Kun muu lähiö vielä nukkui, he lähtivät kello neljä aamuleikille. Kaupunki säästi katuvaloissa, mutta Annukan otsalampun valossa näki hyvin kävellä läheiseen puistoon. Hän puristi onnellisena pieniä käsiä, jotka eivät taaskaan olleet aamulla vastustelleet aikaista lähtöä.
Ensin he istahtivat hiekkalaatikolle leikkimään ja kun kuuraisen hiekan raastaminen traktoreilla alkoi riittää, Annukka nosti heidät rengaskeinuihin keikkumaan ja antoi oikein kovat vauhdit. Niin kovat, että Katja tippui keinusta ja Harrilta vääntyi jalka. Mutta kumpikaan ei itkenyt yhtään. Takaisin keinuun siis.
Annukka
katsoi eestaas heiluvia pellavapäitä ja muisteli itseään samanikäisenä pihalasten kummitusjunassa.
Kunpa ne omat mukavat ja jännittävät lapsuuden päivät tulisivat heidän mukanaan takaisin.
*****
Viikon 3 krapusanat ovat: oma, vastustella, mukava
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Mystinen tarina, herätti monia kysymyksiä. Miksi niin aikaisin aamuleikille? Olivatko keinussa keinujat ehkä nukkeja?
VastaaPoistaAamuhetki kullan kallis :)
PoistaJäin miettimään miten niiden lasten kävi.
VastaaPoistaToivottavasti selviää. Jäin itsekin pohtimaan :)
PoistaAikainen oli ulos lähdön hetki, mutta ilmeisesti lapset olivat siihen tottuneet. Ajatuksia herättävä teksti. Lapset olivat Annukan omia? Ottolapsia? Minkä ikäisiä, kun Annukka uskalsi antaa niin kovat vauhdit, että toinen putosi ja toiselta vääntyi jalka? Tuli myös tunne, että aikuinen oli jollakin tapaa vaatinut lapset mukaansa ja itku ja valittaminen oli kielletty? Annukalle lapset olivat vain välineitä, joiden avulla saattoi löytää oman kadonneen lapsuutensa? Ja ettei se lapsuus ollutkaan niin kovin mukava ja jännittävä???
VastaaPoistaHei AilaKaarina! Hyviä kysymyksiä ja havaintoja - aika pelottaviakin!
PoistaTarina piti kyllä otteessaan. Oli kuin pätkä jostain jännitysnäytelmästä, jossa aikuisen mielenterveys ei ehkä ollut ihan kohdallaan.
PoistaTuohon kellonaikaan lasten kuuluisi vielä nukkua turvallisesti omassa sängyssä. Epätavallinen leikkiaika, eipä taida olla asiat ihan reilassa kotona.....
VastaaPoistaNiinpä...
PoistaMuistamisen arvoinen pieni onnen murunen.
VastaaPoistaKyllä. Pieni hetki onnea.
Poistaklo 4 aamulla...tämä taitaa olla kummitusjuttu...
VastaaPoistaEi, kyllä tämä ihan totta on ;)
PoistaNostalgia on hyvä ja jopa tarpeellinen mauste,kuten suolakin, kunhan sitä ei ripottele liikaa :)
VastaaPoistaNo niinpä! Rajansa kaikella.
PoistaHei Matilda. Etkö halua kommentteja, kun et avaa niitä etkä vastaa?
VastaaPoistaHei AilaKaarina ja pahoittelut! Kommentit otan aina kiitollisena vastaan. Säädöt olivat eri tavalla kuin piti - en edes tajunnut avata mitään. Nyt on homma korjattu.
PoistaKiitos.
PoistaMiksi kommentit ei tule näkyviin?
VastaaPoistaBlogisäädöt olivat päin seiniä. Nyt pitäisi tulla näkyviin.
PoistaIhmetyttää isot vauhdit keinussa. Äidin ajatukset taisivat olla liiaksi omissa muistoissaan.
VastaaPoistaKyllä. Ei ehkä edes ymmärtänyt, kuinka lujaa vauhditti.
Poista