maanantai 16. helmikuuta 2026

Kysyttyä: Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä?

 

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

*****

🖤 Mikä oli kirjoitusprosessissa merkityksellisintä? 🖤


Kirjoitusprosessissa ehkä merkityksellisintä ja huiminta oli se, kun sai kirjoitettua sen, mikä oli mielen päällä.

Toiseksi merkityksellisintä oli luottaa kirjoittamisprosessissa siihen, että kyllä se tarina vähän kerrassaan sieltä hahmottuu ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Aluksi mulla oli joku idea, oivallus tai asia, joka piti saada jotenkin paperille. Mutta miten, se oli välillä epäselvää. Yleensä tarinan tilanne ja asetelma alkoi aueta vain kirjoittamalla.

Toisinaan mulla oli selkeä alku ja selkeä loppu ja sitten kirjoitin siinä välissä olevan aukon täyteen. Se oli kuin palapelia rakentaisi, todella innostavaa. Jokainen pala toi kuvan paremmin esiin, kunnes kaikki palat olivat löytäneet paikkansa.


 


sunnuntai 15. helmikuuta 2026

📜 Junan alle

 

Armi ja Oskari seisoivat juna-asemalla.
  – Kuulitko? Armi kysyi.
  – En mitään, vastasi Oskari.
  – Älä valehtele. Kohta tapahtuu.
Asemalla alkoi vilkkua vihreä merkkivalo.
  – Juna tulee, Oskari sanoi.
  –
Se on taivasvalo. Tuo valo käskee.
  – Mihin?
  – Että pitää mennä seisomaan raiteille, Armi sanoi ja hyppäsi alas raidemonttuun.
  – Tule pois! Oskari kauhistui. – Sä jäät junan alle.
  – Ei vielä.
  – Tule nyt pois senkin hullu!!
  – En vielä. Vasta aivan lopussa. Se on siistiä!
Junan pillit vihelsivät, raiteet tärisivät jarrutusvoimasta. Vihreä valo oli vaihtunut punaiseksi. 
  Armi punnersi laiturille takaisin viime tingassa.
Hän hengitti kiivaasti ja hänen silmänsä säkenöivät intoa.

  – Seuraavaksi on sun vuoro, hän sanoi Oskarille.





*****

Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin 
SusuPetalin blogissa. 


Kysyttyä: Mistä kirjaa voi ostaa?

Lupasin tehdä somepostauksia kysymyksistä, joihin julkkareissa ei keretty vastata tai joita on tullut sähköpostiin julkkareiden jälkeen.

Aina yksi kysymys, yksi postaus.

 *****

🖤 Mistä kirjaa voi ostaa? 🖤


Tämän hetken (15.2.2026) tilanne (omien huomioiden perusteella) on tämä: 

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)
- Adlibris (e-kirja: 10,70€) 


Toimituskustannukset ja lähetysaikataulu vaihtelevat. 


 

lauantai 14. helmikuuta 2026

Julkkarit on nyt juhlittu – kiitos paikalla olleille!

 

🖤 KIITOS kaikille eilen perjantaina 13.2. klo 19-20 paikalla olleille!

Meitä oli linjoille melkein 40, se tuntui uskomattomalta😮 Aikataulu piti ja kysymyksiäkin tuli chattiin.

Tiimi, jonka kanssa ilta rakennettiin ansaitsee vielä erityiskiitokset. Tällä porukalla pähkittiin, mietittiin ja ennakoitiin. Oli turvallista olla ja toimia.

Erityiskiitos siis:
@kirjakimara, Johanna
@hannanaremaa, Hanna
@annanaamusivut, Anna

Kysymyksiä tuli vielä viime minuuteilla lisää chattiin sekä illan aikana myös sähköpostiin. Vastaan niihin tässä viikonlopun aikana kunhan tästä tokeennun.

Yksi tärkeä kysymys kuitenkin taas tuli.
⭐️ Mistä kirjaa voi ostaa?

Olen kerännyt blogin puolelle listaa, mistä kaikista paikoista tällä hetkellä kirjaa voi tilata ja ostaa. Tämän hetken tilanne:

- Suomalainen kirjakauppa (nide: 16,95€)
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide: 14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs (e-kirja: 8,99€)
- Booky (nide: 14,50€)
- Akateeminen kirjakauppa (nide: 14,50€)
- Kobo (e-kirja: 8,99€)
- Bokus (e-kirja: 121 kr) 
- Prisma (nide: 15,50 €)
- Google Play (e-kirja: 8,99€)


Postimaksut ja lähetysaika vaihtelevat eri toimijoilla.

Nyt hetken sulattelen eilistä iltaa ja palaan sitten julkkaritunnelmiin. Tänään ehkä vähän himmailen, huomenna kynä vie taas tyystin mennessään.

Kysymyksiä voi vieläkin lähettää: matilda.varjo at gmail.com. Ja arvostelukappaleita kirjasta saa osoitteesta: lehdisto at bod.fi.

Kuulumisiin!
t. M





perjantai 13. helmikuuta 2026

Julkkariaamun ajatuksia


Julkkaripäivän aamu aukeaa pakkasen ja lumen keskellä. Tänään on se päivä, jonka saapumiseen on ollut toisinaan vaikeaa uskoa. 

Vielä täytyy käydä lävitse monta monta asiaa, tarkistaa ja järjestää. Mutta sitten on juhlan aika.

Jännitystä ilmassa

Aiemmin olen kysyjille todennut, että julkkaritilaisuus ei jännitä kirjan osalta eikä siten varsinainen julkaisukaan. Sen kirjoitin, minkä kirjoitin ja kun tämän päivän tohinat ovat ohitse, voin toden teolla jo siirtyä uusiin teksteihin. En voi tehdä enää mitään novellieni tai niiden henkilöiden hyväksi. Ne ovat omillaan. Lukijat voivat nyt omista konteksteistaan, toiveistaan ja peloistaan käsin niitä tulkita. Teemat syntyvät ja syttyvät todella elämään, vasta kun joku muukin kuin niiden kirjoittaja niitä lukee. 

Enemmän jännittää illan Teams-tekniikka. Meillä oli haastattelijan ja lukijoiden kanssa kenraaliharjoitukset viime maanantaina ja onneksi oli. Saatiin taklattua yksi suuri (toivottavasti!) tekninen haaste, joka olisi tullut ikävästi sitten viimeistään tänään H-hetkellä vastaan. Katsotaan kuinka sitten käy. 

Olet saapunut määränpäähäsi 

Määränpää-novellit, miksi niitä kutsun, ovat syntyneet useamman vuoden aikana. Mietin juuri, että vanhin idea ja kyseisen tekstin osittainen kirjoittaminenkin on vuodelta 2020, mutta suurin osa teksteistä on kirjoitettu vuosien 2024-2025 aikana. En ole siis kovin kovaa kiirettä pitänyt. Tekstit ovat välillä lojuneet pöytälaatikossa pidemmänkin aikaa pölyyntymässä ja sitten ovat saattaneet olla raadeltavina monta kuukautta putkeen. 

Minulla on ollut matkassani myös luottolukijoita, joilta olen saanut niin kannustavaa kuin kehittävääkin palautetta teksteistä, niiden sisällöstä, kirjoitustyylistä, oikeinkirjoituksesta jne. Monet erilaisten kirjoittajakurssien kanssamatkaajat saattavat myös löytää kokoelmasta itselleen tuttuja tekstejä. 

Olen kohdannut myös huippuja opettajia, joista kaikki ovat päässeet osallisiksi ainakin jostakin määränpää-novellistani. Muutama opettaja mainitakseni: Taija Tuominen, Anne Lukkarila, Jyrki Korpua, Reetta Vuokko-Syrjänen. Lisään vielä, että opettajien vika ei missään nimessä ole, jos tarinat houkuttavat lukijoita niitä kritisoimaan tai teilaamaan niiden kirjoittajan. Opettajia kiitän kannustuksesta ja uskon valamisesta, viisaista neuvoista ja ohjeista. Kaikki muu on minun ja tarinoideni henkilöiden vastuulla. 

Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut pidempää tekstiä ja lisäksi tästä juuri julkaistusta novellikokoelmasta Olet saapunut määränpäähäsi jäi yli 11 kpl novelleja, joita aion hyödyntää tavalla tai toisella uudessa novellikokoelmassa. Joitakin tarvitsee hitusen miettiä uudelleen ja joissakin tarinan fokus pitää kalibroida uudelleen. Syyt, miksi novellit jäivät pois tästä ensimmäisestäni ovat: eivät sopineet sisällöltään tai tyyliltään määränpää-novelleihin. Jokusessa oli myös sellaista huumoria, joka olisi rikkonut määränpää-novellien yhtenäisyyden. Eräs esilukija mainitsi nämä huumorinovellit "kertakäyttöisinä" ja kun kokoelma oli hetken levännyt ja saanut ilmaa, näin tilanteen aivan samalla tavalla. Siksi ne saivat mennä tässä vaiheessa. Niiden aika on joskus myöhemmin. 

Mitä julkkareissa tänään tapahtuu?

Julkkarit alkavat lukunäytteellä. Haastattelija kertoo ensin hieman tilaisuuden kulusta, tarkoituksesta ja kirjasta. Haastattelussa käsitellään muun muassa: kirjan syntyä ja kirjoittamista, kirjoittamisprosessia, kirjoittajanimen käyttöä, kirjan teemoja ja tulevaisuutta. Haastattelun lomassa on lukunäytteitä, samoin kuin aivan tilaisuuden päätteeksi. 

Julkkarit ovat siis tänään perjantaina 13.2.2026 klo 19-20 ja verkossa Teams-alustalla. Se, että julkkarit eivät ole jossakin fyysissä paikassa on onnenkantamoinen ja sattuman sanelema. Kirjoittamisen lomassa myös privaattielämässä on sattunut asioita (niin kuin aina elämässä), joiden ohjeistamina julkkarit siirtyivät verkkoon. Ja sehän sitten mahdollisti asioita, joita molekyylit paikalla -julkkarit eivät olisi mahdollistaneet. Siitä lisää itse tapahtumassa. 

Julkkareihin ei tarvitse ilmoittautua, tulet vain linjoille tämän suoran linkin kautta: 

[Linkki poistettu – julkkarit juhlittu!]

Kamerat ja mikrofonit ovat osallistujilta poissa päältä (kannattaa omat mikit ja kamerat kuitenkin varuiksi tarkistaa) ja vain chatti on käytössä mahdollisia kysymyksiä varten. Tosin huomasimme kenraaleissa, että chatti ei välttämättä toimikaan! 

Mutta jos kysymyksiään ei saa chattiin tai niihin ei keretä tiiviin tunnin aikana vastata, teen kysymyksistä sitten somepostauksia ja blogikirjoituksia. Sähköpostilla minut tavoittaa: matilda.varjo@gmail.com

Kirjan ostaminen ja lainaaminen

Ennakkomyyntinä kirjaa on mennyt Oma Kirjakaupan kautta, mutta nyt julkaisupäivänä sitä löytyy jo ainakin seuraavista verkkokaupoista:

 

- Suomalainen kirjakauppa
- OmaKirjakauppa (nide: 14,90€)
- BoD (nide:14,90€ / e-kirja: 8,99€)
- Ellibs
- Booky
- Akateeminen kirjakauppa

 

Lisäilen kauppoja listaan sitä mukaa, kun huomaan niitä. Jos hoksaat lukijana jo aiemmin jonkin kaupan, jota ei listastani löydy, niin vinkkaa kommenteissa!

Kirjastot tuppaavat nykyään hankkimaan etupäässä suurten kustantamojen kirjoja, joten jos haluat saada kirjan omaan kirjastoosi, kannattaa siitä tehdä hankintapyyntö. 

Nähdään julkkareissa!

t. M



 

 

 

 

lauantai 7. helmikuuta 2026

📜 Hälytys


Työnsin uuden potilastietokoneen hissiin. Painoin kellarikelloksen nappulaa. 

Hissi jämähti kerrosten väliin. Naputin tuskanhiki niskassa hälytystä. Ei, ei tällaista saanut tapahtua. Jatkoin hysteerisenä nappulan rämpyttämistä. 

– Hälytys vastaanotettu. Odota rauhassa, kaiutinääni sanoi. Alkoi yhtäjaksoinen piippaus, joka sai tärykalvoni repeämään. Hissin peilistä näin kuinka kasvoistani katosi kaikki väri. Näin kuinka se tuli korvistani ulos. Vauhdilla. 

Hissin ovet aukesivat. Kaksi valkotakkista ryntäsi sisään ja tarttui minuun. He kaatoivat minut lattialle ja alkoivat hakata. Yritin sanoa, että älkää nyt viitsikö, hissi vain pysähtyi. Ei saa hakata. 

– Kuolinaika 14.50, toinen valkotakkisista sanoi vihdoin. 

Sitten piippaus loppui. Hakkaaminen loppui. Se värivuotokin loppui. Minut kietoi pimeys. 

 



*****

Viikon 6 krapusanat ovat: uusi, tuskanhiki, kietoa 

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin 
SusuPetalin blogissa. 

 

perjantai 6. helmikuuta 2026

Miten novellikokoelmaa pitäisi lukea?


Näin novellien ja lyhytproosan kirjoittajana ja nyt sitten ensi viikolla julkaistavan novellikokoelman esikoiskirjailijana, lausun muutaman sanan novelleista ja novellikokoelmien lukemisesta. 

Novellit ja niiden lukeminen ovat aikalailla oma lajinsa. Toisinaan näkee kommentteja, että novellit ovat nopeasti luettavaa tavaraa tämän päivän kiireiselle ihmiselle. Vähän niin kuin pikaruokaa. Epäilen vahvasti, että näin asiaa sanoittavat eivät juurikaan novelleja lue. 

Moni romaanikko (maaninen romaanien lukija) kokee, että novelleihin ei pääse mukaan, tarinasta ei saa kiinni, henkilöhahmot jäävät ohuiksi. Kaiken kukkuraksi tarina loppuu ennen kuin se on oikein alkanutkaan. Romaaneja ja novelleja ei kannata lukea samalla tavalla. Novellin tarina alkaa ja loppuu juuri niin kuin sen novellissa pitääkin. 

Novelli on kuin tarinatiiviste. Sitä pitää joiltakin osin makustella, lukea hitaasti, tutustua, toimia ehkä hitusen niin kuin runojenkin kanssa. Novelleja ei kannata ottaa pikalukemisen kannalta, että nyt nielaisin nämä kaikki tarina yhteen soittoon, kun ovat niin lyhyitä. Ei. Silloin tulee ähky ja kiukku. Novelleita luetaan säästellen. Yksi nyt ja toinen kohta. Kolmas ehkä parin päivän päästä. Novellit tarvitsevat tilaa, happea, aikaa. Ne eivät siis todellakaan ole mitään kiireisen ihmisen puuhaa, vaan odottavat lukijalta pysähtymistä asian äärelle.  

Novelli vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja tuntosarvet pystyssä olemista. Lyhyessä tekstissä kaikki on tiivistä, jokainen sana merkitsee ja on painava. Jokainen sana johtaa johonkin. Novellit saattavat tuoda yhden pienen hetken mukana suuremman kokonaisuuden: menneisyyden ja myös tulevaisuuden. Ne saattavat kertoa rivejään pidemmän tarinan, mutta se pitää malttaa lukea.

Päähenkilö ei ole välttämättä se tärkein asia novelleissa. Se tärkein asia saattaa olla jokin tapahtuma, jokin asia. Teemat ja aiheet saatttavat olla ne, jotka merkitsevät. Mitä tässä novellissa tapahtuu oikeasti? Mitä pinnalla ja mitä pinnan alla? Mitä oikein on kysymys?

Toisinaan hämmästelen sitä, että novelleja niin usein verrataan negatiivisesti suhteessa romaaneihin. Ne ovat erilaisia tekstilajeja ja niitä pitää lukea niiden ehdoilla. Novellin ja romaanin ei tarvitse kilpailla keskenään, niin kuin ei tarvitse keskenään sarjakuvan ja runonkaan. 

Maritta Lintunen kirjoitti vuonna 2019 oivaltavan kirjoituksen novellista Hämeen sanomiin (josta tämä omakin kirjoitukseni on saanut inspiraationsa). Erityisesti Lintusen kirjoituksen viimeiset virkkeet riemastuttivat: Miten sitten itse runoja, romaaneja ja novelleja kirjoittaneena vertailisin näitä kolmea lajia keskenään? Ehkäpä luomalla niistä karrikoidut hahmot: Jos Romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, olkoon Novelli se nurkassa kyyhöttävä, pistäväsilmäinen ja teräväsanainen sukulaistäti, joka osuu aina lähimmäksi totuutta ja jota ei kaikista yrityksistä huolimatta saada millään hengiltä.