Mummon talon takana makasi laho puupölli. Me emme saaneet koskea siihen, emmekÀ olisi tahtoneetkaan. SiitÀ valui ruskeaa nestettÀ ja se haisi kamalalta.
Kuolemalta, sanoi mummo. Ja jatkoi, ettÀ jos pölliin kosketti, se kosti ja koskettaja katosi. Niin kÀvi papallekin.
Ei me sitten uskallettu koskea, kierrettiin Peran kanssa puu kaukaa ja pidettiin nenÀstÀ kiinni. LÀmpiminÀ kesÀpÀivinÀ vÀhÀn oksenneltiinkin, kun polku meni siitÀ vierestÀ ja sitÀ oli pakko kulkea jos tahtoi jÀÀtelökiskalle.
Mutta Peran leija lensi kerran vahingossa sen pöllin pÀÀlle ja Peran oli pakko hakea se pois. Seuraavana pÀivÀnÀ Pera katosi.
Se pölli haisi sen jÀlkeen pahemmalta kuin koskaan.
*****
Viikon 41 krapukuva on:
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvÀt sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Ihana kauhutarina. Kannattaa kuunnella mummoa, ettei joudu puiseen arkkuun.
VastaaPoistaMummoissa asuu suuri viisaus.
PoistaKiva kuulla sinustakin Matilda! Mainion kauhean tarinan saitkin aikaiseksi, ihan meni kylmÀt vÀreet.
VastaaPoistaKyllÀ, tÀÀllÀ ollaan. KylmiksistÀ olen oikein iloinen :)
PoistaOnneksi nÀin rajuja pöllejÀ ei kasva joka metsÀpolun vieressÀ. Olipa kauhua kerrakseen.
VastaaPoistaNo niinpÀ! Ja jos sattuu törmÀÀmÀÀn, tÀytyy muistaa olla koskematta.
PoistaHyvÀ tarina dekkariin!
VastaaPoista