Se oli sinä päivänä, jolloin Katri-Helena oli yökerho Putouksessa esiintymässä. Kotiinsa kävelevältä kansalaiselta tuli puhelinsoitto, että joen jäällä jotakin rötköttää. Eikä se ole tavanomainen polkupyörä, lyhtypylväs tai STOP-merkki.
Soittaja oli vieläpä osannut kertoa kuka rötköttäjä oli.
– Niin se vaan sitten suutari Juutilainenkin Inkerinkadulta kohtasi loppunsa, sanoi konstaapeli Mäntykangas.
– Paljon on ruumiita makaillu Halikonjoessa tänä vuonna, totesi ylikomisario Koistinen.
– Synkeä tammikuu, mietti Mäntykangas ja tunki koko välipalabanaanin kerralla suuhunsa.
– Oiskohan ollut pienessä pierussa, tarttis varmaan lähteä katsastamaan.
Koistinen teki lähtöä.
Mäntykangas ei pystynyt banaaniltaan hetkeen puhumaan.
– Ei tässä ny enää mihinkään kiire oo. Tämmönen pakkanen. Se on satavarmasti kuollu jo.
*****
Viikon 42 kravun täytyy alkaa sanoilla Se oli sinä päivänä, jolloin…
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Kylläpä vain, satavarmasti kuollut. Mikäs kiire siinä, eväät ensin!
VastaaPoistaElävät tarttee ruokaa, kuolleet ei enää mitään...
PoistaNo jo oli poliisi! Tiesikö kuinka kauan Juutilainen oli siellä maannut? Löytäjälle paha paikka. Sinä sitten osaat kertoa näitä sydäntä kylmääviä kauhutarinoita - joita innolla seuraan :)!
VastaaPoistaEhkäpä pakkanen oli niin kova, ettei ajalla enää ollut oikein väliä🤪
PoistaJa siis Matilda Varjo oli tuo edellinen kommentoija.
PoistaKovin oli loivaliikkeinen tuo konstaapeli.
VastaaPoistaNo niinpä!
PoistaPoliisin kyllä pitäisi mennä ripeästi paikalle eikä ruveta eväitä syömään, hitto.
VastaaPoistaEhkä pelkäsi, että myöhemmin ei enää voisikaan syödä...
PoistaMielenkiintoisesti jäi kerronta kesken.
VastaaPoistaKuvittelin kuinka pöhkö poliisi tunki banaanin poikittain suuhunsa 🍌🙃
Silloin ei paljon puhuta, juu!
VastaaPoistaHitsin hyvin kerrottu karmea tarina, sillä sellainenhan se aina on, kun löytyy pakkasella rötköttäjä myöhäiseen aikaan jäältä.
VastaaPoista