Mikä on haastavinta jatkonovellin kirjoittamisessa?

 
Olen tässä monta kertaa kerennyt manata päätöstäni kirjoittaa krapuhaasteista yksi kokonainen novelli. Aavistelin, että helppoa siitä ei tule, mutta ehkä haasteet ja niiden vahvuus yllättivät hieman.

Tässä muutama ajatus.

Kirjoittajan TOP 3 haasteet:

1. Koko tarinan eheys
   Kirjoittajana haasteellista on pitää tarina ehyenä. Tarinan pitäisi olla sellainen,  ettei siinä valtavasti tule katkoksia tai hyppäyksiä pätkittäisestä kirjoittamisesta johtuen. Takaumia, erilaisia kohtauksia ja tilannevaihteluita toki tulee, niin kuin novelleissa yleensäkin. Ratkaisut eivät tule heti ja joitakin asioita "lämmitellään" tovi. Vaikka pätkittäinen tarinankerronta hoputtaa tietynlaiseen nopeuteen, pitää malttaa pitää yllä novellinkerronnan hitaampi tempo.
   

2. Jokaisen 100 sanan pätkän mielenkiintoisuus
   Toinen haaste on yrittää saada jokaisen 100 sanan pätkä pysymään mielenkiintoisena huolimatta siitä, että novellissa on aina suvantokohtia ja erirytmisiä jaksoja. Toisinaan tilanteita pitää hidastaa ja toisinaan nopeuttaa. Jokaisen tarinapätkän pitäisi kuitenkin jaksaa pitää yllä mielenkiintoa kokonaisuuden suhteen. Tämä vaatii sen, että jokaisen pätkän ensimmäisen virkkeen pitäisi kutsua lukemaan ja viimeisen saada odottamaan seuraavaa pätkää. Huh. Kokonaisessa novellissakin ensimmäisen virkkeen kutsuvuus on haastavaa ja novellin lopetus aina todella tärkeä, saatikka sitten kun sen yrittää tehdä 100 sanan rykäyksissä.

3. Tarinan fokuksen kirkkaus
   Kolmas kirjoittajan haaste on fokuksen pitäminen kirkkaana. Aiemmassa bloggauksessani kerroin, että tarinan loppu on jo hahmoteltuna mielessäni, mutta viikottaiset SusuPetalin sanat saattavat muuttaa sitä radikaalistikin. Sivupolkuja ja oikopolkuja ilmaantuu ja niiden kautta tarinan henkilöt sekä tarinan kulku ja loppu muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaarana tällöin on, että punainen lanka katoaa, langat menevät solmuun eikä tarinan lopussa olekaan enää mahdollista solmia niitä yhteen. Vaaran selättäminen vaatii sen, että kirjoittajana jo kirjoitettua tarinaa on luettava yhä uudelleen ja uudelleen.  Lankoja pitää merkata ylös ja yrittää pitää kirkkaana myös henkilöhahmojen sisäinen tarina ja luonne.

 
Haasteista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään kovasti sekä krapukirjoittamisesta että jatkonovellin kanssa reutuamisesta. Ja odotan jo tulevaa sunnuntaita ja uusia sanoja malttamattomana. Sittenhän sen taas näkee, mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaisiin tilanteisiin henkilöhahmot ajautuvat ja kuinka ryteikköön pääpolulta jälleen meinataan eksyä. Mielenkiintoista!

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.

Jatkonovelli, jonka kulku muuttuu jatkuvasti

 

Kun olin kirjoittanut kaksi krapuhaastetekstiä keksin, että voisinkin kirjoittaa jatkonovellin haasteen avulla.

 

Yht´äkkiä näin Annukan ja lapset edessäni ja aivan kuin he olisivat alkaneet kertoa itse tarinaansa. Päähenkilöt tulivat kuvaan siis aivan pyytämättä, tarina sai alkunsa ja kun hetken kuuntelin, se sai myös loppunsa.

 

Kolmatta kraputekstiä kirjoittaessani tiesin siis jo miten tarina loppuu, sillä oli selkeä loppupiste johon pyrkisin. PAITSI ja MUTTA! SusuPetalin sunnuntaisanat ja –kuvat tekevät jatkuvasti mutkia matkaan, luovat uusia sivupolkuja ja ovat nyt jo pariin kertaan muuttaneet tarinan loppuakin. Uusia asioita on selvinnyt niin päähenkilöille kuin tarinan kirjoittajallekin. Annukka on myös alkanut kapinoimaan tarinan aiemmin ajattelemaani loppua vastaan.

 

Nyt en siis ole enää aivan varma, jos nyt koskaan sitä olinkaan, miten tarina päättyy. Joku haju siitä toki on ja höttöinen polku edelleenkin mielessäni, mutta kaikki voi loppupeleissä mennä aivan toisin.

 

Viime sunnuntaina tarina kuitenkin nytkähti jälleen eteenpäin. Pala kerrallaan, 100 sanaa kerrallaan. Kyllä tästä vielä kokonainen novelli tulee!  

 

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.

 

 

 

 

Pala kerrallaan - krapuhaaste vko 14

📙Jatkonovelli

Annukka nousi sohvalta ja pyyhkii poskelle valuvan kyyneleen college-paitansa hihaan. Hän otti Maunon kuvan hyllyltä käteensä, katsoi hellästi ja suukotti sitä. Huurustuva lasipinta vastasi kylmää hohkaten. Annukka asetteli kuvan takaisin paikoilleen ja avasi hyllykön alaovet. 

Hän säilytti kirjeitä puisessa laatikossa. Viimeinen tekstiviesti ja nämä kaksi kirjettä olivat ainoat selityksen yritykset, jotka Mauno oli vaivautunut hänelle antamaan. Kirjeistä ja viestistä ja muistojen, tunnelmien ja keskusteluiden paloista hän oli yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa tapahtumista. 

Toinen kirjeistä oli se, minkä Mauno oli jättänyt keittiön pöydälle lähtiessään ja toinen oli se, minkä poliisit olivat löytäneet hotellihuoneen sängyn päältä Maunon jo maatessa elottomana kylpyammeessa.

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO  Seuraava osa >>>                                     

 *****

Viikon 14 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Seuraava krapuhaaste ilmestyy 16.4.2023.

Haastekirjoittaminen on innostavaa

 

Minä olen aina kirjoittanut jotakin. Kirjoitusharrastus on tavalla tai toisella kulkenut elämässä mukana. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Muistikirjojen ja päiväkirjojen määrät ovat kuitenkin vuosien myötä jatkaneet hyllyissä ja kaapeissa paisumistaan ja laatikoista pilkistelee kaikenlaisten vihkojen ja kansioiden kulmia. Kirjoittaminen on kyllä mahtava tapa elää ja olla.

 

Olen kirjoittanut vuosia eri alustoilla blogitekstejä ja seurannut monia mielenkiintoisia blogeja. Seuratut blogit ovat vuosien myötä vaihdelleet, mutta usein niissä on ollut jokin kirjoittamista tai kirjallisuutta liippaava kulma. Myös historiasta pidän valtavasti. Sanat, kirjoittaminen, historia, arjen poispaikoiltaan nytkähdykset tarinoissa – niistä saan voimaa.

 

Viime vuosina olen kirjoittanut valtavasti. Niin työssä kuin vapaallakin. Työt kuitenkin jonkin verran ”häiritsevät” proosallista kirjoittamista ja välillä tuntuu että sitä on työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei jaksa edes kynää pitää kädessä. Ja sehän ei ole totta. Aina jaksaa kirjoittaa, vaikka 15 minuuttia joka päivä. Kyllä jaksaa jos oikeasti tahtoo.

 

Koska haluan kirjoittaa monella eri tavalla, monissa eri paikoissa ja kehittää kirjoitustaitoani monipuolisesti ja erilaisissa porukoissa, yhdessä ja yksin, keksin viime vuonna, että etsin jonkin säännöllisen kirjoitushaasteen, johon voisin osallistua.

 

Ja niin sitten löysin netin syövereistä SusuPetalin pitämän Krapuhaasteen! Mikä hieno löytö! Innostuin. Joka viikko tulisi kirjoitettua ainakin tuon 100 sanan verran. Se olisi ehdoton minimi koko viikolle, mutta se kuittaisi ainakin sunnuntain kirjoittamisen.

 

Aloitin innokkaana ja pian totesin, että voihan tänne kirjoittamisblogiin muutakin kirjoittaa. Ja jäin jo ekasta kerrasta krapuun koukkuun. Tässä sitä nyt sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa - aika mones krapuhaaste menossa! 

 

Ja tämän viikon sunnuntaita taas jo malttamattomana odottelen... 😀

 

 

Hautajaiset - krapuhaaste vko 13

 📙Jatkonovelli

Maunon kuolemasta oli seurannut kuukausien mittainen muistikatkos. Annukka oli kulkenut maailmassa, jossa ei ollut aikaa, ei tavallisia ääniä, ei makuja eikä hajuja. Hän oli vaeltanut virastojen väliä päivä kerrallaan, askel askeleelta, paperi paperilta.

   Annukka ei muistanut hautajaisia. Valokuvista hän huomasi olleensa kuitenkin paikalla. Seisonut kukkalaitteen kanssa, lapioinut hiekkaa uurnan päälle. Ollut yksin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. 

   Ymmärrettyään, että peruuttamaton oli tapahtunut, kipu oli iskenyt. Tuonut elämään paniikkihäiriön, ahdistuksen ja ihmisten välttelyn. Hän ei ollut jaksanut käydä töissä, ei kaupassa, ei suihkussa, ei puhua kenellekään.

   Elämän sijamuodoksi oli tullut "tuulikaapissa". Pidemmälle hän ei ollut kyennyt, vaikka mieli oli muuta yrittänyt hokea. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO      Seuraava osa >>>                              

*****

Viikon 13 krapusanat ovat: hokea, tuulikaappi, sijamuoto

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Kaikki muuttuu - krapuhaaste vko 12

📙Jatkonovelli

   Puhuivat täysin älyttömiä. Aivan harhaisia. Heiluttivat Maunon passia että se on varmasti hänen, mutta tunnistamaan pitäisi lähteä. Että onko joku joka voisi tulla mukaan.

   Annukka oli katsonut heidän hitaasti liikkuvia huuliaan, kuullut matalana möyriviä sanoja ja ihmetellyt kuinka he sillä tavoin oudosti puhuivat. 

   Nauru oli lähtenyt todella syvältä. Häntä oli naurattanut heidän vakavat ilmeensä, uniformunsa ja heidän outo ryhdikäs seisomisensa. Hän oli yrittänyt soittaa Maunolle uudestaan ja uudestaan. Puhelimeen ei saanut yhteyttä. 

   Hän oli etsinyt Maunon viimeisimmän tekstiviestin: "Olet minulle tavattoman rakas. Älä unohda sitä koskaan kulta." Ja perässä sydänhymiö. Nauru muuttui nyyhkeeksi. Joku huusi, kunnes maailma musteni.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

                                  

   

*****

Viikon 12 krapusanat ovat: harha, hymiö, äly

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Erehdys - krapuhaaste vko 11

📙Jatkonovelli
   

Lapset pötköttivät puisessa pinnasängyssä. Aamupala ei ollut maistunut. Niin kuin ei muinakaan aamuina. Annukka yritti kaikkensa, mutta mikään ei kelvannut. Taisivat olla pilalle hemmoteltuja. Sellaista hän oli muistavinaan. Olkoot sängyssä iltapäivään saakka.

Hän istahti sohvalle ja katse osui hyllykössä seisovaan valokuvaan. Komeat kulmikkaat kasvot, aristokraattisen suora nenä, tummat hiukset ja tuuheat kulmakarvat. Hymykuoppa toisessa poskessa. Silmät porasivat suoraan Annukkaa. Kipu tuntui vatsanpohjassa asti. 

Kun poliisi oli sinä päivänä tullut ovelle ja kertonut uutisen, hän oli aluksi yrittänyt ymmärtää, ottaa sanoista selvää. Että mikä hotelli, kuka soittanut, mitkä lääkkeet, mikä toinen kirje. Mitä ihmettä he puhuivat. He olivat varmasti erehtyneet. 

 

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 11 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.