đź“™ Jatkonovelli đź“™
He olivat Maunon kanssa yrittäneet ja yrittäneet. Kytänneet kalenteria, tuijottaneet kelloa, harjoitelleet tosissaan. Alkuaikoina Annukka oli pitänyt yllä “ilo irti” -asennetta. Oli kihelmöivää viettää Maunon kanssa yhteisiä hetkiä heti aamusta, välillä ruokatunnilla, usein iltaisin tai keskellä yötä. Maunokaan ei paljon valitellut.
Sitten siitä oli tullut pelkkä tummasävyinen rutiini. Silkka suorite. Aivan kuten hampaiden pesusta. Sillä erotuksella, että hampaiden pesulla oli sentään joku merkitys. Annukka oli tajunnut, ettei jaksanut tällaista kellotettua, rutinoitunutta elämää. Hän ei jaksanut enää toivoa. Sillä toivoa ei ollut.
Mutta hän ei tahtonut Maunon muuttuvan epäluuloiseksi. Hän halusi pitää tämän tyytyväisenä. Ja siksi hän oli vain jatkanut.
*****
Viikon 4 krapusanat ovat: epäluuloisesti, tumma, iltaisin
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Mitäpä muuta voisi tuo olla kuin lapsen hankkimisen yrittämistä?
VastaaPoistaHankinta, joka ei aina olekaan niin helppoa.
PoistaSurullinen tilanne. Ilo katoaa elämästä ja seksistä, kun on pelkkää suorittamista.
VastaaPoistaKyllä on. Jostain pitäisi yrittää kaivaa suorittamisen ilo?
PoistaMoni terve/lisääntymiskykyinen pari lopulta onnistunut kun kaikista paineista ja suorittamisista on luovuttu.
VastaaPoistaAivan totta BLOGitse!
PoistaNiin totta! Itse adoptioäiti.
VastaaPoistaKiitos kommentista Mayo! Tiet äitiyteen ovat moninaiset <3
PoistaJoku on luovuttanut ja aloittanut adoptioprosessin. Sen aikana on tärpännyt ja adoptio peruttu.
VastaaPoistaNäitä tarinoita kuulee aina silloin tällöin!
PoistaSurullinen tilanne. Kaikille ei suoda onnea saada lapsi, joillekin taas raskaaksi tuleminen aiheuttaa hankaluuksia.
VastaaPoistaElämäntilanteet ja toiveet vaihtelevat. Niinhän se on.
PoistaÄijä
VastaaPoistaSorry, tuli hutikommentti ensin... Mutta asiaan. Satun tietämään, ettei ole oikein olemassa hyviä sanoja tähän tilanteeseen. Syyt ovat moninaiset, kenellä mikäkin.
VastaaPoistaEi se toisaalta ole ihmisyyden mittakaan... ainakaan kaikille.
Aika sanaton sitä on tällaisen tilanteen edessä...
VastaaPoistaSitkeyttä, sitä vaaditaan paljon ja toivoa tietysti.
VastaaPoistaTotta!
PoistaJa sitten on heitä, jotka tulevat raskaaksi vaikka on koitettu ehkäistä hyvin. Tasan ei käy maailmankaikkeuden lahjat ja annit. Kirjoitus herätti taas pohdintaa. Pariskunta, joka ei kyennyt edes keskustelemaan asiasta? Miksi Annukka ei kysynyt Maunolta tämän mielipidettä? Ehkä mieskin oli jo väsynyt turhaan yrittämiseen ja suorittamiseen.
VastaaPoistaTasan ei tosiaan lahjat mene. Ehkä tilanne on niin vaikea, että keskusteleminenkin on mennyt vaikeaksi?
PoistaVaikea, monitahoinen aihe. Toisten ei tarvitse kun katsoa, toisille ei lasta suoda millään keinoin. Olisi hyviä, rakastavia vanhempia jotka katsovat surullisina sivusta, kun lapsia lyödään laimin - tahtoisivat auttaa, mutta ei ole voimia, eivät tiedä miten.
VastaaPoistaJospa Annukka ja Mauno kuitenkin vielä löytäisivät keskusteluyhteyden ja yrittämisesta ei tulisikaan pelkkää yrittämistä, vaan rakkaus löytäisi takaisin ja heitä onnistaisi.
Kyllä. Ei ole helppo aihe :(
Poista