Mummon talon takana makasi laho puupölli. Me emme saaneet koskea siihen, emmekä olisi tahtoneetkaan. Siitä valui ruskeaa nestettä ja se haisi kamalalta.
Kuolemalta, sanoi mummo. Ja jatkoi, että jos pölliin kosketti, se kosti ja koskettaja katosi. Niin kävi papallekin.
Ei me sitten uskallettu koskea, kierrettiin Peran kanssa puu kaukaa ja pidettiin nenästä kiinni. Lämpiminä kesäpäivinä vähän oksenneltiinkin, kun polku meni siitä vierestä ja sitä oli pakko kulkea jos tahtoi jäätelökiskalle.
Mutta Peran leija lensi kerran vahingossa sen pöllin päälle ja Peran oli pakko hakea se pois. Seuraavana päivänä Pera katosi.
Se pölli haisi sen jälkeen pahemmalta kuin koskaan.
*****
Viikon 41 krapukuva on:
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Ihana kauhutarina. Kannattaa kuunnella mummoa, ettei joudu puiseen arkkuun.
VastaaPoistaMummoissa asuu suuri viisaus.
PoistaKiva kuulla sinustakin Matilda! Mainion kauhean tarinan saitkin aikaiseksi, ihan meni kylmät väreet.
VastaaPoistaKyllä, täällä ollaan. Kylmiksistä olen oikein iloinen :)
PoistaOnneksi näin rajuja pöllejä ei kasva joka metsäpolun vieressä. Olipa kauhua kerrakseen.
VastaaPoistaNo niinpä! Ja jos sattuu törmäämään, täytyy muistaa olla koskematta.
PoistaHyvä tarina dekkariin!
VastaaPoista