Kysyttyä: Mikä novelleista on tärkein tai rakkain?

 

🖤 Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä novelleista on tärkein tai rakkain? 🖤

Tämä kysymys vaatisi laittamaan lapsia paremmuusjärjestykseen. Sellainen tunne tulee. Tekee mieli mainita kaikki tai ei sitten yhtäkään.

Näiden omien novellien kanssa on käynyt niin kuten toistenkin kirjoittamien tekstien kanssa. Jotkut puhuttelevat jonakin hetkenä enemmän, toiset taas jonakin toisena hetkenä.

Kun teksteihin on saanut jo hitusen etäisyyttä, uskallan sanoa kuitenkin proosalapsistani muutaman asian.

Tällä hetkellä eniten hellyyden tunteita ja jopa roskia silmässä aiheuttaa viimeinen novelli "Jälkikirjoitus". Ja niinhän jälkikirjoituksen tietysti pitääkin.

"Kaunis hiljaisuus" ja "Kadotus" ovat myös sellaisia, jotka resonoivat vahvasti. Ehkä siksi, että olen saanut niistä lähiaikoina eniten palautetta. Myös "Ensimmäinen ja viimeinen" on puhututtanut lukijoita.

Vastaan siis vihdoin kysymykseen:
se vaihtelee, koska se riippuu omasta kulloisestakin mielentilastani.

Ja ehkä lisään kuitenkin, että kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Muuten ne eivät tässä kokoelmassa olisikaan.🖤

Klikkiotsikko: Oletko aina lukenut novelleja väärin? – 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon

   

Novelli ei ole miniatyyriromaani. Se ei ole nopea pikku välipala. Se ei ole jotain, jonka voi “vain lukaista pois alta”. Novellien lukemisessa on jotain samaa kuin runojen lukemisessa. Näin väitän.  

Alla kuvaan 7 virhettä, jotka tuhoavat novellinautinnon. Tunnistatko itsesi?

***** 

1. Luet novellia kuten romaania

Romaanissa lämmitellään, johdatellaan, hengitellään, rakennetaan maailmoja, kasvatetaan henkilöhahmoja, viritellään juonta ja juonen kaarta. 

Novelli taas alkaa usein keskeltä tapahtumaa, tilannetta, muutosta tai luisumista johonkin. 

Romaaneihin tottunut odottaa monesti pitkää johdantoa ja kerrontaa ja huomaa novellia lukiessaan olevansa auttamatta myöhässä. Novellit eivät yleensä paljon selittele ja kuvaile, vaan ne vihjaavat, kertovat tarinaa myös rivien välissä. Novelli ei rakenna taloa, vaan se sytyttää talon tuleen ja poistuu paikalta.

2. Etsit “juonta” merkitysten sijaan 

Lukiessasi novellia ihmettelet ja kyselet: 

“Mitä oikein tapahtui? Mistä tässä on kyse?"
Hyviä kysymyksiä ja tarpeellisia, mutta vielä parempi kysymys on:

“Miksi tämä hetki valittiin?”

Novelli kuvaa yleensä yhden hetken, yhden katseen, yhden tilannetiivistymän. Se on kuin romaanista zoomattaisiin yksi kohtaus lähikuvaan. Jos maltat pysähtyä novellin äärelle, alat kuulla vastauksia.

 

3. Kiiruhdat novellin lopun ohi

Novellin loppu ei tarkoita välttämättä tarinan päätöstä. Usein novellit päättyvät juuri ennen sitä, kun vielä tahtoisit niiden jatkuvan. 

Lopussa usein on se koukku, joka jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille, jatkopohdinnoille. Lopussa saattaa olla myös jotakin sellaista, joka pakottaa siirtymään takaisin alkuun ja tarkistamaan sitä mikä aluksi sanottiin, vaikka et hoksannut sen sanomista. 

Jos vain kiiruhdat heti seuraavaan novelliin, menetät puolet kokemuksesta. Novellin tarina nimittäin saattaa jatkua mielessäsi, jos vain annat sille tilaa.

 

 4. Yrität ymmärtää aivan kaiken

Novelleissa ei kaikkea olekaan tarkoitus ymmärtää. Ei ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Eri aikakausina ja elämäntilanteissa voit tulkita ja ymmärtää tarinan toisella tavalla. Löytää siitä jotakin sellaista, mitä et ole aiemmin huomannut.  

Novelli on usein aukkoisuuden ja tiivistämisen taidetta. Se, mitä jätetään sanomatta, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Epävarmuus siitä, että ymmärsinkö oikein, ei ole mikään synti tai häpeä. Se on osa lukukokemusta.

Jos tahdot, että sinulle selitetään novelli, se on sama kuin joku selittäisi vitsin. Taika tuhoutuu. 

5. Et lue kuin yhden kerran 

Novelli kannattaa lukea useamman kerran. Se suorastaan kutsuu siihen.  

Ensimmäinen lukukerta kertoo mitä tapahtuu. Toinen lukukerta voi jo paljastaa mitä oikeasti tapahtuu. Kolmannella lukukerralla alkaa löytyä rivien välitkin. 

Vasta useammalla lukukerralla saatat huomata, että jo ensimmäinen novellin lause oli suora vihje sen loppuun.

 

6. Ärsyynnyt hämmennyksestäsi

Novelli toimii usein kuin uni. Se jättää jäljen, jota et osaa selittää. 

Novelli saattaa aiheuttaa tunteita: ärsytystä, hämmennystä, vihaa, kiukkua, väsymystä. Se ei tarkoita, että "paska novelli" tai "paska tarina". Se tarkoittaa, että jokin novellissa osui.

Älä ärsyynny, vaan selvitä mistä reaktiossasi on kyse. 

 

7. Pidät novelleja romaania helpompina ja nopeampina

Tämä on suuri harha.

Novelli on kirjallisuuden tiivistetty muoto. Jokainen sana on tärkeä ja painokas. Jokainen tauko merkitsee. Novelli on enemmän runoutta, kuin proosaa.

Ja siksi se vaatii lukijalta paljon. 

 

 *****

Kun siis seuraavan kerran ajattelet novellia lukiessasi, että "en nyt oikein saanut tästä kiinni", kokeile seuraavaa:

1. Lue uudelleen
2. Lue hitaammin
3. Kysy itseltäsi: mitä jäi sanomatta?

Tästä novellissa on kyse. 

 

Kysyttyä: Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä?

 

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä? 🖤

Kirjoitusprosessissa ehkä merkityksellisintä ja huiminta oli se, kun sai kirjoitettua sen, mikä oli mielen päällä.

Toiseksi merkityksellisintä oli luottaa kirjoittamisprosessissa siihen, että kyllä se tarina vähän kerrassaan sieltä hahmottuu ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Aluksi mulla oli joku idea, oivallus tai asia, joka piti saada jotenkin paperille. Mutta miten, se oli välillä epäselvää. Yleensä tarinan tilanne ja asetelma alkoi aueta vain kirjoittamalla.

Toisinaan mulla oli selkeä alku ja selkeä loppu ja sitten kirjoitin siinä välissä olevan aukon täyteen. Se oli kuin palapelia rakentaisi, todella innostavaa. Jokainen pala toi kuvan paremmin esiin, kunnes kaikki palat olivat löytäneet paikkansa.

 

📜 Junan alle

 

Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
  – Kuulitko? Armi kysyi.
  – En mitään, vastasi Oskari.
  – Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
  – Juna tulee, Oskari sanoi.
  – Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
  – Mihin?
  – Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
  – Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
  – Ei vielä.
  – Tule nyt pois senkin hullu!!
  – En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi. 
  Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.
  – Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

Kysyttyä: Mistä kirjaa voi ostaa?

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

 *****

🖤 Mistä kirjaa voi ostaa? 🖤

Tämän hetken (15.2.2026) tilanne (omien huomioiden perusteella) on tämä: 

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)
- Adlibris (e-kirja: 10,70€) 

Toimituskustannukset ja lähetysaikataulu vaihtelevat. 

 

Julkkarit on nyt juhlittu – kiitos paikalla olleille!

 

🖤 KIITOS kaikille eilen perjantaina 13.2. klo 19-20 paikalla olleille!

Meitä oli linjoille melkein 40, se tuntui uskomattomalta😮 Aikataulu piti ja kysymyksiäkin tuli chattiin.

Tiimi, jonka kanssa ilta rakennettiin ansaitsee vielä erityiskiitokset. Tällä porukalla pähkittiin, mietittiin ja ennakoitiin. Oli turvallista olla ja toimia.

Erityiskiitos siis:
@kirjakimara, Johanna
@hannanaremaa, Hanna
@annanaamusivut, Anna

Kysymyksiä tuli vielä viime minuuteilla lisää chattiin sekä illan aikana myös sähköpostiin. Vastaan niihin tässä viikonlopun aikana kunhan tästä tokeennun.

Yksi tärkeä kysymys kuitenkin taas tuli.
⭐️ Mistä kirjaa voi ostaa?

Olen kerännyt blogin puolelle listaa, mistä kaikista paikoista tällä hetkellä kirjaa voi tilata ja ostaa. Tämän hetken tilanne:

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)

Postimaksut ja lähetysaika vaihtelevat eri toimijoilla.

Nyt hetken sulattelen eilistä iltaa ja palaan sitten julkkaritunnelmiin. Tänään ehkä vähän himmailen, huomenna kynä vie taas tyystin mennessään.

Kysymyksiä voi vieläkin lähettää: matilda.varjo at gmail.com. Ja arvostelukappaleita kirjasta saa osoitteesta: lehdisto at bod.fi.

Kuulumisiin!
t. M

Julkkariaamun ajatuksia

Julkkaripäivän aamu aukeaa pakkasen ja lumen keskellä. Tänään on se päivä, jonka saapumiseen on ollut toisinaan vaikeaa uskoa. 

Vielä täytyy käydä lävitse monta monta asiaa, tarkistaa ja järjestää. Mutta sitten on juhlan aika.

Jännitystä ilmassa

Aiemmin olen kysyjille todennut, että julkkaritilaisuus ei jännitä kirjan osalta eikä siten varsinainen julkaisukaan. Sen kirjoitin, minkä kirjoitin ja kun tämän päivän tohinat ovat ohitse, voin toden teolla jo siirtyä uusiin teksteihin. En voi tehdä enää mitään novellieni tai niiden henkilöiden hyväksi. Ne ovat omillaan. Lukijat voivat nyt omista konteksteistaan, toiveistaan ja peloistaan käsin niitä tulkita. Teemat syntyvät ja syttyvät todella elämään, vasta kun joku muukin kuin niiden kirjoittaja niitä lukee. 

Enemmän jännittää illan Teams-tekniikka. Meillä oli haastattelijan ja lukijoiden kanssa kenraaliharjoitukset viime maanantaina ja onneksi oli. Saatiin taklattua yksi suuri (toivottavasti!) tekninen haaste, joka olisi tullut ikävästi sitten viimeistään tänään H-hetkellä vastaan. Katsotaan kuinka sitten käy. 

Olet saapunut määränpäähäsi 

Määränpää-novellit, miksi niitä kutsun, ovat syntyneet useamman vuoden aikana. Mietin juuri, että vanhin idea ja kyseisen tekstin osittainen kirjoittaminenkin on vuodelta 2020, mutta suurin osa teksteistä on kirjoitettu vuosien 2024-2025 aikana. En ole siis kovin kovaa kiirettä pitänyt. Tekstit ovat välillä lojuneet pöytälaatikossa pidemmänkin aikaa pölyyntymässä ja sitten ovat saattaneet olla raadeltavina monta kuukautta putkeen. 

Minulla on ollut matkassani myös luottolukijoita, joilta olen saanut niin kannustavaa kuin kehittävääkin palautetta teksteistä, niiden sisällöstä, kirjoitustyylistä, oikeinkirjoituksesta jne. Monet erilaisten kirjoittajakurssien kanssamatkaajat saattavat myös löytää kokoelmasta itselleen tuttuja tekstejä. 

Olen kohdannut myös huippuja opettajia, joista kaikki ovat päässeet osallisiksi ainakin jostakin määränpää-novellistani. Muutama opettaja mainitakseni: Taija Tuominen, Anne Lukkarila, Jyrki Korpua, Reetta Vuokko-Syrjänen. Lisään vielä, että opettajien vika ei missään nimessä ole, jos tarinat houkuttavat lukijoita niitä kritisoimaan tai teilaamaan niiden kirjoittajan. Opettajia kiitän kannustuksesta ja uskon valamisesta, viisaista neuvoista ja ohjeista. Kaikki muu on minun ja tarinoideni henkilöiden vastuulla. 

Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut pidempää tekstiä ja lisäksi tästä juuri julkaistusta novellikokoelmasta Olet saapunut määränpäähäsi jäi yli 11 kpl novelleja, joita aion hyödyntää tavalla tai toisella uudessa novellikokoelmassa. Joitakin tarvitsee hitusen miettiä uudelleen ja joissakin tarinan fokus pitää kalibroida uudelleen. Syyt, miksi novellit jäivät pois tästä ensimmäisestäni ovat: eivät sopineet sisällöltään tai tyyliltään määränpää-novelleihin. Jokusessa oli myös sellaista huumoria, joka olisi rikkonut määränpää-novellien yhtenäisyyden. Eräs esilukija mainitsi nämä huumorinovellit "kertakäyttöisinä" ja kun kokoelma oli hetken levännyt ja saanut ilmaa, näin tilanteen aivan samalla tavalla. Siksi ne saivat mennä tässä vaiheessa. Niiden aika on joskus myöhemmin. 

Mitä julkkareissa tänään tapahtuu?

Julkkarit alkavat lukunäytteellä. Haastattelija kertoo ensin hieman tilaisuuden kulusta, tarkoituksesta ja kirjasta. Haastattelussa käsitellään muun muassa: kirjan syntyä ja kirjoittamista, kirjoittamisprosessia, kirjoittajanimen käyttöä, kirjan teemoja ja tulevaisuutta. Haastattelun lomassa on lukunäytteitä, samoin kuin aivan tilaisuuden päätteeksi. 

Julkkarit ovat siis tänään perjantaina 13.2.2026 klo 19-20 ja verkossa Teams-alustalla. Se, että julkkarit eivät ole jossakin fyysissä paikassa on onnenkantamoinen ja sattuman sanelema. Kirjoittamisen lomassa myös privaattielämässä on sattunut asioita (niin kuin aina elämässä), joiden ohjeistamina julkkarit siirtyivät verkkoon. Ja sehän sitten mahdollisti asioita, joita molekyylit paikalla -julkkarit eivät olisi mahdollistaneet. Siitä lisää itse tapahtumassa. 

Julkkareihin ei tarvitse ilmoittautua, tulet vain linjoille tämän suoran linkin kautta: 

[Linkki poistettu – julkkarit juhlittu!]

Kamerat ja mikrofonit ovat osallistujilta poissa päältä (kannattaa omat mikit ja kamerat kuitenkin varuiksi tarkistaa) ja vain chatti on käytössä mahdollisia kysymyksiä varten. Tosin huomasimme kenraaleissa, että chatti ei välttämättä toimikaan! 

Mutta jos kysymyksiään ei saa chattiin tai niihin ei keretä tiiviin tunnin aikana vastata, teen kysymyksistä sitten somepostauksia ja blogikirjoituksia. Sähköpostilla minut tavoittaa: matilda.varjo@gmail.com

Kirjan ostaminen ja lainaaminen

Ennakkomyyntinä kirjaa on mennyt Oma Kirjakaupan kautta, mutta nyt julkaisupäivänä sitä löytyy jo ainakin seuraavista verkkokaupoista:

 

- Suomalainen kirjakauppa
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide:14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs
- Booky
- Akateeminen kirjakauppa

 

Lisäilen kauppoja listaan sitä mukaa, kun huomaan niitä. Jos hoksaat lukijana jo aiemmin jonkin kaupan, jota ei listastani löydy, niin vinkkaa kommenteissa!

Kirjastot tuppaavat nykyään hankkimaan etupäässä suurten kustantamojen kirjoja, joten jos haluat saada kirjan omaan kirjastoosi, kannattaa siitä tehdä hankintapyyntö. 

Nähdään julkkareissa!

t. M

 

 

 

 

📜 Hälytys

Työnsin uuden potilastietokoneen hissiin. Painoin kellarikelloksen nappulaa. 

Hissi jämähti kerrosten väliin. Naputin tuskanhiki niskassa hälytystä. Ei, ei tällaista saanut tapahtua. Jatkoin hysteerisenä nappulan rämpyttämistä. 

– Hälytys vastaanotettu. Odota rauhassa, kaiutinääni sanoi. Alkoi yhtäjaksoinen piippaus, joka sai tärykalvoni repeämään. Hissin peilistä näin kuinka kasvoistani katosi kaikki väri. Näin kuinka se tuli korvistani ulos. Vauhdilla. 

Hissin ovet aukesivat. Kaksi valkotakkista ryntäsi sisään ja tarttui minuun. He kaatoivat minut lattialle ja alkoivat hakata. Yritin sanoa, että älkää nyt viitsikö, hissi vain pysähtyi. Ei saa hakata. 

– Kuolinaika 14.50, toinen valkotakkisista sanoi vihdoin. 

Sitten piippaus loppui. Hakkaaminen loppui. Se värivuotokin loppui. Minut kietoi pimeys. 

 

*****

Viikon 6 krapusanat ovat: uusi, tuskanhiki, kietoa 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

Miten novellikokoelmaa pitäisi lukea?

Näin novellien ja lyhytproosan kirjoittajana ja nyt sitten ensi viikolla julkaistavan novellikokoelman esikoiskirjailijana, lausun muutaman sanan novelleista ja novellikokoelmien lukemisesta. 

Novellit ja niiden lukeminen ovat aikalailla oma lajinsa. Toisinaan näkee kommentteja, että novellit ovat nopeasti luettavaa tavaraa tämän päivän kiireiselle ihmiselle. Vähän niin kuin pikaruokaa. Epäilen vahvasti, että näin asiaa sanoittavat eivät juurikaan novelleja lue. 

Moni romaanikko (maaninen romaanien lukija) kokee, että novelleihin ei pääse mukaan, tarinasta ei saa kiinni, henkilöhahmot jäävät ohuiksi. Kaiken kukkuraksi tarina loppuu ennen kuin se on oikein alkanutkaan. Romaaneja ja novelleja ei kannata lukea samalla tavalla. Novellin tarina alkaa ja loppuu juuri niin kuin sen novellissa pitääkin. 

Novelli on kuin tarinatiiviste. Sitä pitää joiltakin osin makustella, lukea hitaasti, tutustua, toimia ehkä hitusen niin kuin runojenkin kanssa. Novelleja ei kannata ottaa pikalukemisen kannalta, että nyt nielaisin nämä kaikki tarina yhteen soittoon, kun ovat niin lyhyitä. Ei. Silloin tulee ähky ja kiukku. Novelleita luetaan säästellen. Yksi nyt ja toinen kohta. Kolmas ehkä parin päivän päästä. Novellit tarvitsevat tilaa, happea, aikaa. Ne eivät siis todellakaan ole mitään kiireisen ihmisen puuhaa, vaan odottavat lukijalta pysähtymistä asian äärelle.  

Novelli vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja tuntosarvet pystyssä olemista. Lyhyessä tekstissä kaikki on tiivistä, jokainen sana merkitsee ja on painava. Jokainen sana johtaa johonkin. Novellit saattavat tuoda yhden pienen hetken mukana suuremman kokonaisuuden: menneisyyden ja myös tulevaisuuden. Ne saattavat kertoa rivejään pidemmän tarinan, mutta se pitää malttaa lukea.

Päähenkilö ei ole välttämättä se tärkein asia novelleissa. Se tärkein asia saattaa olla jokin tapahtuma, jokin asia. Teemat ja aiheet saatttavat olla ne, jotka merkitsevät. Mitä tässä novellissa tapahtuu oikeasti? Mitä pinnalla ja mitä pinnan alla? Mitä oikein on kysymys?

Toisinaan hämmästelen sitä, että novelleja niin usein verrataan negatiivisesti suhteessa romaaneihin. Ne ovat erilaisia tekstilajeja ja niitä pitää lukea niiden ehdoilla. Novellin ja romaanin ei tarvitse kilpailla keskenään, niin kuin ei tarvitse keskenään sarjakuvan ja runonkaan. 

Maritta Lintunen kirjoitti vuonna 2019 oivaltavan kirjoituksen novellista Hämeen sanomiin (josta tämä omakin kirjoitukseni on saanut inspiraationsa). Erityisesti Lintusen kirjoituksen viimeiset virkkeet riemastuttivat: Miten sitten itse runoja, romaaneja ja novelleja kirjoittaneena vertailisin näitä kolmea lajia keskenään? Ehkäpä luomalla niistä karrikoidut hahmot: Jos Romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, olkoon Novelli se nurkassa kyyhöttävä, pistäväsilmäinen ja teräväsanainen sukulaistäti, joka osuu aina lähimmäksi totuutta ja jota ei kaikista yrityksistä huolimatta saada millään hengiltä.

 

 

 

Ennakkotilaukset

 

🖤 Kirjoittajakaveri kysyi, että miltäs nyt tuntuu. Jännittääkö?

Vastasin: "Kirjan julkaisu ja ihmisten katseille altistaminen jännittää yllättävän vähän. Olen varustautunut ristiriitaiseen palautteeseen, tai varustautunut niin hyvin kuin tällainen noviisi ajatuksissaan siihen pystyy. Huomaan myös, että tekstit tekevät jo lähtöä omiin koteihinsa, minä en ole enää kiinni niiissä. Mutta tiedä mikä naarasleijona täältä singahtaa, jos joku "lapsista" saa oikein kunnolla turpiinsa😆"

Ensi viikolla on jo julkkarit. Ja ne kieltämättä jännittävät. Että pelaako tekniikka, mitä tehdään jos ei pelaa. Ja osaanko vastata kysymyksiin, laitanko mustan peruukin vaiko en.... sellaista kaikkea :)

Huomenna alkaa myös kolmen viikon kirjoittamisjaksoni. Uudet tarinat ja yksi vähän pidempi odottavat jo malttamattomana jakamatonta huomiotani.

Huomisesta lähtien ne saavat haluamansa!

****

🔥 "Olet saapunut määränpäähäsi" kirjani on nyt ennakkotilattavissa verkkokaupassa! @oma_kirjakauppa

Kirjan julkkarit on 13.2., joten ennakkotilaukset laitetaan sen päivän aikana postiin.

✎ Jos haluat kirjaasi omistuskirjoituksen, lisää toive omistuskirjoituksesta tilausta tehdessäsi! Kassalla ostoskorin yhteenvedon alapuolella on teksti "Lisää kirjailijalle viesti".

 

 

Arvostelukappaleita kirjabloggaajille ja -somettajille

 

🔥 HUOM kirjabloggaajat ja -somettajat!

Olet saapunut määränpäähäsi -novellikokoelman arvostelukappaleita voi tilata 13.2.2026 lähtien osoitteesta:

lehdisto@bod.fi

Novellikokoelma sisältää 16 tarinaa saapumisista määränpäähän. Tarinoiden genreä voisi luonnehtia reaalifantasiaksi.  

 

 

Julkkarit lähenevät

 

🖤 Kirjajulkkarit tulevat päivä päivältä lähemmäksi!

Hoidettuja asioita:
🌑 päivämäärä ja kellonaika on lyöty lukkoon (pe 13.2.2026 klo 19-20)
🌑 Teams-linkki tapahtumaan valmiiksi luotu (löytyy FB-tapahtumasta kts. IG:n bio)
🌑 lukijat ja haastattelija ovat vastanneet pyyntööni ”kyllä”
🌑 ohjelmarakenne ja kellotus pääpiirteissään luotu
🌑 tilaisuuden markkinointi aloitettu

Paljon on kaikenlaista vielä tehtävänäkin... Esimerkiksi näyteluettavat tekstipätkät ovat vielä hakusessa. Ne tulevat määrittämään osaltaan haastattelun ja koko tilaisuuden luonnetta.

Teams-julkkareihin päädyin, koska ajattelen sen olevan helpoin tapa saada erilaisia ihmisiä eripuolilta Suomea mukaan juhlaan. Lisäksi verkkotilaisuuteen on helppo tulla mukaan kännykällä, tabletilla ja tietokoneella. Ilman matkusteluja pakkasessa tai räntäsateessa tunti tolkulla.

Ohjelma on samankaltainen kuin ajattelin sen olevan aluksi lähijulkkareillekin, mutta toki joitakin etäyhteyserikoisuuksia täytyy huomioida. Esimerkiksi julkkareiden kesto ei verkossa kannata olla tuntia enempää.

Mikään muu tässä lähenevässä kirjahetkessä ei oikeastaan jännitä kuin se, että mitä jos me nökötetään siellä nelistään: minä, haastattelija ja lukijat? Mitä jos ketään muuta ei kiinnosta tulla paikalle? 🤪

Mielelläni kuulisin minkälaisia ajatuksia ja huolia teillä muilla on ollut ennen julkkareita? Ja mikä on toiminut itse tapahtumassa ja mikä ei? Minkälaiset kirjajulkkarit sulla on ollut?

 

 

 

📜 Valuri

 

Aluksi ne miehet käyttivät Postia. Se oli hyvä, kun sillä ei ollut seurantaa ja niin usein hävisi jotakin, ettei kukaan ihmetellyt kun taas hävisi. 

Sitten se kävi liian kalliiksi. Oli halvempaa tulla sedän pihaan yöllä ja sanoa: “Tarvitaan uusi ruukku. Hiljainen ja kestävä.” Setä sai pussillisen kahisevaa ja tynnyrillisen kolisevaa ja ne yömiehet saivat myöhemmin betoniruukkuja tilaamansa määrän. Kun oli ensin valettu ja kuivatettu. 

Joskus ne tahtoivat betonikenkiä tai betonipihatonttuja. Niillä oli eri hinta, mutta hiljaisia ja kestäviä nekin olivat. 

Setä oli hyvin suosittu naapurustossa. Kukaan ei haastanut sille riitaa. Sitä sanottiin Pala-Pateksi. Nimi johtui varmaankin sen isoista hauiksista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikon 5 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Kirjajulkkarit 13.2.2026 – tervetuloa!

 

🖤Jännittävää!

Julkkareiden sisältö ja aikataulutus alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. 

Olen erityisen innostunut ja kiitollinen siitä, että sain tilaisuuteen haastattelijaksi ja tekstien lukijoiksi juuri ne henkilöt, joita toivoin! 

Haastattelussa ajattelin tärkeiksi asioiksi rauhallisuutta, vahvaa läsnäoloa, ammattitaitoa ja suunnatonta tietämystä kirjallisuudesta, ja lukijoissa mulle tuli vain kaksi nimeä mieleen, joita tahdoin kysyä.

Tulette kuulemaan miksi 😃
Nimet kerron myöhemmin.

24 päivää julkkkareihin!

*****

Kurkkaa myös blogin uutiset, Facebook + tapahtuma sekä Instagramista @matildavarjo.

 

 

 

Lyhytproosan painavat rivit

 

Lyhyet, tiiviit tekstit ovat laji, jota olen harrastanut jo pitkään.

Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun vaikutuksen.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa. Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.

Lyhyt tarina vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja romaanista ottaisi.

Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta 100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin tällöin SusuPetalin pitämässä sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.

Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!

Mun kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin krapuhaasteet taas löytyvät täältä.

Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...

*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo

 

 

 

📜 Kolmantena

 

– SEIS! minä huudan. 

 

Terapeutti hätkähtää. Hän lopettaa sormen liikuttamisen silmieni edessä. 

 

Minä kerron hänelle kuinka sydäntäni juuri haudataan. Kuinka se on tallottu ja riekaleinen, revitty ulos rintakehästä. Sitä on tirkistelty ja tarkasteltu. Kerron, kuinka se laitetaan pieneen laatikkoon. Yhdessä kultaisten hammaspaikkojen ja sydämentahdistimen kanssa. 

 

Minä kerron hänelle, että kun heitän hiekkaa sen pienen laatikon päälle, tunnen tukehtuvani. Hakkaan, reuhdon ja huudan, päästäkää ulos. Mutta ei, vasta kolmantena päivänä. Se on valhetta. Ainut mikä nousee, on unohduksissa ollut klaustrofobiani. Katkeruuteni. Vihani sitä tyyppiä kohtaan, joka meitä muka odottelee. 

 

– Kiitos tästä kerrasta, terapeutti sanoo. – Tunti meni jo. 

Ja sulkee oven takanani.

 

 

*****

Viikon 4 krapusanat ovat: hätkähtää, seis, tunti

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

📜 Nälkäinen vahti

 

Minä en tiedä missä olen. Taitaa olla niin, etten ole missään. 

Lokakuussa koiras oli alkanut järsiä ruokakuppiaan. Ajattelin sen olevan nälkäinen ja lisäsin päivittäistä ravintomäärää. Kaiken se söi. Se ei lihonut, mutta selvästi jotenkin kasvoi. 

– Liikuntaa pitää olla noin isolla paljon. Ruokaa vähemmän ja aktiivisuutta enemmän, notkuu harvemmin ruokakupilla, sanoi naapurin koirastarhuri.  

Vähensin ruokamäärää, mutta järsintä vaan jatkui. Lisäksi aamuisin ruokapussiin oli kirjoitettu tutisevin tikkukirjaimin: “ENEMMÄN”, “LISÄÄ”, “SENKIN TYRANNI” tai muuta sellaista... Viimeisintä tekstiä en kehtaa edes toistaa.

Toissa viikolla minä sitten katosin. 

Koiras tuli vahtimaan päiväuniani. Sen vatsa murisi ja se tuijotti minua intensiivisesti. Odotti että nukahdin. 

 

*****

Viikon 3 krapusanat ovat: koiras, ravinto, aktiivisuus

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

Odotettu paketti saapui

 

Keskiviikkona kuljetusfima toi ovelle odotetun paketin!

Esikoiskirjani, novellikokoelman! Paketillisen lyhyitä tarinoita, joissa arki notkahtelee ja mikään ei ole sitä miltä äkkiseltään näyttää.

Tämä on kirjailijan kappale, jonka käyn lävitse että löytyykö vielä jotakin korjattavaa. Jos mitään karmivaa ei hypi silmille (tarinoita lukuun ottamatta), painan "hyväksy"-nappulaa ja se on sitten siinä...

Julkkareista ilmoittelen tarkemmin kunhan tarkka päivä ja ohjelma hahmottuvat. Ensi kuulle menevät ja tarkoitus on juhlia verkon välityksellä, Teamsissa.

Sitä ennen kirjoitan kirjasta ja sen tekemisestä hitusen tänne blogiin.

Minkälaisia asioita olisi mielenkiintoista lukea julkkareita odotellessa?