Minä olen aina kirjoittanut jotakin. Kirjoitusharrastus on tavalla tai toisella kulkenut elämässä mukana. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Muistikirjojen ja päiväkirjojen määrät ovat kuitenkin vuosien myötä jatkaneet hyllyissä ja kaapeissa paisumistaan ja laatikoista pilkistelee kaikenlaisten vihkojen ja kansioiden kulmia. Kirjoittaminen on kyllä mahtava tapa elää ja olla.
Olen kirjoittanut vuosia eri alustoilla blogitekstejä ja seurannut monia mielenkiintoisia blogeja. Seuratut blogit ovat vuosien myötä vaihdelleet, mutta usein niissä on ollut jokin kirjoittamista tai kirjallisuutta liippaava kulma. Myös historiasta pidän valtavasti. Sanat, kirjoittaminen, historia, arjen poispaikoiltaan nytkähdykset tarinoissa – niistä saan voimaa.
Viime vuosina olen kirjoittanut valtavasti. Niin työssä kuin vapaallakin. Työt kuitenkin jonkin verran ”häiritsevät” proosallista kirjoittamista ja välillä tuntuu että sitä on työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei jaksa edes kynää pitää kädessä. Ja sehän ei ole totta. Aina jaksaa kirjoittaa, vaikka 15 minuuttia joka päivä. Kyllä jaksaa jos oikeasti tahtoo.
Koska haluan kirjoittaa monella eri tavalla, monissa eri paikoissa ja kehittää kirjoitustaitoani monipuolisesti ja erilaisissa porukoissa, yhdessä ja yksin, keksin viime vuonna, että etsin jonkin säännöllisen kirjoitushaasteen, johon voisin osallistua.
Ja niin sitten löysin netin syövereistä SusuPetalin pitämän Krapuhaasteen! Mikä hieno löytö! Innostuin. Joka viikko tulisi kirjoitettua ainakin tuon 100 sanan verran. Se olisi ehdoton minimi koko viikolle, mutta se kuittaisi ainakin sunnuntain kirjoittamisen.
Aloitin innokkaana ja pian totesin, että voihan tänne kirjoittamisblogiin muutakin kirjoittaa. Ja jäin jo ekasta kerrasta krapuun koukkuun. Tässä sitä nyt sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa - aika mones krapuhaaste menossa!
Ja tämän viikon sunnuntaita taas jo malttamattomana odottelen... 😀
Mukavaa, kun löysit kravun!
VastaaPoistaEnnen muinoin, 2000-luvun puolivälissä, oli enemmänkin erilaisia kirjoitushaasteita eri blogeissa, oli pakinaperjantai, runotorstai ja muita. Muutenkin blogielämä oli silloin vilkasta. Nykyään muut some-alustat ovat kutistaneet bloggaajien määrää.
Joo, tää oli kyllä kiva juttu!
VastaaPoistaOlen huomannut saman, että blogistania on hiljentynyt kun muu somemaailma vie osansa. Mutta ehkäpä se on se syy miksi viihdynkin blogeissa. Täällä on vähän hitaampaa ja rauhallisempaa. Kaikki ei ole niin "instant". Ja monesti myös todella mielenkiintoista luettavaa.
Kyllä huomaa, että olet kirjoittanut suunnilleen koko ikäsi. Olet taitava. Ja nyt tätä jatkonovelliasi on todella hauskaa ja jännittävää seurata.
VastaaPoista