đJatkonovelli
Maunon kuolemasta oli seurannut kuukausien mittainen muistikatkos. Annukka oli kulkenut maailmassa, jossa ei ollut aikaa, ei tavallisia ÀÀniÀ, ei makuja eikÀ hajuja. HÀn oli vaeltanut virastojen vÀliÀ pÀivÀ kerrallaan, askel askeleelta, paperi paperilta.
Annukka ei muistanut hautajaisia. Valokuvista hÀn huomasi olleensa kuitenkin paikalla. Seisonut kukkalaitteen kanssa, lapioinut hiekkaa uurnan pÀÀlle. Ollut yksin tuntemattomien ihmisten ympÀröimÀnÀ.
YmmÀrrettyÀÀn, ettÀ peruuttamaton oli tapahtunut, kipu oli iskenyt. Tuonut elÀmÀÀn paniikkihÀiriön, ahdistuksen ja ihmisten vÀlttelyn. HÀn ei ollut jaksanut kÀydÀ töissÀ, ei kaupassa, ei suihkussa, ei puhua kenellekÀÀn.
ElÀmÀn sijamuodoksi oli tullut "tuulikaapissa". PidemmÀlle hÀn ei ollut kyennyt, vaikka mieli oli muuta yrittÀnyt hokea.
*****
Viikon 13 krapusanat ovat: hokea, tuulikaappi, sijamuoto
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvÀt sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Nyt Annukan outo kÀytös alkaa olla ymmÀrrettÀvÀÀ. Mutta nyt tuo nuolijono vasemmalla ylhÀÀllÀ ei vie tarinan alkuun asti. PitÀÀ jossain vaiheessa kelata aina alas kravun loppuun ja siirtyÀ klikkaaman "vanhempi tarina"-linkkiÀ. Se vaikeuttaa tarinan seuraamista, koska ainakin minun pitÀÀ palata alkuun pysyÀkseni kÀrryillÀ.
VastaaPoistaKiitos, tÀmÀ oli hyvÀ huomio. Teen tÀssÀ nyt vÀhÀn kerrassaan jokaisen tekstin loppuun "napin", jolla pÀÀsee suoraan aina tarinan alkuun.
PoistaSori, kun lÀhti vahingossa anonyyminÀ. MinÀhÀn se tÀssÀ.
PoistaEipĂ€ hĂ€tÀÀ. Tuttu lipsahdus itsellenikin đ
PoistaLĂ€heisen kuolema todellakin pudottaa mustaan kuoppaan, todenmukaisesi kerrottu olotila.
VastaaPoistaTÀmÀn jatkiksen voisi siirtÀÀ blogipostauksen lisÀksi omalle sivulleen, uusi jakso sinne aina sitÀ mukaa, kun tarina edistyy. Bloggerin ohjauspaneelista löytyy muistaakseni vasemmasta laidasta sivut-linkki.
Olen yrittÀnyt tehdÀ tuota jo aiemmin, mutta jostain syystÀ se ei onnistu...
PoistaTeen nyt jokaisen tekstin loppuun "napin", jolla pÀÀsee tarinan alkuun. SieltÀ pÀÀsee sitten eteenpÀin nuolilla. Josko se auttaisi vÀhÀn ainakin aluksi.
Todellakin, sen mustan kuopan tunnen, puolisoni kuoleman jÀlkeen.
VastaaPoistaVoi miten surullista kuulla. Taidat todellakin tietÀÀ... đą
PoistaAnnukan elÀmÀ on kutistunut pieneksi yksin jÀÀtyÀÀn. HyvÀ vertaus lopussa tuo tuulikaapissa.
VastaaPoistaNiin on. Moni asia saa hÀnet kÀpertymÀÀn itseensÀ.
PoistaKiitos tuulikaappi-kommentista! Tuo SusuPetal se keksii sellaisia sanoja, ettÀ sunnuntai-aamuisin on toisinaan aivan hulvatonta pohtia mihin ne sanat oikein johtavat tÀssÀ tarinassa!
On elÀmÀn kipeimpiÀ kohtia, kun rakas ja tÀrkeÀ ihminen kuolee. Minullekaan ei ole tuntematon se tilanne.
VastaaPoistaHieno idea kirjoittaa kraput jatkotarinaksi.
NÀinhÀn se on. Joka pÀivÀ pitÀÀ muistaa olla kiitollinen niistÀ ihmisistÀ, jotka siinÀ vierellÀ ovat. Jokainen pÀivÀ on tÀrkeÀ.
PoistaToivon, ettÀ tarina ja sen jatko ei jÀrkytÀ ketÀÀn. TÀmÀ on kuitenkin vain tarina ja avautuu vÀhÀn kerrassaan.
Kiitos aimarii jatkotarina-kommentista. TÀmÀ on minulle tuplahaaste!
Kuolema ylipÀÀtÀÀn suljetaan ajatuksista. Aina se on sitten yllÀtys/ jÀrkytys, jopa vaikka olisi odotettavissa. Saati sitten tÀssÀ Maunon tapauksessa.
VastaaPoistaYllÀtysvierashan se aina on...
PoistaIhmisen elÀmÀÀn kuuluu olla vÀlillÀ jopa tuulikaapissa. Vain olla.
VastaaPoistaOlipas vapauttavasti sanottu! Tuulikaapistakin alkaa nauttia ihan uudella tavalla.
Poista