📜 Valuri

 

Aluksi ne miehet käyttivät Postia. Se oli hyvä, kun sillä ei ollut seurantaa ja niin usein hävisi jotakin, ettei kukaan ihmetellyt kun taas hävisi. 

Sitten se kävi liian kalliiksi. Oli halvempaa tulla sedän pihaan yöllä ja sanoa: “Tarvitaan uusi ruukku. Hiljainen ja kestävä.” Setä sai pussillisen kahisevaa ja tynnyrillisen kolisevaa ja ne yömiehet saivat myöhemmin betoniruukkuja tilaamansa määrän. Kun oli ensin valettu ja kuivatettu. 

Joskus ne tahtoivat betonikenkiä tai betonipihatonttuja. Niillä oli eri hinta, mutta hiljaisia ja kestäviä nekin olivat. 

Setä oli hyvin suosittu naapurustossa. Kukaan ei haastanut sille riitaa. Sitä sanottiin Pala-Pateksi. Nimi johtui varmaankin sen isoista hauiksista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****

Viikon 5 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Kirjajulkkarit 13.2.2026 – tervetuloa!

 

🖤Jännittävää!

Julkkareiden sisältö ja aikataulutus alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. 

Olen erityisen innostunut ja kiitollinen siitä, että sain tilaisuuteen haastattelijaksi ja tekstien lukijoiksi juuri ne henkilöt, joita toivoin! 

Haastattelussa ajattelin tärkeiksi asioiksi rauhallisuutta, vahvaa läsnäoloa, ammattitaitoa ja suunnatonta tietämystä kirjallisuudesta, ja lukijoissa mulle tuli vain kaksi nimeä mieleen, joita tahdoin kysyä.

Tulette kuulemaan miksi 😃
Nimet kerron myöhemmin.

24 päivää julkkkareihin!

*****

Kurkkaa myös blogin uutiset, Facebook + tapahtuma sekä Instagramista @matildavarjo.

 

 

 

Lyhytproosan painavat rivit

 

Lyhyet, tiiviit tekstit ovat laji, jota olen harrastanut jo pitkään.

Muistan kuinka Rosa Liksomin "Yhden yön pysäkki" räjäytti lopullisesti tajuntani. Että näinkin saa kirjoittaa, että tällaisistakin asioista voi kertoa ja että sen voi tehdä tiukkaan pakettiin käärittynä. Viime vuonna jälleen (kuinkahan monetta kertaa!?) luin ko. kirjan ja edelleen juuri se tekee minuun vaikutuksen.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on oma lajinsa. Joskus kuulee sanottavan, että novellit ovat hyviä nykyajan kiireiselle ihmiselle, joka kerkeää lukea vain sen parisen sivua ennen tärkeämpiin asioihin rientämistä. Silloin vähän hörähdän.

Lyhyt tarina vaatii toisenlaista keskittymistä kuin pitkä. Lyhyen pätkän riveihin on usein kätketty kirjainmääräänsä enemmän tavaraa, jokainen sana on merkityksellinen, pitkille kuvailuille ei ole sijaa eikä usein monille kohtauksillekaan. Lyhyt teksti voi olla paljon ähkympi kokemus kuin kokonaisen romaanin lukeminen. Tällä tarkoitan, että lyhyen tekstin lukeminen voi toisinaan kestää pidempään kuin sama määrä sivuja romaanista ottaisi.

Myös kirjoittamisen "tekniikka" on erilainen pitkän ja lyhyen tekstin välillä. Tai ainakin minulla on, kun tällä hetkellä kirjoitan romaanikäsikirjoitusta. No mutta tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa kravusta, tuosta 100 sanan (otsikko mukaan lukien) tekstistä. Olen mukana aina silloin tällöin SusuPetalin pitämässä sunnuntaisessa krapuhaasteessa. Haasteessa kirjoittajille heitetään kolme täysin randomia sanaa, joiden avulla teksti rakennetaan.

Aivan mahdottoman siistiä yrittää tehdä kokonainen tarina tiukkojen rajojen sisään!

Mun kraputekstejä löytyy täältä blogista tunnisteella #kraputekstit, SusuPetalin krapuhaasteet taas löytyvät täältä.

Kohtahan se onkin taas jo sunnuntai...

*****
Facebook: Matilda Varjo
Instagram: @matildavarjo

 

 

 

📜 Kolmantena

 

– SEIS! minä huudan. 

 

Terapeutti hätkähtää. Hän lopettaa sormen liikuttamisen silmieni edessä. 

 

Minä kerron hänelle kuinka sydäntäni juuri haudataan. Kuinka se on tallottu ja riekaleinen, revitty ulos rintakehästä. Sitä on tirkistelty ja tarkasteltu. Kerron, kuinka se laitetaan pieneen laatikkoon. Yhdessä kultaisten hammaspaikkojen ja sydämentahdistimen kanssa. 

 

Minä kerron hänelle, että kun heitän hiekkaa sen pienen laatikon päälle, tunnen tukehtuvani. Hakkaan, reuhdon ja huudan, päästäkää ulos. Mutta ei, vasta kolmantena päivänä. Se on valhetta. Ainut mikä nousee, on unohduksissa ollut klaustrofobiani. Katkeruuteni. Vihani sitä tyyppiä kohtaan, joka meitä muka odottelee. 

 

– Kiitos tästä kerrasta, terapeutti sanoo. – Tunti meni jo. 

Ja sulkee oven takanani.

 

 

*****

Viikon 4 krapusanat ovat: hätkähtää, seis, tunti

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

📜 Nälkäinen vahti

 

Minä en tiedä missä olen. Taitaa olla niin, etten ole missään. 

Lokakuussa koiras oli alkanut järsiä ruokakuppiaan. Ajattelin sen olevan nälkäinen ja lisäsin päivittäistä ravintomäärää. Kaiken se söi. Se ei lihonut, mutta selvästi jotenkin kasvoi. 

– Liikuntaa pitää olla noin isolla paljon. Ruokaa vähemmän ja aktiivisuutta enemmän, notkuu harvemmin ruokakupilla, sanoi naapurin koirastarhuri.  

Vähensin ruokamäärää, mutta järsintä vaan jatkui. Lisäksi aamuisin ruokapussiin oli kirjoitettu tutisevin tikkukirjaimin: “ENEMMÄN”, “LISÄÄ”, “SENKIN TYRANNI” tai muuta sellaista... Viimeisintä tekstiä en kehtaa edes toistaa.

Toissa viikolla minä sitten katosin. 

Koiras tuli vahtimaan päiväuniani. Sen vatsa murisi ja se tuijotti minua intensiivisesti. Odotti että nukahdin. 

 

*****

Viikon 3 krapusanat ovat: koiras, ravinto, aktiivisuus

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. 

 

Odotettu paketti saapui

 

Keskiviikkona kuljetusfima toi ovelle odotetun paketin!

Esikoiskirjani, novellikokoelman! Paketillisen lyhyitä tarinoita, joissa arki notkahtelee ja mikään ei ole sitä miltä äkkiseltään näyttää.

Tämä on kirjailijan kappale, jonka käyn lävitse että löytyykö vielä jotakin korjattavaa. Jos mitään karmivaa ei hypi silmille (tarinoita lukuun ottamatta), painan "hyväksy"-nappulaa ja se on sitten siinä...

Julkkareista ilmoittelen tarkemmin kunhan tarkka päivä ja ohjelma hahmottuvat. Ensi kuulle menevät ja tarkoitus on juhlia verkon välityksellä, Teamsissa.

Sitä ennen kirjoitan kirjasta ja sen tekemisestä hitusen tänne blogiin.

Minkälaisia asioita olisi mielenkiintoista lukea julkkareita odotellessa?

 

 

 

Jännittäviä uutisia

Ensi vuoden alkupuolella ilmestyy esikoisteokseni!

Kyseessä on novellikokoelma, jossa kaikki tarinat ovat ainakin jotenkin hitusen notkahtaneita. Lukijapalautteissa tekstejä on kuvailtu myös absurdeiksi, brutaaleiksi ja groteskeiksi. 

Vielä en uskalla sanoa tarkkaa julkaisupäivämäärää, mutta heti kun se on lyöty lukkoon, kerron siitä täällä kyllä. Tämän kuukauden aikana muutenkin kyllä tullee lisäinfoa prosessin edistymisen eri vaiheista. 

Olen iloinen kun saan tekstit vihdoin julkaistua. Matkan varrella on ollut niin paljon odottelua, kompastelua, murhetta ja sattumuksia, että jossain vaiheessa oikeasti jo ajattelin, että ei tästä tule mitään. 

Mutta tulipas kuitenkin.