– Mitenkä pääsisi Lappeenrantaan mahdollisimman halvalla?, kysyn bussikuskilta.
– No, tarvitsetko valoa?, kuski kysyy.
– En.
– Entäs pitääkö yrittää syödä matkalla?
– Ei tarvitse.
– Pystytkö pidättelemään viisi tuntia?
– Luulen pystyväni.
– Onko sulla villatakki tai muuta lämmintä päällä?
– On.
– Onko selkävaivoja? Verenpainetta? Iskiasvaivoja?
– Tota… ei…
– Kärsitkö ahtaanpaikankammosta?
– En…
– Oletko ääniherkkä tai pelokas?
– En…kai…
– Tämäpä kuulostaa hyvältä!, bussikuski ilahtuu. – Yksi
paikka löytyy. Se maksaa euron.
Makaan selälläni ohuen silkkiverhoillun patjan päällä.
Laatikossa ei mahdu liikkumaan. Onneksi kantta ei ruuvattu kiinni. Se tehdään
vasta aivan perillä. Selkää kivistää, viluttaa ja meteli on kova.
Pidän silmäni kiinni ja yritän olla ajattelematta sitä lopullista
laatikossa makaajaa.
Halvalla pääsi reissuun...ahtaanpaikankammoa ei tosin kannata potea!
VastaaPoistaTervetuloa mukaan krapuilemaan.
Kiitos SusuPetal. Mukava päästä krapuilemaan!
PoistaHyvää alkaneen vuoden jatkoa ja tervetuloa krapuilemaan minunkin puolestani!
VastaaPoistaHuh mikä matka, halpa sentään.
Linja-autossa oli kieltämättä tunnelmaa... Valitettavasti en jostain syystä pääse kommentoimaan blogiisi sinun krapuasi, joten laitan kommentin tähän.
PoistaTeksi on ajankohtainen, huh. Olen kerran tuntenut tuollaisen Reijo-henkilön. Tilanne taisi olla sama, mutta osapuolet vain toisin päin.
Puuttuukin enää, että katolle myydään paikkoja puolella eurolla!
VastaaPoistaHyvä idea! Mikähän siellä olisi se "istumapaikka"?
Poista