Äiti oli sanonut, ettei koskaan ota sairaalasta mitään tuskaa mukaansa. Kuvittelin, että hän tarkoitti niitä turhia, muovisia jäätelökippoja, joita erityisesti me pienet potilaat rakastimme.
Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tulin hakemaan äidin tavaroita. Sairaalayöpöydän laatikosta löysin muovisen jäätelökipon ja valokuvan.
Valokuvassa sairaalan käytävällä seisoi kaksi lasta ja nainen heidän välissään. Nainen keskellä oli äitini. Toisen lapsen kasvojen päälle oli piirretty rasti. Toinen lapsista olin minä.
Kuvan takana luki: Jos hän kysyy, missä sisko on, älä vastaa.
Muistin jäätelön maun ja tuoksun. Muistin kauniin muovisen kipon. En muistanut siskoa.
Ilo läikähti minussa.
Äiti ei ollut ottanut sairaalasta mitään tuskaa mukaansa.
*****
Viikon 35 krapusanat ovat: tuska, etappi, jäätelö
Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Jään miettimään, miten siskon kävi. Vähän kuin pätkä dekkaria tämä kirjoituksesi.
VastaaPoistaPidän hienona, että jäit miettimään. Tässä tekstissä hulahti melkein 40 vuotta ja silti en kerennyt kirjoittaa auki siskon kohtaloa. Ehkä hän joku päivä saa arvoisensa lopun 🖤
PoistaVoi sisko-parkaa. Toivottavasti äiti ei ollut hylännyt häntä, vaan rasti kuvan päällä tarkoitti kuolemaa. Se olisi jotenkin inhimillisempää.
VastaaPoistaSisaruuskateuden siemeniä tässä tarinassa.
Monenlaista on ilmassa, kieltämättä.
PoistaHuh, miten arvoituksellinen sävy, mutta hienosti kirjoitettu teksti. Jäin minäkin miettimään mitä sille toiselle lapselle kävi...
VastaaPoistaKiitos! Surullisesti kävi...näin uskon.
PoistaIhmisen elämä on toisinaan raadollista, jokaisella on kohtalonsa hyvä tai paha.
VastaaPoistaOn sopeuduttava ja käytettävä avuja joita on tarjolla.
Näinhän se on. Ei taida olla vaihtoehtoja.
PoistaSukupolvien elämään liittyy välillä perhesalaisuuksia, joista kukaan ei halua puhua.
VastaaPoistaKyllä. Ja siellä ne sitten muhivat ja vaikuttavat, vaikka niistä ei puhutakaan.
PoistaArvoituksellisesti kirjoitettu. Osaat jättää lukijalle tulkittavaa ja pidän siitä.
VastaaPoistaEhkä äidille salaisuus on ollut niin raskas, ettei ole voinut kasvotusten puhua, mutta avasi sitä hieman.