Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa
kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi
tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan
monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun
vaikutuksen.
Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa.
Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle
ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin
asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.
Lyhyt tarina
vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on
usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on
merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille
kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin
kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin
lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja
romaanista ottaisi.
Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen
pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä
hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen
palaan myöhemmin.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta
100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin
tällöin SusuPetalin pitämässä
sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään
kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.
Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!
Mun
kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin
krapuhaasteet taas löytyvät täältä.
Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...
*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti