Lähiö herää - krapuhaaste vko 7

📙Jatkonovelli

Ketjut kirskahtivat giljotiinimetallisesti, kun Harri vuorostaan lensi keinusta. Läheisellä tiellä autot tööttäilivät. Annukka vilkaisi otsalampun valossa rannekelloaan. Kohta viisi. Hän henkäisi syvään.

   – Nyt rakkaat, hän sanoi. – Meidän on aika mennä kotiin. 

   Hän otti Katjan keinusta hiekalle seisomaan ja suoristi ruttaantuneen mekon takamuksen. Sitten hän laittoi maassa makaavalle Harrille jalasta kirvonneen kengän takaisin ja nosti tämän pystyyn. 

   Heille pitäisi ostaa telttailua varten talvivaatteet. Kunnon talvitakit ja lämpimät karvavuoriset kengät. Niin ja sellaiset villaiset tupsupipot. Ja lapaset. 

  Lähiö oli heräämässä uuteen päivään. Annukka tarttui lapsia tiukasti kädestä kiinni. Heidän täytyi lähteä puistosta pois ennen katuvalojen syttymistä ja töihin kiiruhtavia ihmisiä. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 7 krapusanat ovat: telttailu, giljotiini, syttyä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Suuri kirjoittamisen viikko - ihmiskoe!

 

Tämä juuri alkanut viikko pitää kalenterissani nimeä "Suuri kirjoittamisen viikko".  

Olen tälle viikolle aikatauluttanut kaiken sen kirjoittamisen ja kirjoitettavan mikä pitää saada aikaiseksi. Ja töiden lomassa tietenkin. 

Kirjoittamista ja sen tapoja on monia. Itse lähestyn tällä viikolla kirjoittamista yhteiskirjoittamisena, novellikokoelman edistämisenä, ryhmässä kirjoittamisena, erilaisissa kirjoittaryhmissä kynää pyörittäen, opiskelemalla, osallistumalla haasteisiin sekä vaan tuhertamalla kaikenlaista oleellista ja olematonta vihkon kulmaan. 

Kaiken tuon teen tällä viikolla siten, että kalenteri huutaa koska pitää mitäkin tehdä. Saa nähdä mitä sille kuuluisalle luovuudelle tapahtuu.

Tämä on siis ihmiskoe. 

Ja se alkoi juuri äsken.

Merkitty - krapuhaaste vko 6

📙 Jatkonovelli 📙

   Paskiainen minkä tempun oli tehnyt. Se kirvelsi vieläkin. Viisitoista vuotta avioliittoa ja sellainen ratkaisu. Viha, kiukku ja suru kuristivat kurkkua heti kun sitä ajatteli. Hän ei voinut ymmärtää. Se oli ollut itsekästä, epäinhimillistä, raakaa, julmaa. Suuri vääryys läheisiä kohtaan. Mauno sai vapauden, kaikki muut ikuisen vankilan.

  Vuosia oli mennyt sumussa ja syyllisyydentunnoissa, siitä oli ollut vaikeaa toipua. Annukka oli hengittänyt, mutta ei ollut elänyt. Hän oli ajatellut, ettei kukaan enää tahtoisi häntä, uskaltaisi ottaa omakseen. Rakastaisi häntä. Jotkut kavereista olivat laittaneet välit poikki, onneksi jotkut olivat jaksaneet lohduttaa.

   Hän oli silloin menettänyt melkein kaiken. Hänestä oli tullut merkitty nainen.

 Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 6 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Etenee

 

Novellikäsikirjoitus etenee. Hitaasti ja pätkä kerrallaan, mutta etenee.  

Minulla on erilaisia tapoja saada tekstit kasaan ja kuntoon. Kirjoitan eri paikoissa, luetutan eri ihmisillä, teen novelleita eri tekniikoilla - kaikki mitä kirjoitan liittyy tavalla tai toisella novelleihini. 

Olen palapelikirjoittaja sekä kunkin novellin sisällä että koko kokoelman suhteen. Se on kuin palapeliseikkailu. Ihan varma suuresta kuvasta ei vielä ole vaikka näky siitä on päässä selkeä aivan kuten palapelipaketin kannessa. Mutta kuva hahmottuu tarkemmaksi vähän kerrassaan. Sitä mukaa, kun reunapalat ja nurkat alkavat olla valmiina.

Kaikkia novellivalintoja en ole vielä tehnyt. Minulla on niitä kasa. Osa on kirjoitettu jo "valmiiksi", osasta on pätkiä, lisämausteena jokunen uusi idea ja jostakin novellista olen kirjoittanut valmiiksi vasta synopsiksen. Novellien keskinäinen järjestys muuttuu päässäni melkein päivittäin. 

Koko käsikirjoituksen synopsiksen muokkailu on jälleen ajankohtaista. Se on taas kirkastunut. Sisältö ja raamit ovat nyt valmiit.

Tiedän, että on kirjoittajia, joita ahdistaa keskeneräisyys ja se, että kaikki muuttuu monta kertaa matkalla maaliin. Keskeneräisyydestä ahdistuminen on siinä mielessä hyvä asia, että jos keskeneräisyyttä käsikirjoituksen kirjoittamisessa rakastaisi, se ei ehkä valmistuisi koskaan. 

On vapauttavaa kuitenkin tietää, että mikään ei ole kiveen hakattua. Ainakaan vielä. Tarinat, niiden järjestys, päähenkilöiden ajatukset, novellien keskeiset aiheet - kaikki voi vielä muuttua, jos siltä tuntuu. Silti tekstit etenevät. 

Kylmä ratkaisu - krapuhaaste vko 5

📙 Jatkonovelli 📙
  

   Hän kävi lähikaupassa ruokaostoksilla, tuli töistä rakennustyömaalta kotiin, katsoi keittiön seinällä olevaa kalenteria, mittasi kuumetta, odotti Maunoa. Kaikki oli jatkunut aivan kuten ennenkin. Joka ikinen päivä.

   Joskus hän toki kerkesi myös katsomaan televisiota. Tai käymään poninhäntä kireänä kansalaisopiston keppijumpassa. Varsinkin silloin oli aikaa, kun kalenterissa seisoi taukopäivä ja Mauno oli pelaamassa sählyä tai kaljalla kavereidensa kanssa. Omia ystäviä Annukka ei ollut jaksanut tavata enää vuoteen. Aina ne olivat kyselleet, että miten sujuu ja miltä tuntuu ja lohduttaneet että on elämässä tärkeämpiäkin asioita. Reippaan selviytyjän rooli oli käynyt raskaaksi.

   Sitten Mauno oli pakannut matkalaukkunsa ja jättänyt kirjekuoren keittiön pöydälle. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 5 krapusanat ovat: kylmä, kirjekuori, pohinhäntä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Kuka lukee tekstisi?

 

Joskus tulee se hetki, kun kaipaa että joku ulkopuolinen lukee tekstisi ja antaa siitä palautetta. Kenet silloin valitset? Kenelle annat tekstin luettavaksi?

Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen perheenjäsenet, ystävät ja kaverit, työkaverit, joku tuttavapiiristä, ehkä joku lähiomainen.

Valitettavan usein kuulee, että elleivät edellä mainitut ole kirjoittavia ihmisiä tai muuten kiinnostuneita kirjallisuudesta tai kirjoittamisesta, palaute on pettymys. Se on joko ylimalkaista "ihan kiva" -osastoa tai jopa aggressiivisen lyttäävää, pelkkiä virheitä ja epäkohtia etsivää. 

Vinkkini varsinkin aloittavalla kirjoittajalle, joka haluaa palautetta joka kehittää, kannustaa, saa katsomaan omaa tekstiä uusin silmin ja jonka jälkeen vielä uskaltaa kirjoittaa, on seuraava: pyydä palautetta hyväntahtoisilta, kannustavilta kirjoittavilta kavereilta. Hyvä on myös hieman yksilöidä mihin asiaan tarvitset palautetta: juoneen, kieleen, henkilöhahmoihin, alkuun, lopetukseen, aiheeseen jne.

Palautteen tarkoitus on auttaa kehittämään tekstiä, tekemään siitä parempi, ei heittämään sitä roskakoriin tai lopettamaan kirjoittaminen kokonaan. 

 

Rutiini - krapuhaaste vko 4

📙 Jatkonovelli 📙

He olivat Maunon kanssa yrittäneet ja yrittäneet. Kytänneet kalenteria, tuijottaneet kelloa, harjoitelleet tosissaan. Alkuaikoina Annukka oli pitänyt yllä “ilo irti” -asennetta. Oli kihelmöivää viettää Maunon kanssa yhteisiä hetkiä heti aamusta, välillä ruokatunnilla, usein iltaisin tai keskellä yötä. Maunokaan ei paljon valitellut. 

   Sitten siitä oli tullut pelkkä tummasävyinen rutiini. Silkka suorite. Aivan kuten hampaiden pesusta. Sillä erotuksella, että hampaiden pesulla oli sentään joku merkitys. Annukka oli tajunnut, ettei jaksanut tällaista kellotettua, rutinoitunutta elämää. Hän ei jaksanut enää toivoa. Sillä toivoa ei ollut.  

   Mutta hän ei tahtonut Maunon muuttuvan epäluuloiseksi. Hän halusi pitää tämän tyytyväisenä. Ja siksi hän oli vain jatkanut.  

Seuraava osa >>> 

 

*****

Viikon 4 krapusanat ovat: epäluuloisesti, tumma, iltaisin

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.