Minä en tiedä missä olen. Taitaa olla niin, etten ole missään.
Lokakuussa koiras oli alkanut järsiä ruokakuppiaan. Ajattelin sen olevan nälkäinen ja lisäsin päivittäistä ravintomäärää. Kaiken se söi. Se ei lihonut, mutta selvästi jotenkin kasvoi.
– Liikuntaa pitää olla noin isolla paljon. Ruokaa vähemmän ja aktiivisuutta enemmän, notkuu harvemmin ruokakupilla, sanoi naapurin koirastarhuri.
Vähensin ruokamäärää, mutta järsintä vaan jatkui. Lisäksi aamuisin ruokapussiin oli kirjoitettu tutisevin tikkukirjaimin: “ENEMMÄN”, “LISÄÄ”, “SENKIN TYRANNI” tai muuta sellaista... Viimeisintä tekstiä en kehtaa edes toistaa.
Toissa viikolla minä sitten katosin.
Koiras tuli vahtimaan päiväuniani. Sen vatsa murisi ja se tuijotti minua intensiivisesti. Odotti että nukahdin.
*****
Viikon 3 krapusanat ovat: koiras, ravinto, aktiivisuus
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Sellainen ahmatti! Jep, eipä sitä voi tietää, mihin joutuu ja onko olemassa ylipäänsä. Paitsi paistina koiraan vatsassa.
VastaaPoistaKyllä vaan toisinaan ihmetyttää, että missä sitä oikein on.
PoistaRuokahalu kasvaa syödessä :D
VastaaPoistaKyllä! Koiraksen elämää.
PoistaYmpäri käydään ja yhteen tullaan. Minulle kävi niin pohtiessani koirasta ja sen ruokkijaa. Kumpi oli uhka, kumpi uhri.
VastaaPoistaHyvä kysymys. Kumpi ruokki ja ketä?
PoistaTaisi olla koiraan geeneissä sutta tavallista enemmän. (pasanen)
VastaaPoistaUuuhh, totta!
PoistaMielenkiintoinen, arvoituksellinen teksti.
VastaaPoista