Olen aina hyvin otettu, kun joku antaa minulle tekstiraakileensa tai valmiin tekstinsä luettavaksi ja kommentoitavaksi.
Otan tekstin vastaan kuin lahjan. Minulle on annettu mahdollisuus lukea toisen kirjoittamaa rakasta tekstiä. Sen eteen on nähty vaivaa. Sitä on mietitty, ajateltu, funtsittu ja käännetty ja väännetty. Siitä on poistettu ja siihen on lisätty. Sen eteen on vuodatettu hikeä, usein myös kyyneleitä.
Mikään teksti ei siis ole arvoton. Vaikka skene ei olisi se mistä minä pidän tai tyyli ei olisi minua kiehtova, arvokkuus tulee siitä, että se on kirjoitettu. Sen on joku tehnyt, saanut aikaiseksi. Ja sitten vielä uskonut minun silmieni alle. Tekstin saaminen luettavaksi on myös aikamoinen luottamuksen osoitus. Lukijalla on käsissään tekstin lisäksi myös valtaa.
Siksi sitä tekstiä pitää käsitellä arvokkaasti. Tunnustella, lähestyä rauhallisesti, haistaa, maistaa, kuunnella. Pitää olla armollinen, reilu, oikeudenmukainen, mutta myös rehellinen. Jokaisesta tekstistä löytyy hyvää ja ihanaa ja jokaisesta myös jotakin kehitettävää. Jokaisesta tekstistä löytyy myös aina jotakin ihmeteltävää tai kysymyksiä herättävää.
Kohtele toisten tekstejä niin kuin haluaisit omiasi kohdeltavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti