Novellikäsikirjoitus etenee. Hitaasti ja pätkä kerrallaan, mutta etenee.
Minulla on erilaisia tapoja saada tekstit kasaan ja kuntoon. Kirjoitan eri paikoissa, luetutan eri ihmisillä, teen novelleita eri tekniikoilla - kaikki mitä kirjoitan liittyy tavalla tai toisella novelleihini.
Olen palapelikirjoittaja sekä kunkin novellin sisällä että koko kokoelman suhteen. Se on kuin palapeliseikkailu. Ihan varma suuresta kuvasta ei vielä ole vaikka näky siitä on päässä selkeä aivan kuten palapelipaketin kannessa. Mutta kuva hahmottuu tarkemmaksi vähän kerrassaan. Sitä mukaa, kun reunapalat ja nurkat alkavat olla valmiina.
Kaikkia novellivalintoja en ole vielä tehnyt. Minulla on niitä kasa. Osa on kirjoitettu jo "valmiiksi", osasta on pätkiä, lisämausteena jokunen uusi idea ja jostakin novellista olen kirjoittanut valmiiksi vasta synopsiksen. Novellien keskinäinen järjestys muuttuu päässäni melkein päivittäin.
Koko käsikirjoituksen synopsiksen muokkailu on jälleen ajankohtaista. Se on taas kirkastunut. Sisältö ja raamit ovat nyt valmiit.
Tiedän, että on kirjoittajia, joita ahdistaa keskeneräisyys ja se, että kaikki muuttuu monta kertaa matkalla maaliin. Keskeneräisyydestä ahdistuminen on siinä mielessä hyvä asia, että jos keskeneräisyyttä käsikirjoituksen kirjoittamisessa rakastaisi, se ei ehkä valmistuisi koskaan.
On vapauttavaa kuitenkin tietää, että mikään ei ole kiveen hakattua. Ainakaan vielä. Tarinat, niiden järjestys, päähenkilöiden ajatukset, novellien keskeiset aiheet - kaikki voi vielä muuttua, jos siltä tuntuu. Silti tekstit etenevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti