Jatkonovelli

sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Muistoja - krapuhaaste vko 16

📙Jatkonovelli

 

Ne olivat aivan tavallisia valkoisia kirjekuoria. Toisessa oli ruutuvihkosta repäisty lappunen ja toisessa pidempi kirje. Kummankin kuoren päällä luki "Annukka Sirèn". 

   Ei. Ei hän pystyisi niitä nyt lukemaan. Ehkä ensi viikolla. Hän laittoi kirjeet takaisin kaappiin ja käveli makuuhuoneeseen pinnasängyn luokse. 

   Hän ihaili Katjan tummakiharaisia hiuksia ja vihreitä silmiä, Harrin vaaleaa tukkapehkoa ja ruskeita silmiä. Katja näytti hellyttävältä keltaisissa kumisaappaissaan, vihreäkukkaisessa mekossaan ja keltaisessa paidassaan. Paksut valkoiset sukkahousutkin olivat taas muodissa. Harrin ruskeat vakosamettiset lappuhaalarit ja samakankainen lakki toivat mieleen muistoja. Haalarin alta pilkotti puna-valkoraidallinen t-paita.

  Harmi, että lapset jäivät tuonikäisiksi. Olivatkohan vanhemmat pitäneet heistä aikoinaan vauvakirjaa, Annukka mietti. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa >>>    

 


*****

Viikon 16 krapusanat ovat: viikko, vauva, kirja

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 


16 kommenttia:

  1. Hyytävää, eivät mitkään lapset jää tietynikäisiksi. Annukan mieli on pahasti järkkynyt. Edelleen ajattelen, että nuo lapset ovat nukkeja, siitä yöulkoilusta se ajatus tuli jo mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä näkökulmia SusuPetal. Annukalla ei kyllä kaikki ole hyvin.

      Poista
  2. Karmivaa. Onko lapset kuolleet vai Annukka seonnut kokonaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tarinassa taitaa sekä lasten että Annukan elämä olla hieman seonnutta. Pelottaa jo kohta kirjoittajaakin.

      Poista
  3. Toden ja harhan paritanssi jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toden ja harhan paritanssi" - hyvä tiivistys!
      Samalla tyylillä näyttää tarina jatkuvan...

      Poista
  4. Oho. Nyt kyllä on fantasiaa tai kauhua ilmassa. Vai olisko totta kuitenkin...

    VastaaPoista
  5. Luulin jo kommentoineeni, mutta enpäs ollutkaan. Karmiva on tosiaan lause "Harmi, että lapset jäivät tuonikäisiksi." Nukeiksi minäkin heitä luulen. Kun ei saanut Maunon kanssa lapsia, niin otti nuket lohduksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että moni täällä kommenteissa heitetty arvaus on osittain kohdillaan. Mutta lähellekään kaikkea emme vielä tiedä, vaikka tarinasta istutuksia näyttääkin löytyvän.

      Poista
    2. No, kunhan nämä lapsukaiset eivät ole tapettuja ja täytettyjä ihmislapsia, niin kaikki muu kelpaa (herkkänahkaisille anteeksipyyntöni). Jännitys sen kun tiivistyy!

      Poista
  6. Ei voi muuta kuin odotella jatkoa kertomukselle. On nyt niin karmaiseva tilanne; mitä nuo lapset on joita Annukka hoivaa.

    VastaaPoista
  7. Pistää pohtimaan monikin asia. Oudoksuttaa, miksei Annukka lue kirjeitään, ottaa ne esille ja taas laittaa lukematta kaappiin.
    Hyvin jännittävästi tarina etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjeissä on ehkä jotakin sellaista, mitä Annukka ei kestä lukea. Ehkä lukenut kuitenkin jo kerran?

      Poista