– SEIS! minĂ€ huudan.
Terapeutti hÀtkÀhtÀÀ. HÀn lopettaa sormen liikuttamisen silmieni edessÀ.
MinÀ kerron hÀnelle kuinka sydÀntÀni juuri haudataan. Kuinka se on tallottu ja riekaleinen, revitty ulos rintakehÀstÀ. SitÀ on tirkistelty ja tarkasteltu. Kerron, kuinka se laitetaan pieneen laatikkoon. YhdessÀ kultaisten hammaspaikkojen ja sydÀntahdistimen kanssa.
MinÀ kerron hÀnelle, ettÀ kun heitÀn hiekkaa sen pienen laatikon pÀÀlle, tunnen tukehtuvani. Hakkaan, reuhdon ja huudan, pÀÀstÀkÀÀ ulos. Mutta ei, vasta kolmantena pÀivÀnÀ. Se on valhetta. Ainut mikÀ nousee, on unohduksissa ollut klaustrofobiani. Katkeruuteni. Vihani sitÀ tyyppiÀ kohtaan, joka meitÀ muka odottelee.
– Kiitos tĂ€stĂ€ kerrasta, terapeutti sanoo. – Tunti meni jo.
Ja sulkee oven takanani.
*****
Viikon 4 krapusanat ovat: hÀtkÀhtÀÀ, seis, tunti
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvÀt sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Jaaha, EMDR taisi toimia aika hyvin. Tai pahasti.
VastaaPoistaKlaustrofobisia traumoja, tukehduttavaa.
Kiitos kÀynnistÀ, ensi kertaan, sanoo terapeutti ja lÀhtee kahville.