Sekatavarakaupan kahvilassa kaikki kahvikupit ja asetit ovat erilaisia. Valitsen rosakukkaisen.
– Pelkkä kahvi, sanon ja katson kelloani. – On vain kymmenen minuuttia aikaa junan lähtöön.
– Valitsitte 20-luvun kahvikupin, kuinka ihastuttavaa. Kymmenessä minuutissa kerkeää kyllä vaikka mitä! kauppias hymyilee.
Kävelen aurinkoiselle terassille, jossa tuulenvirekään ei liikahda. Otan ensimmäisen paahteisen hörpyn. Nessun Dorma alkaa soida päässäni, ja tekisi kovasti mieli plöräyttää viinaa kahvin joukkoon. Ajattelen Chaplinin Kultakuumetta ja isoisoäitiäni, joka asui New Yorkissa. Perhe menetti kaiken pörssiromahduksessa. Savuke tuoksuu, musiikki vaihtuu Duke Ellingtoniin. Ja jazz-tyttö minussa nauttii kahvinsa silmät kiinni.
– No riittikö? kauppias kysyy kun palautan tyhjän kahvikupin.
– Mikä? hämmennyn.
– Aika.
*****
Viikon 18 krapusanat ovat: tuuli, kauppias, terassi
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Kahvikupillisen myötä pääsi nostalgisiin muistoihin suvun historiasta.
VastaaPoistaMukava, kun olet taas linjoilla Marjo!
Koskaan ei tiedä mitä saa, kun valitsee vanhan kauniin kahvikupin.
PoistaKiitos, mukavaa olla taas linjoilla :)
Olipa rosakupissa taikaa, hurmaavaa!
VastaaPoistaTervetuloa jälleen krapuilemaan.
Kieltämättä! Niissä on taikaa jo ihan kauneuden puolesta, mutta toisinaan myös muutoinkin... ;)
PoistaKiitos – kehissä taas!
Ajatus ehtii kymmenessä minuutissa paljon..., hyvin liittyi kuppi ja esiäiti jutussa yhteen.
VastaaPoistaUskomattoman pitkä aika on 10 minuuttia, jos asenne on vain oikea :)
PoistaOi, mihin veitkään meidät 10 minuutissa, kiitos! :)
VastaaPoistaHyvän kahvin ja kauniin kupin siivittämänä kaikki on mahdollista!
PoistaNo jos kahvikupillisen aikana soi Nessun dorma ja vaikka Ellingtonin Take the A-Train, niin kymmenen minuuttia riittää melkoiseen matkaan pään sisällä....
VastaaPoistaNO niinpä!
Poista