Jatkonovelli

torstai 13. huhtikuuta 2023

Mikä on haastavinta jatkonovellin kirjoittamisessa?

 
Olen tässä monta kertaa kerennyt manata päätöstäni kirjoittaa krapuhaasteista yksi kokonainen novelli. Aavistelin, että helppoa siitä ei tule, mutta ehkä haasteet ja niiden vahvuus yllättivät hieman.

Tässä muutama ajatus.

Kirjoittajan TOP 3 haasteet:

  1. Koko tarinan eheys
    Kirjoittajana haasteellista on pitää tarina ehyenä. Tarinan pitäisi olla sellainen,  ettei siinä valtavasti tule katkoksia tai hyppäyksiä pätkittäisestä kirjoittamisesta johtuen. Takaumia, erilaisia kohtauksia ja tilannevaihteluita toki tulee, niin kuin novelleissa yleensäkin. Ratkaisut eivät tule heti ja joitakin asioita "lämmitellään" tovi. Vaikka pätkittäinen tarinankerronta hoputtaa tietynlaiseen nopeuteen, pitää malttaa pitää yllä novellinkerronnan hitaampi tempo.

  2. Jokaisen 100 sanan pätkän mielenkiintoisuus
    Toinen haaste on yrittää saada jokaisen 100 sanan pätkä pysymään mielenkiintoisena huolimatta siitä, että novellissa on aina suvantokohtia ja erirytmisiä jaksoja. Toisinaan tilanteita pitää hidastaa ja toisinaan nopeuttaa. Jokaisen tarinapätkän pitäisi kuitenkin jaksaa pitää yllä mielenkiintoa kokonaisuuden suhteen. Tämä vaatii sen, että jokaisen pätkän ensimmäisen virkkeen pitäisi kutsua lukemaan ja viimeisen saada odottamaan seuraavaa pätkää. Huh. Kokonaisessa novellissakin ensimmäisen virkkeen kutsuvuus on haastavaa ja novellin lopetus aina todella tärkeä, saatikka sitten kun sen yrittää tehdä 100 sanan rykäyksissä.

  3. Tarinan fokuksen kirkkaus
    Kolmas kirjoittajan haaste on fokuksen pitäminen kirkkaana. Aiemmassa bloggauksessani kerroin, että tarinan loppu on jo hahmoteltuna mielessäni, mutta viikottaiset SusuPetalin sanat saattavat muuttaa sitä radikaalistikin. Sivupolkuja ja oikopolkuja ilmaantuu ja niiden kautta tarinan henkilöt sekä tarinan kulku ja loppu muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaarana tällöin on, että punainen lanka katoaa, langat menevät solmuun eikä tarinan lopussa olekaan enää mahdollista solmia niitä yhteen. Vaaran selättäminen vaatii sen, että kirjoittajana jo kirjoitettua tarinaa on luettava yhä uudelleen ja uudelleen.  Lankoja pitää merkata ylös ja yrittää pitää kirkkaana myös henkilöhahmojen sisäinen tarina ja luonne.

 
Haasteista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään kovasti sekä krapukirjoittamisesta että jatkonovellin kanssa reutuamisesta. Ja odotan jo tulevaa sunnuntaita ja uusia sanoja malttamattomana. Sittenhän sen taas näkee,
mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaisiin tilanteisiin henkilöhahmot ajautuvat ja kuinka ryteikköön pääpolulta jälleen meinataan eksyä. Mielenkiintoista!

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.




6 kommenttia:

  1. Pohdit tuttuja asioita kirjoittamisesta. Itse kirjoitan enimmäkseen runoja mutta nämä sadan sanan novellit ovat aika koukuttavia. Kolme sanaa ja sadan sanan mittainen tarina rajaavat tekstiä mutta siitä huolimatta ne ovat syntyneet aika nopeasti. Olen muutaman vapaamittaisen novellin kirjoittanut ja olen huomannut kuinka vaikeaa sen on. Haasteita riittää kirjoittajalle. Olet hyvässä vauhdissa. Odotellaan sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, haasteita riittää. Ne toisaalta myös tekevät tästä mielenkiintoista. Kiitos tsempeistä ja sunnuntaihin!

      Poista
  2. Tuttuja pohdintoja.
    Krapuhan pitää kesälomaa ja mietin, saatko novellin päätetyksi lomaan mennessä. Vielä en osaa sanoa, millä viikolla lopetetaan. Aikaisempina vuosina ollaan laitettu kevät paketti viikkojen 20-21 kieppeillä. Kirjoittajilla alkaa siinä vaiheessa olla kesäkiireitä, ollaan mökillä, puutarhassa ja sellaista, joten bloggaaminen jää pakostakin vähemmälle.
    Mutta syksyllä sitten taas jatketaan ja silloin voisit kokeilla vaihteeksi myös yhden tarinan mahduttamista sataan sanaan. Siinäkin on omat haasteensa. Sitä paitsi olen huomannut, että noissa lyhyissä kravuissa on usein hyvä pohja kokonaiselle novellille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys SusuPetal. Enpä usko, että tämä Annukan tarina päättyy kesälomaan...

      Pidän kovasti näistä kravuista, raapaleista, kaikenlaisista "rajoitetuista" lyhytnovelleista. Aivan ovat parasta. Yhden sellaisen kerkesin tähänkin haasteeseen kirjoittaa. Yleensä kirjoittelen niitä muistikirjoihin ja oikeassa olet: moni niistä jalostuu joskus myöhemmin novellin pituuteen.

      Ehkä voisin tehdä niin, että jatkonovelli saa hautua jatkossa hieman pidempään ja teenkin väliin aina noita yhden tarinan krapuja. Toisaalta: silloin pelkään ryhtyväni valitsemaan että mitkä sanat saan sopimaan novelliin ja kirjoitan novellia vain silloin. Ihminen kun on pohjimmiltaan aina mukavuudenhaluinen ja laiska 😅

      Kattellaan. Rennoin kirjoittajan rantein vain eteenpäin.

      Poista
  3. Tsemppiä vaan, mitä sitten teetkin. Tätä jatkonovellia on aina vain mielenkiintoisempaa lukea, kun ainakin minulle se on alkanut avautua. Ihan jo odotan seuraavaa sunnuntaita, jotta pääsen lukemaan lisää Annukasta. Tällä hetkellä ajattelen, että tässä tarinassa on kaikki kauhun ainekset hyvin kasassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla AilaKaarina! Olen vähän itsekin kauhuissani 😬 ja odotan sunnuntaisanoja sydän väärälläni.

      Saattaa olla, että ryhdyn kerran kuukaudessa kirjoittamaan yhden muunlaisen kravun tai sitten yritän saada Annukan kertomaan koko tarinansa ennen syksyä. Vielä on tiedä mitä tapahtuu. Mutta kirjoittaminen toki jatkuu!

      Poista