Mikä on haastavinta jatkonovellin kirjoittamisessa?

 
Olen tässä monta kertaa kerennyt manata päätöstäni kirjoittaa krapuhaasteista yksi kokonainen novelli. Aavistelin, että helppoa siitä ei tule, mutta ehkä haasteet ja niiden vahvuus yllättivät hieman.

Tässä muutama ajatus.

Kirjoittajan TOP 3 haasteet:

1. Koko tarinan eheys
   Kirjoittajana haasteellista on pitää tarina ehyenä. Tarinan pitäisi olla sellainen,  ettei siinä valtavasti tule katkoksia tai hyppäyksiä pätkittäisestä kirjoittamisesta johtuen. Takaumia, erilaisia kohtauksia ja tilannevaihteluita toki tulee, niin kuin novelleissa yleensäkin. Ratkaisut eivät tule heti ja joitakin asioita "lämmitellään" tovi. Vaikka pätkittäinen tarinankerronta hoputtaa tietynlaiseen nopeuteen, pitää malttaa pitää yllä novellinkerronnan hitaampi tempo.
   

2. Jokaisen 100 sanan pätkän mielenkiintoisuus
   Toinen haaste on yrittää saada jokaisen 100 sanan pätkä pysymään mielenkiintoisena huolimatta siitä, että novellissa on aina suvantokohtia ja erirytmisiä jaksoja. Toisinaan tilanteita pitää hidastaa ja toisinaan nopeuttaa. Jokaisen tarinapätkän pitäisi kuitenkin jaksaa pitää yllä mielenkiintoa kokonaisuuden suhteen. Tämä vaatii sen, että jokaisen pätkän ensimmäisen virkkeen pitäisi kutsua lukemaan ja viimeisen saada odottamaan seuraavaa pätkää. Huh. Kokonaisessa novellissakin ensimmäisen virkkeen kutsuvuus on haastavaa ja novellin lopetus aina todella tärkeä, saatikka sitten kun sen yrittää tehdä 100 sanan rykäyksissä.

3. Tarinan fokuksen kirkkaus
   Kolmas kirjoittajan haaste on fokuksen pitäminen kirkkaana. Aiemmassa bloggauksessani kerroin, että tarinan loppu on jo hahmoteltuna mielessäni, mutta viikottaiset SusuPetalin sanat saattavat muuttaa sitä radikaalistikin. Sivupolkuja ja oikopolkuja ilmaantuu ja niiden kautta tarinan henkilöt sekä tarinan kulku ja loppu muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaarana tällöin on, että punainen lanka katoaa, langat menevät solmuun eikä tarinan lopussa olekaan enää mahdollista solmia niitä yhteen. Vaaran selättäminen vaatii sen, että kirjoittajana jo kirjoitettua tarinaa on luettava yhä uudelleen ja uudelleen.  Lankoja pitää merkata ylös ja yrittää pitää kirkkaana myös henkilöhahmojen sisäinen tarina ja luonne.

 
Haasteista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään kovasti sekä krapukirjoittamisesta että jatkonovellin kanssa reutuamisesta. Ja odotan jo tulevaa sunnuntaita ja uusia sanoja malttamattomana. Sittenhän sen taas näkee, mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaisiin tilanteisiin henkilöhahmot ajautuvat ja kuinka ryteikköön pääpolulta jälleen meinataan eksyä. Mielenkiintoista!

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.