📙Jatkonovelli
Annukka nousi sohvalta ja pyyhkii poskelle valuvan kyyneleen college-paitansa hihaan. Hän otti Maunon kuvan hyllyltä käteensä, katsoi hellästi ja suukotti sitä. Huurustuva lasipinta vastasi kylmää hohkaten. Annukka asetteli kuvan takaisin paikoilleen ja avasi hyllykön alaovet.
Hän säilytti kirjeitä puisessa laatikossa. Viimeinen tekstiviesti ja nämä kaksi kirjettä olivat ainoat selityksen yritykset, jotka Mauno oli vaivautunut hänelle antamaan. Kirjeistä ja viestistä ja muistojen, tunnelmien ja keskusteluiden paloista hän oli yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa tapahtumista.
Toinen kirjeistä oli se, minkä Mauno oli jättänyt keittiön pöydälle lähtiessään ja toinen oli se, minkä poliisit olivat löytäneet hotellihuoneen sängyn päältä Maunon jo maatessa elottomana kylpyammeessa.
<<< Edellinen osa ALOITUSJAKSO Seuraava osa >>>
*****
Viikon 14 krapukuva on:
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Seuraava krapuhaaste ilmestyy 16.4.2023.
Palasista on totuus tehty ja aina jää jokin pala puuttumaan.
VastaaPoistaTotuus on harvoin täysin absoluuttinen. Tai ainakin se riippuu siitä, miltä kantilta ja kenen näkökulmasta sitä tarkastelee.
PoistaMurheellista.
VastaaPoistaKyllä...
PoistaKaikki asiat eivät välttämättä aukene koskaan.
VastaaPoistaKyllä. Sekin täytyy joskus vain hyväksyä.
PoistaVaikea selittää, jos ei itsekään tiedä.
VastaaPoistaTotta. Ehkä aika tuo lisää vastauksia.
Poistasnif. Ei näytä Annukan elämä pääsevän millään eteenpäin.
VastaaPoistaVaikeaa on...
PoistaHienosti sait tuosta kuvasta jatkettua tarinaa. Tämä alkaa selkeytyä ihan kivasti. Ainoa mikä surettaa on Annukan tapa kohdella noita kahta lasta. Se menee yli ymmärrykseni.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kyllä tämä tästä vähän kerrassaan.
PoistaKirjoitin blogitekstin aiheesta - että miten tämä novelli oikein etenee ja mitä tulee tapahtumaan: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/04/jatkonovelli-jonka-kulku-muuttuu.html
Ja minä siis olin Ailakaarina.
PoistaEhkä lapset on nyt isovanhemmilla, että Annukka saa olla surra ja muistella rauhassa…
VastaaPoista(sanapasanena)
Saas näkee. Innolla odotan minäkin, että mihin tämä kaikki loppupeleissä johtaa...
PoistaKirjoitin blogitekstin aiheesta - että miten tämä novelli oikein etenee ja mitä tulee tapahtumaan: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/04/jatkonovelli-jonka-kulku-muuttuu.html
Hyvin etenee novellisi. Nyt on ikävän aika Annukalla!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Tosiaan, nyt on tarinassa ikävän aika.
Poista