📙Jatkonovelli
Lapset pötköttivät puisessa pinnasängyssä. Aamupala ei ollut maistunut. Niin kuin ei muinakaan aamuina. Annukka yritti kaikkensa, mutta mikään ei kelvannut. Taisivat olla pilalle hemmoteltuja. Sellaista hän oli muistavinaan. Olkoot sängyssä iltapäivään saakka.
Hän istahti sohvalle ja katse osui hyllykössä seisovaan valokuvaan. Komeat kulmikkaat kasvot, aristokraattisen suora nenä, tummat hiukset ja tuuheat kulmakarvat. Hymykuoppa toisessa poskessa. Silmät porasivat suoraan Annukkaa. Kipu tuntui vatsanpohjassa asti.
Kun poliisi oli sinä päivänä tullut ovelle ja kertonut uutisen, hän oli aluksi yrittänyt ymmärtää, ottaa sanoista selvää. Että mikä hotelli, kuka soittanut, mitkä lääkkeet, mikä toinen kirje. Mitä ihmettä he puhuivat. He olivat varmasti erehtyneet.
<<< Edellinen osa Seuraava osa >>>
*****
Viikon 11 krapukuva on:
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Tulee sääli noita lapsia, Annukka on käpertynyt sisäänpäin, syyn tai toiden takia. Ajatukset itsessä, ei lapsissa.
VastaaPoistaKyllä, elämä pyörii aikalailla hänen itsensä ympärillä...
PoistaMinä mietin, että onko ne lapset edes elossa enää... Kovin sivuun jätettyjä ainakin.
VastaaPoistaMinä mietin, onko kyseessä nukkeja, jossain aikaisemmassa kravussa. Lasten korvikkeita, kun omia lapsia ei tullut.
PoistaPelottavia pohdintoja Cara ja SusuPetal!
PoistaAnnukalla ei ole asiat reilassa. Ei pienet lapset pysy iltapäivään asti sängyssä, kun eivät monena aamuna ole syöneetkään.
VastaaPoistaJoku on tehnyt ilmoituksen poliisille.
Syytä ainakin olisi!
PoistaAnnukan elämä on aika pahassa jamassa. Lapset masentuneina makaavat sängyssä. Kuka mikä piinaa?
VastaaPoistaJoo kaikki ei ole kohdillaan... Selvinnee osa kerrallaan.
PoistaEn nyt oikein pääse sisään tähän sun tarinaan, hmm... Tulee isompi kokonaisuus niin pienissä tipoissa ettei meinaa saada otetta. Luin kaikki kolme uusiksi ja olen..öö.. epämääräinen...miten voi olla tunne että on epämääräinen? No nyt tämä vaikeaksi, täytyy miettiä ;D
VastaaPoistaEnsimmäinen jatkonovellin osa alkaa täältä: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/01/aamuleikki-krapuhaaste-vko-3.html
PoistaOsia on kaiken kaikkiaan jo yhdeksän. Kun aloitat lukemisen tuosta ensimmäisestä osasta (Aamuleikki - krapuhaaste vko 3), osan alta löydät tekstin ja nuolet: Seuraava osa >>>. Kun näppäät siitä, suora linkki vie sinut aina seuraavaan jatkonovellin osaan.
Jokaisen osan alta löydät tämän saman "nuolitekstin" ja linkin.
Toivottavasti nyt aukeaa tähänastinen paremmin! Epämääräinen se kyllä varmasti edelleen on 😉
Jos on lukija vielä hämmennyksissä, niin tuntuu Annukkakin olevan; hämmennys on yksi elämän perustuntoja, joten sen kanssa on syytä oppia tulemaan toimeen :-)
VastaaPoistaNo mutta näinhän se on. Annukan tarina on vasta alkutekijöissään - kaikki ei vielä voikaan olla lukijalle selvää :)
PoistaMysteeriä mysteerin perään. Annukka tarvitsee ahaa-elämyksen/lapset ovatkin leluja/kaikki on vain unta tms. :)
VastaaPoistaHmm.... mitähän tuohon arvailuun voisi sanoa. Sanon vain, että unta tämä ei ole.
PoistaLapsiparat, ajattelin jo ensimmäisessä osassa. Annukka taitaa olla syvässä depressiossa. Missä on lastensuojelu? Sitä tässä nyt tarvittaisiin ja nopeasti. Annukka (joka ei saanut lapsia?) vie kahta lasta lähes yöllä ulos, ei lohduta vaikka tippuvat keinusta... Eivätkä lapset sano sanaakaan! Ja nämä lauseet saavat kyllä jo lukijan ihan ymmälle: "Taisivat olla pilalle hemmoteltuja. Sellaista hän oli muistavinaan." Selkeä kauhutarina, hui!
VastaaPoistaEhkä tässä kieltämättä on kauhunkin elementtejä!
VastaaPoista