Tänään ahdistaa, kun ei kerkeä lukemaan kaunokirjallisuutta. Liian vähän muutenkin.
Kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että kun joku tarina jyllää päässä, sitä voi pohtia milloin vain. Kirjoittaa mielessään. Sitten kun on pieni hetki aikaa, sen mielen voi puhdistaa paperille tai koneelle.
Kirjojen lukemisen kanssa on toisin. Niihin haluaisin käyttää levollista aikaa enemmän. Kirjan lukeminen 10 minuutin pätkissä on ärsyttävää. Tarina katoaa.
Mihin kummaan se aika sitten menee?
Tänään se menee tulvavesien kanssa taisteluun. Siinä samalla ei voi lukea kirjaa. Eikä kyllä kirjoittaakaan. Onneksi on äänikirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti