sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Pala kerrallaan - krapuhaaste vko 14

📙Jatkonovelli

Annukka nousi sohvalta ja pyyhkii poskelle valuvan kyyneleen college-paitansa hihaan. Hän otti Maunon kuvan hyllyltä käteensä, katsoi hellästi ja suukotti sitä. Huurustuva lasipinta vastasi kylmää hohkaten. Annukka asetteli kuvan takaisin paikoilleen ja avasi hyllykön alaovet. 

Hän säilytti kirjeitä puisessa laatikossa. Viimeinen tekstiviesti ja nämä kaksi kirjettä olivat ainoat selityksen yritykset, jotka Mauno oli vaivautunut hänelle antamaan. Kirjeistä ja viestistä ja muistojen, tunnelmien ja keskusteluiden paloista hän oli yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa tapahtumista. 

Toinen kirjeistä oli se, minkä Mauno oli jättänyt keittiön pöydälle lähtiessään ja toinen oli se, minkä poliisit olivat löytäneet hotellihuoneen sängyn päältä Maunon jo maatessa elottomana kylpyammeessa.

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO  Seuraava osa >>>                                     


 
*****

Viikon 14 krapukuva on:




Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Seuraava krapuhaaste ilmestyy 16.4.2023.


17 kommenttia:

  1. Palasista on totuus tehty ja aina jää jokin pala puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuus on harvoin täysin absoluuttinen. Tai ainakin se riippuu siitä, miltä kantilta ja kenen näkökulmasta sitä tarkastelee.

      Poista
  2. Kaikki asiat eivät välttämättä aukene koskaan.

    VastaaPoista
  3. Vaikea selittää, jos ei itsekään tiedä.

    VastaaPoista
  4. snif. Ei näytä Annukan elämä pääsevän millään eteenpäin.

    VastaaPoista
  5. Hienosti sait tuosta kuvasta jatkettua tarinaa. Tämä alkaa selkeytyä ihan kivasti. Ainoa mikä surettaa on Annukan tapa kohdella noita kahta lasta. Se menee yli ymmärrykseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kyllä tämä tästä vähän kerrassaan.

      Kirjoitin blogitekstin aiheesta - että miten tämä novelli oikein etenee ja mitä tulee tapahtumaan: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/04/jatkonovelli-jonka-kulku-muuttuu.html

      Poista
    2. Ja minä siis olin Ailakaarina.

      Poista
  6. Ehkä lapset on nyt isovanhemmilla, että Annukka saa olla surra ja muistella rauhassa…
    (sanapasanena)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas näkee. Innolla odotan minäkin, että mihin tämä kaikki loppupeleissä johtaa...

      Kirjoitin blogitekstin aiheesta - että miten tämä novelli oikein etenee ja mitä tulee tapahtumaan: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/04/jatkonovelli-jonka-kulku-muuttuu.html

      Poista
  7. Hyvin etenee novellisi. Nyt on ikävän aika Annukalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tosiaan, nyt on tarinassa ikävän aika.

      Poista