đź“™ Jatkonovelli đź“™
Paskiainen minkä tempun oli tehnyt. Se kirvelsi vieläkin. Viisitoista vuotta avioliittoa ja sellainen ratkaisu. Viha, kiukku ja suru kuristivat kurkkua heti kun sitä ajatteli. Hän ei voinut ymmärtää. Se oli ollut itsekästä, epäinhimillistä, raakaa, julmaa. Suuri vääryys läheisiä kohtaan. Mauno sai vapauden, kaikki muut ikuisen vankilan.
Vuosia oli mennyt sumussa ja syyllisyydentunnoissa, siitä oli ollut vaikeaa toipua. Annukka oli hengittänyt, mutta ei ollut elänyt. Hän oli ajatellut, ettei kukaan enää tahtoisi häntä, uskaltaisi ottaa omakseen. Rakastaisi häntä. Jotkut kavereista olivat laittaneet välit poikki, onneksi jotkut olivat jaksaneet lohduttaa.
Hän oli silloin menettänyt melkein kaiken. Hänestä oli tullut merkitty nainen.
*****
Viikon 6 krapukuva on:
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Elämässä tulee aikoja, jolloin alusta aloittaminen ja eteenpäin jatkaminen tuntuu mahdottomalta. Kumminkin, aina jotenkin eteenpäin, vähitellen...
VastaaPoistaJostain pitää usein luopua, jotta jotakin uutta tulee tilalle.
PoistaUmpikujassa Annukka tuntuu olevan. Surullinen tilanne.
VastaaPoistaOnko tästä tulossa jatkotarina? Edellisessä kravussasi taisi olla sama Maunoa. Mukavaa!
Kyllä SusuPetal - umpikujaa pukkaa.
PoistaPäätin tosiaan haastaa itseni krapuhaasteen lisäksi pätkänovellihaasteeseen. Yritän kirjoittaa näiden henkilöiden tarinaa annettujen sanojen ja kuvien mukaan. Toivottavasti se on sallittua krapuhaasteessa?
Odotan nykyään sunnuntaita aivan intona (myös hyvä kirjoituspäivä!), että saisin uudet iskut tarinan jatkoon. Tänään keksin kuvasta taas uuden näkökulman Annukan ja Maunon tarinaan. Yritin saada sitä pikkuisen näkymään jo tämän päivän tekstissä. Tosin se saattaa mennä ensi viikolla uusiksi :)
Tarina alkoi tästä: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/01/aamuleikki-krapuhaaste-vko-3.html. Vaikka en sitä itse vielä aloitukseksi silloin tajunnutkaan!
On sallittua toki! Kravuissa on aikaisemminkin nähty jatkotarinoita. Haastavaa, mutta hauskaa!
PoistaHieno homma! Huomaan haastavuuden jo nyt :D
PoistaJatkis, jee! Mietin jo mitä seuraavaksi tapahtuu. Kohtaako Annukka jonkun jossain ja miten siinä käy...:)
VastaaPoistaJännityksellä odotan minäkin!
PoistaVoi Annukkaa! Oman mielen vankila on vankiloista pahin? Jotenkin tarinasi nainen on täysin jymähtänyt menneisyyteen. Mun sympatiani ovat kyllä nyt Maunon puolella, joka ymmärsi lähteä suhteesta, mikä junnasi vain paikoillaan. Ps. Tätä on kiva seurata ja varsinkin Annukan kehityskaarta, uskaltaako hän katsoa ja tarkastella oman mielensä lukkiutumia. Ja siis tämä on tietenkin vain oma näkemykseni tarinasta, joten odottelen miten sinä sitä kuljetat <3!
VastaaPoistaVähän jo pelottaa itseänikin tämän tarinan meno. Ajatuksia tuli paljon tämänkertaisesta kuvasta mieleen. Myös kirjekuori aiheutti suuren suunnanmuutoksen. Ensi sunnuntaina voi taas tapahtua "kauheita" tarinalle... :D
PoistaAnnukan ja Maunon rakkaus katosi 15 avioliiton myötä ja tilalla negatiivisten tunteiden kaaos. Toivottavasti Annukka saa itsetuntonsa kohenemaan ja uskoo parempaan tulevaisuuteen.
VastaaPoistaMinäkin pidän jatkokertomuksista. Itsekin jonkun kerran kokeillut.
Katsotaan miten tästä selviän. Kiva kuulla, että pidät jatkokertomuksista!
PoistaTästä herää kysymys: mikä on riittävä taso itseyttä parisuhteeseen mennessä, jotta selviää jaloilleen, jos käy kuten Annukalle? Toisaalta hyvässä suhteessa kummankin itseys voi kehittyä, huonossa toisen (molempien?) jopa taantua.
VastaaPoistaHyvä kysymys. Olen kuullut sanonnan "yhdessä, mutta erilliset". Ehkäpä se olisi hyvä ohje kaikissa suhteissa. Kysymykseksi toki jää se, että mikä sitten on riittävä taso kellekin.
PoistaEhkä Annukka toivuttuaan pystyy vielä solmimaan uuden suhteen. Edessä on kuitenkin kova itsetunnon kohotus.
VastaaPoistaKyllä. Edessä on kovia aikoja.
Poista