Jatkonovelli

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Oven edessä onni


Äiti ajaa vauhdilla pomppuiselle pihamaalle ja parkkeeraa jarrut kirskuen aivan oven eteen. 

– Mikäs tuossa on? Jarmo kysyy.


Oven edessä makaa kirjava karvamöykky, turkki ilmavirrasta liehuen.

– Se on supi, äiti vastaa ja tökkää eläintä kengänkärjellä.

– Onko se elossa?

– Ei ole elossa, kuollut on, äiti ilahtuu.


Äiti hakee autosta puukon ja alkaa repiä eläimeltä turkkia päältä.

– Katos katos, lyijykynä. Onkohan elukka kuollut lyijymyrkytykseen?

Äiti nostaa verisen muumikynän Jarmon naaman eteen. 

Jarmo yökkää. 


– Tuli ajatus. Tämähän on selvä enne, äiti sanoo velmusti ja virnistää. 


Jarmo saa syntymäpäivälahjaksi supikarvaisen kynäpenaalin. 

– Saattaapi ilmaantua vielä korvaläpätkin, äiti iskee silmää.


Jarmo malttaa tuskin odottaa.

 


*****

Viikon 19 krapusanat ovat: piha, ajatus, elossa

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin 
SusuPetalin blogissa.

 

18 kommenttia:

  1. Supi on melkoinen riesa jollain tienpätkillä. Niitä jää joka viikko auton alle. Mutta jos turkis hyötykäyttöön pääsee, niin mikäs siinä, vähän huvitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Supikoiria näkee tosiaan nykyään paljon. Hyvään käyttöön tämän tarinan turkis pääsi :)

      Poista
  2. Hahhah, Jarmoa lykästi! Lyijymyrkytys on paha juttu. Hauska tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lykästi! Supin onnettomuus kääntyi Jarmon onneksi.

      Poista
  3. Kyllä äiti osaa nylkeä supin ja keksii, mihin hyötykäyttöön nahka tulee. Ja muumikynäkin löytyi, ehkä sitä oli jo haeskeltukin.
    Repäisevä tarina, vauhdikkaita tilanteita.

    VastaaPoista
  4. Vieraslaji supi on, mutta silti sääliksi käy eläin parkaa. Ainakin jotkut sanovat, että ilmaston lämpeneminen on syy, miksi ne nyt leviävät Euroopassakin. (Mutta onpa kiva, että sinustakin kuuluu jälleen <3)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään näitä supeja on kieltämättä paljon. Kiva kuulua taas! :)

      Poista
  5. Yllättävä tarina, missä äidistä on maalattu tosi kiinnostava hahmo. Ja kiva otsikko, joka täydentää tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jarmo on varmasti ylpeä äidistään ja uusista värmeistään.

      Poista
  6. Oho, mikä meininki. Rouva ei ollut ihan arimpaa naislaatua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ollut :) Mutta kadonneen kynän mysteeri selvisi hienosti.

      Poista
  7. Kekseliäs äiti! Näillä hoodeilla ei supeja riesaksi asti, susia kuulemma on, en osaa niitä pelätä. Mutta peuroja ja kauriita, niitä voi töihin ja kotiin ajellessa nähdä kymmeniä reilun kahdenkymmenen kilometrin matkalla. Kivan näköisiä eläimiä, mutta levittävät borrelioosia ja aivokuumetta kantavia punkkeja riesaksi asti...

    VastaaPoista
  8. Ehdin jo säikähtää, äiti alkaa heilua puukon kanssa..mutta tarkoituksensa oli sentää hyvä. -)

    VastaaPoista
  9. Herkkä poika ja ronski äiti, nauttineeko Jarmo aiotuista lahjoista?

    VastaaPoista
  10. Odottaa aivan varmasti malttamattomana. Ei ole jokaisella pojalla sellaista.

    VastaaPoista