Jokainen teksti kantaa mukanaan usein myös palan kirjoittajansa identiteettiä, huolimatta tekstityylistä. Siksi palaute, oli se sitten rakentavaa tai kannustavaa, tuntuu helposti hyvin henkilökohtaiselta.
Palautteen saaminen ja kyky ottaa sitä vastaan, on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista kehittyä kirjoittajana.
Kun saat palautetta, se voi kohdistua moniin eri asioihin: sisältöön, rakenteeseen, tyyliin, selkeyteen, vaikuttavuuteen, kieleen tai kirjoittamisen maneereihin.
Palautetta saadessasi kiinnitä huomiota:
- Mihin osa-alueeseen palaute kohdistuu?
- Onko kyse isosta kokonaisuudesta vai pienestä viilauksesta?
- Vaikuttaako palaute tekstin ymmärrettävyyteen, tyyliin vai viimeistelyyn?
Kun jäsennät palautetta, siitä tulee helpommin käsiteltävää ja vähemmän kuormittavaa.
Kriittinen palaute voi ensin tuntua epämukavalta, joskus jopa lannistavalta. Se on normaalia. Ensireaktion yli kannattaa päästä. Voimakas tunnetila ei ole paras mahdollinen tila arvioida palautteen merkittävyyttä ja arvoa.
Kun palaa kommentteihin rauhallisemmalla mielellä, voi niitä tarkastella analyyttisemmin:
- Mitä näistä voi oppia?
- Toistuuko sama asia useammassa kohdassa?
- Parantaisiko palautteen huomioiminen tekstin laatua?
Tärkeää on muistaa, että palaute kohdistuu tekstiin, ei sen kirjoittajaan. Kun tämän ymmärtää, kritiikistä tulee oivallinen työkalu tekstin parantamiseen.
Positiivinen palaute tuntuu hyvältä, mutta sen suurin arvo on siinä, että se kertoo, mikä tekstissä toimii.
Pysähdy hetkeksi myös positiivisen palautteen äärelle:
- Mikä oli onnistunutta?
- Miksi tämä toimi lukijan mielestä?
- Voiko samaa tehdä tietoisemmin myös jatkossa?
Positiivinen ja kannustava palaute auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja hyödyntämään niitä kirjoittamisessa.
Kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen liittyvä palaute on usein suoraviivaisinta ja joskus myös helpointa ottaa turhan henkilökohtaisesti.
Käytännössä:
- Kielioppikorjaukset perustuvat yhteisiin sääntöihin.
- Toistuvat virheet kertovat, mihin kannattaa kiinnittää huomiota jatkossa.
- Kaikki muutokset eivät ole pakollisia, varsinkin jos kyse on tyylistä eikä virheestä.
Korjausehdotuksiin kannattaa suhtautua annettuina työkaluina, ei arvosteluna. Ne mahdollistavat tekstin hiomisen entistä selkeämmäksi ja kirkkaammaksi.
Kirjoittajan maneereita voivat olla esimerkiksi tiettyjen sanojen toisto, samanlaisten lauserakenteiden käyttö tai samankaltaiset ilmaisutavat.
Maneerit ovat kirjoittajan sokea piste. Niitä on vaikea huomata itse. Ne eivät toki ole pelkästään huono asia, ne saattavat olla myös osa omaa "kirjoittajaääntäsi".
Kun saat palautetta maneereista:
- Älä torju palautetta automaattisesti.
- Tarkista, toistuuko sama ilmiö oikeasti useassa kohdassa.
- Mieti, heikentyykö tekstin rytmi, vaikuttavuus tai ymmärrettävyys.
Omien maneerien tiedostaminen antaa mahdollisuuden valita: pidätkö ne vai vaihteletko ilmaisuasi tietoisesti.
Tärkeä asia palautteen vastaanottamisessa on: sinun ei tarvitse hyväksyä kaikkea eikä muuttaa kaikkea.
Taitava palautteen vastaanottaminen ei tarkoita sokeaa mukautumista ja koko tekstin muokkaamista palautteiden mukaisiksi. Taitava palautteen vastaanottaminen tarkoittaa kuuntelun ja kiitoksen lisäksi "kylmän viileää" pohdintaa oman tekstin äärellä:
- Mikä palaute parantaa tekstiä oikeasti?
- Mikä muuttaa tekstiä suuntaan, jota et itse halua?
- Missä kohtaa haluat pitää kiinni omasta tyylistäsi?
Tasapaino syntyy avoimesta halusta oppia, mutta myös itseluottamuksesta.
Palaute on huima mahdollisuus nähdä oma teksti toisen silmin. Se voi tuntua innostavalta, mutta myös epämukavalta. Molemmissa tapauksissa palaute kuitenkin vie tekstiä eteenpäin, jos vain tahdot oppia siitä.
Kun otat palautetta vastaan uteliaan rauhallisesti, siitä voi tulla yksi vahvimmista työkaluista kirjoittajana kehittymisen matkalla.
Kiitos tästä! Olen krapuillut nyt parisen vuotta ja koko ajan odottanut no en arvostelua mutta jotain...että kiinnitettäisiin huomio myös juuri noihin asioihin mistä kerroit.
VastaaPoistaEn tiedä voinko toivoa tuota kun osaan tuskin itsekään antaa palautetta..
Hyvä esimerkki minulla on krapu ämpäristä. Jokainen kirjoitti haluaako vai ei ämpäriä..
Palautteen antaminen onkin tosiaan oma taiteenlajinsa. Multa on tulossa siitä postaus :)
PoistaPalautteen saaminen ja antaminen vaativat aika usein sopimuksen siitä, että sitä annetaan tekstistä ja pelisäännöt siitä, miten sitä annetaan. Kirjoittajaryhmissä ja opinnoissa sellaiset usein on. Silloin palautteen antaminen ja saaminen on "turvallista" ja tietää, että se kuuluu pelin henkeen.
Itse olen ajatellut, että krapuhaaste on kirjoittamisen opettelun, ylläpidon ja itsensä haastamisen paikka. Niin ja julkaisukynnyksen ylittämisen! Että joku näkee ja lukee tekstini. Se on vähän niin kuin leikkiä, keveyttä ja kirjoittamisen iloa – ilman pelkoa "ei tällaista voi kirjoittaa" -tyyppisestä (olen joskus saanut osakseni...) palautteesta. On myös mukavaa lukea toisten tekstejä: miten samoista sanoista ja tehtäväksiannoista tulee aivan erilaisia tekstejä!
No mutta, uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat. Ehkä krapussakin voisi pyytää palautetta vaikka jostakin tietystä asiasta? Ja sitten he, jotka tahtovat, kommentoisivat myös sitä. Mutta toisiko se paineita sekä kirjoittajalle itselleen, että kanssakrapuilijoille? Tulisiko pelkoa, että jos sanon, toinen loukkaantuu? Menisikö krapun kepeä henki pilalle? Ehkä krapu ei ole oikea foorumi palautteelle? 🧐
Tästä aiheesta saisi parikin uutta blogipostausta. Palaan siis blogissa aiheeseen.
Kiitos Sini inspiroivasta kommentista!
Palautteesta eräs ajatus. Sanotaan, että palaute kohdistuu tekstiin ei kirjoittajaan. Minun on vaikea erottaa teksti kirjoittajasta täysin irrallisena. Kirjoittaja sen on luonut tiedoillaan ja taidoillaan, se ei ole syntynyt itsestään. Teksti on kiinni kirjoittajassa aika lujasti. Palaute "tuntuu" niin hyvä kuin kriittinenkin. Olen ollut luovan kirjoittamisen ryhmässä useamman vuoden ja olen huomannut, että aika monella alussa menee ihon alle saatu palaute. Minulle kieliopin säännöt on ollut aina vähän hukassa, joten palaute niistä on tervetullut aina. Kirjoittaja tarvitsee palautetta se on selvä mutta mielestäni teksti ja kirjoittaja ovat yhtä.
VastaaPoistaPS olet "tuttu" kraputeksteistä ja olen ostanut kirjasi. Novellit ovat mielenkiintoisia erilaisine ratkaisuineen. Itse ole kirjoitellut kraputekstejä pitkään aikaan. Ehkä vielä innostun.
Hei anli! Joo "tuttuja" ollaan :)
PoistaOlet mielestäni asian ytimessä. Loukkaantuminen palautteen saajana tapahtuu juuri siksi, että kirjoittaja on laittanut tietonsa ja taitonsa tekstiinsä ja sitten kun joku lyttää tekstin tai genren, sen saattaa ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, vaikkei sitä ole sellaiseksi tarkoitettu.
Ajattelen, että kirjoittajan itsensä kannattaa kääntää katseensa omaan tekstiinsä. Mennä yli loukkaantumisen. Kun kirpaisee, siihen kannattaa kiinnittää huomio – tässä ehkä on jotakin mitä on syytä miettiä jatkossa. Miettimisen tuloshan voi olla se, ettei muuta mitään. Ettei kiinnitä huomiota. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Hitusen olen eri mieltä kanssasi kirjoittajan ja tekstin yhtä olemisesta. Esimerkiksi minun tekstini eivät ole totta, vaan kudelma kaikesta siitä mitä kuulen ja näen ympärilläni. Kiedottuna toki itseni rakastamaan genreen. Kirjoittamastani genrestä kaikki eivät tykkää, eivätkä tarinoistanikaan, mutta se ei tarkoita etteivätkö tykkäisi minusta :D
Tule ja innostu taas krapuilemaan!