eli esilukijoilla oli merkitystä myös siinä, tuliko novelli kokoelmaan vaiko ei. 

Palaute peilinä

Vaikka tein muutoksia novellikokoelmaan esilukijoiden kommenttien perusteella, saamani palaute toimi kuitenkin ennen kaikkea peilinä, ei suorana ohjenuorana.

Palaute ja kommentit auttoivat pohtimaan vielä kerran, perustelemaan itselleni ja tekemään tietoisempia valintoja. 

Tarinoiden takana oli entistä helpompi seistä.