📙Jatkonovelli
Maunon kuolemasta oli seurannut kuukausien mittainen muistikatkos. Annukka oli kulkenut maailmassa, jossa ei ollut aikaa, ei tavallisia ääniä, ei makuja eikä hajuja. Hän oli vaeltanut virastojen väliä päivä kerrallaan, askel askeleelta, paperi paperilta.
Annukka ei muistanut hautajaisia. Valokuvista hän huomasi olleensa kuitenkin paikalla. Seisonut kukkalaitteen kanssa, lapioinut hiekkaa uurnan päälle. Ollut yksin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä.
Ymmärrettyään, että peruuttamaton oli tapahtunut, kipu oli iskenyt. Tuonut elämään paniikkihäiriön, ahdistuksen ja ihmisten välttelyn. Hän ei ollut jaksanut käydä töissä, ei kaupassa, ei suihkussa, ei puhua kenellekään.
Elämän sijamuodoksi oli tullut "tuulikaapissa". Pidemmälle hän ei ollut kyennyt, vaikka mieli oli muuta yrittänyt hokea.
*****
Viikon 13 krapusanat ovat: hokea, tuulikaappi, sijamuoto
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Nyt Annukan outo käytös alkaa olla ymmärrettävää. Mutta nyt tuo nuolijono vasemmalla ylhäällä ei vie tarinan alkuun asti. Pitää jossain vaiheessa kelata aina alas kravun loppuun ja siirtyä klikkaaman "vanhempi tarina"-linkkiä. Se vaikeuttaa tarinan seuraamista, koska ainakin minun pitää palata alkuun pysyäkseni kärryillä.
VastaaPoistaKiitos, tämä oli hyvä huomio. Teen tässä nyt vähän kerrassaan jokaisen tekstin loppuun "napin", jolla pääsee suoraan aina tarinan alkuun.
PoistaSori, kun lähti vahingossa anonyyminä. Minähän se tässä.
PoistaEipä hätää. Tuttu lipsahdus itsellenikin 😀
PoistaLäheisen kuolema todellakin pudottaa mustaan kuoppaan, todenmukaisesi kerrottu olotila.
VastaaPoistaTämän jatkiksen voisi siirtää blogipostauksen lisäksi omalle sivulleen, uusi jakso sinne aina sitä mukaa, kun tarina edistyy. Bloggerin ohjauspaneelista löytyy muistaakseni vasemmasta laidasta sivut-linkki.
Olen yrittänyt tehdä tuota jo aiemmin, mutta jostain syystä se ei onnistu...
PoistaTeen nyt jokaisen tekstin loppuun "napin", jolla pääsee tarinan alkuun. Sieltä pääsee sitten eteenpäin nuolilla. Josko se auttaisi vähän ainakin aluksi.
Todellakin, sen mustan kuopan tunnen, puolisoni kuoleman jälkeen.
VastaaPoistaVoi miten surullista kuulla. Taidat todellakin tietää... 😢
PoistaAnnukan elämä on kutistunut pieneksi yksin jäätyään. Hyvä vertaus lopussa tuo tuulikaapissa.
VastaaPoistaNiin on. Moni asia saa hänet käpertymään itseensä.
PoistaKiitos tuulikaappi-kommentista! Tuo SusuPetal se keksii sellaisia sanoja, että sunnuntai-aamuisin on toisinaan aivan hulvatonta pohtia mihin ne sanat oikein johtavat tässä tarinassa!
On elämän kipeimpiä kohtia, kun rakas ja tärkeä ihminen kuolee. Minullekaan ei ole tuntematon se tilanne.
VastaaPoistaHieno idea kirjoittaa kraput jatkotarinaksi.
Näinhän se on. Joka päivä pitää muistaa olla kiitollinen niistä ihmisistä, jotka siinä vierellä ovat. Jokainen päivä on tärkeä.
PoistaToivon, että tarina ja sen jatko ei järkytä ketään. Tämä on kuitenkin vain tarina ja avautuu vähän kerrassaan.
Kiitos aimarii jatkotarina-kommentista. Tämä on minulle tuplahaaste!
Kuolema ylipäätään suljetaan ajatuksista. Aina se on sitten yllätys/ järkytys, jopa vaikka olisi odotettavissa. Saati sitten tässä Maunon tapauksessa.
VastaaPoistaYllätysvierashan se aina on...
PoistaIhmisen elämään kuuluu olla välillä jopa tuulikaapissa. Vain olla.
VastaaPoistaOlipas vapauttavasti sanottu! Tuulikaapistakin alkaa nauttia ihan uudella tavalla.
Poista