📙Jatkonovelli
Lähiöiden pihat olivat silloin pursunneet samanikäisiä lapsia. Parhaita kavereita olivat Maria, Katja, Elina, Pekka ja Harri. Oli leikitty kirkonrottaa, piilosta, rofea ja polea, 10 tikkua laudalla. Pelattu pesäpalloa ja jalkapalloa, rakennettu majoja lähimetsään, padottu pihaojia, opeteltu morsettamista tarkulampuilla, tuhlattu vähät pennit irtokarkkeihin. Leikitty kellarissa. Kummitusjunaa.
Nykyään yliarvostettiin kontrollia, silloin oli ollut huolettomampaa. Lapsilla roikkui avain kaulassa, ei ollut kännyköitä, koulumatkat kestivät ojien ja metsien kautta tunteja ja pikkusiskokin oli pitänyt hakea tarhasta kotiin. Pihalla oli huideltu iltamyöhille, kunnes jonkun äiti oli huutanut ikkunasta, että sisälle sieltä. Yksi kerrallaan he olivat laahustaneet koteihinsa ja palanneet seuraavana päivänä taas pihalle leikkimään.
<<< Edellinen osa ALOITUSJAKSO Seuraava osa >>>
*****
Viikon 17 krapusanat ovat: yliarvostettu, huidella, tuhlata
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Lasten harrastukset ovat nykyään valmiiksi pureskeltuja. Lapset kuskataan leikkimiseen ääreen. Älytöntä. On sisäleikkipuistoja ja muuta typerää. Ennen oli paremmin, kun muistan itsekin kuinka rakensimme metsään majaa.
VastaaPoistaTämä asia on muuttunut. Tarinan Annukan lapsuudessa oli tosiaan toisin. Mielikuvitus oli käytössä. Eikä se vaatinut rahaa.
PoistaPihat ovat todellakin autioituneet verrattuna omaan lapsuuteen. Enää ei edes rakenneta kunnon leikkipaikkoja lähiöiden pihoille, tonttimaa on kallista. Metsiäkään ei ole, ei kallioita, luonto on valjastettu rakentamiselle.
VastaaPoistaMetsät, puistot ja metsiköt ovat inspiroivia leikkipaikkoja lapsille ja tutkimusten mukaan mielenrauhaa tuovia aikuisille. Ehkä asuinalueita ei rakennetakaan enää ihmistä varten?
PoistaAjat ovat tosiaan muuttuneet:kun iltaisin tulin nälkäisenä kotiin kaverien luota, sain joskus kuulla, että olisit syönyt siellä missä olit töissäkin :-). Nyt olisi etsintäpartio perässä vastaavassa tilanteessa. Kenties syystäkin...
VastaaPoistaHah, hauska heitto kotiporukoiltasi! Kyllä nykyään taitaa olla jo turvattomampaa ja etsintäpartioillakin enemmän töitä...
PoistaJa entäs kaikilta vastoinkäymisiltä suojelu. Kun lapset kasvaa ei kestä ollenkaan ettei saakaan kaikkea heti-justnyt-mulle-mulle-mulle!
VastaaPoistaJostain luin, että aikuisten/vanhempien yksi tärkeimmistä kasvatustehtävistä on auttaa lapsia kestämään pettymyksiä. Mitä tapahtuu, jos pettymyksensietokyky on nolla?
PoistaYht´äkkiä tuli mieleeni konttauskypärät, joista puhuttiin jokunen vuosi sitten. Se hämmensi hieman.
Katja ja Harri menneisyydessä, Katja ja Harri nyt lapsina... Nyt menee jännittäväksi! Mutta jos Annukka oli saman ikäinen kuin tämän jakson pihalla kavereineen leikkivät Harri ja Katja, niin missä hän on? Häntä ei leikkijöiden joukossa mainita lainkaan. (Varmistin vielä ensimmäisestä osasta, että Annukka muisteli lapsuuttaan, pihan kummitusjunaa jne.) Vai alanko mä jo seota :o ?
VastaaPoistaEt ala seota 😃
VastaaPoistaEnnen opeteltiin kaikenlaisia taitoja yhdessä kavereiden kanssa, majanrakentamista, kauppaleikkejä yms. Itse keksittiin tarveaineet sun muut. Nyt lastenhuoneet on täynnä härpäkkeitä ja lapsella on silti tylsää. Aika on muuttunut emmekä voi sille mitään.
VastaaPoistaTylsyyden sietäminenkin on nykyään taito. Se on aivojen lepotila, josta pitäisi osata nauttia. Tylsyys toisinaan ei ole tylsää - se on ihanaa! Kokoajan ei tartte tehdä jotakin.
PoistaVoi miten hyvin tunnenkaan tuon entisen huolettoman lapsuuden. Kun nuo pihaleikit ovat Annukankin lapsuudesta tuttuja, niin jäin sitäkin miettimään.
VastaaPoista