– SEIS! minä huudan.
Terapeutti hätkähtää. Hän lopettaa sormen liikuttamisen silmieni edessä.
Minä kerron hänelle kuinka sydäntäni juuri haudataan. Kuinka se on tallottu ja riekaleinen, revitty ulos rintakehästä. Sitä on tirkistelty ja tarkasteltu. Kerron, kuinka se laitetaan pieneen laatikkoon. Yhdessä kultaisten hammaspaikkojen ja sydämentahdistimen kanssa.
Minä kerron hänelle, että kun heitän hiekkaa sen pienen laatikon päälle, tunnen tukehtuvani. Hakkaan, reuhdon ja huudan, päästäkää ulos. Mutta ei, vasta kolmantena päivänä. Se on valhetta. Ainut mikä nousee, on unohduksissa ollut klaustrofobiani. Katkeruuteni. Vihani sitä tyyppiä kohtaan, joka meitä muka odottelee.
– Kiitos tästä kerrasta, terapeutti sanoo. – Tunti meni jo.
Ja sulkee oven takanani.
*****
Viikon 4 krapusanat ovat: hätkähtää, seis, tunti
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Jaaha, EMDR taisi toimia aika hyvin. Tai pahasti.
VastaaPoistaKlaustrofobisia traumoja, tukehduttavaa.
Kiitos käynnistä, ensi kertaan, sanoo terapeutti ja lähtee kahville.
Kovasti potki tuo sessio. Toisille kauhua, toisille kahvia.
PoistaMonenlaista terapeutti kuulee ja näkee.
VastaaPoistaNäinhän se on.
PoistaUpea, intensiivinen ja koskettava teksti.
VastaaPoistaIntensiivinen istunto, jossa kaivettiin paljon kaikenlaista.
PoistaAhdistavaa lukeakin, saati kokea. Terapeutti voi heittää taakseen kaiken kuulemansa samalla, kun lähtiessään sulki oven. Asiakas jäi tilanteeseen.
VastaaPoistaOsuvasti sanottu. Asiakas jää tarinassa yksin sen kanssa, minkä terapeutti voi vain jättää taakseen.
PoistaTiukkaa tekstiä, terapeutti heilutti sormea...yrittikö hypnoosia?!
VastaaPoistaEhkä hypnoosi tai EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) -terapia taisi olla meneillään...
PoistaRutiiniinsa uupunut terapeutti ei kohtaa nyt asiakastaan. (pasanen)
VastaaPoistaOhittaminen on aina helpompaa kuin kohtaaminen.
Poista