Painajaiset

📙Jatkonovelli

Annukka potkaisi epähuomiossa pinnasängyn alta pilkistävää muovipulloa. Pepsi Maxia. Sitä lapset aina halusivat, mutta eivät ottaneet kuin pienen kulauksen. Kun Annukka oli lapsena lauantaisaunonut mummon ja papan kanssa, hän oli saanut ottaa kellarin portaiden alta kuuden pullon oranssisesta kantokorista lasisen jaffapullon. Jaffa oli maistunut taivaalliselta!

Vettä vihmoi makuuhuoneen ikkunaan. Keli oli kummallinen. Vuoroin pakkasta ja hiutuvaista lunta, vuoroin vettä. Aamulla ei tiennyt minkälainen ilma olisi illalla. Annukalla oli noussut käsikarvat pystyyn, kun säätiedotuksessa kerrottiin minä syksynä viimeksi oli ollut tällainen outo keli. Ei tarvittu tekoälyä kertomaan, että sääolosuhteet, kerrostalojen purkaminen ja Harrin ja Katjan löytyminen olivat tuoneet painajaiset takaisin.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO

*****

Viikon 35 krapusanat ovat: muovipullo, tekoäly, syksy.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

 

Kesäloma on lomailtu - paluu blogin äärelle!

 

En ihan ajatellut, että lomailu blogikirjoittamisesta kestäisi näin pitkälle.

Olin vilpittömästi ajatellut kirjoittaa jatkotarinaa, mutta kesä meni muita tarinoita kirjoitellessa ja kirjoituskursseilla viettäessä. Toki tein muutakin

Nyt kuitenkin odotan jo innolla krapuhaasteita - itseänikin jännittää että mitä noille tarinan tyypeille oikein käy. Mihin reitti vie ja kuinka asiat suttaantuvat. 

Tänään olen tehnyt kaikenlaisia kirjallisia rästitehtäviä käyttäen vanhaa kunnon pomodoro-tekniikkaa. Kun ajastaa kellon ja ryhtyy tekemään, tulostakin syntyy. Muutaman mieltä painavatn kirjoitusjutun sain jo aika hyvälle mallille. 

Täällä siis kynät jo melkein terässä ja näppäimistö putsattuna. Kohta varmaan tarinaan syntyy jatkoa...

Viimeinen kesä - krapuhaaste vko 18

📙Jatkonovelli

   
   Sitten oli tullut se viimeinen kesä. Kesä, jolloin heidän kaverijenginsä oli hajonnut ja huolettomat päivät olivat loppuneet. Äiti ja isä eivät olleet päästäneet häntä enää ulos ja pikkusiskokin oli ollut siitä lähtien jatkuvassa valvonnassa. Annukalla ei ollut mielikuvaa siitä, mitä niille muille kavereille oli tapahtunut. He eivät olleet pitäneet sen jälkeen yhteyttä toisiinsa. 

   Annukka katkaisi hetkeksi pohdintansa ja vilkaisi pinnasängyssä makaavia lapsia. Kaikki hyvin. Kyllä tästä selvittäisiin, hän ajatteli ja kosketti Katjan karheaa poskea.

   Kuinka usein hän olikaan jossitellut, että mitä jos siellä olisi ollut valvontakamera. Mutta se oli turhaa. Ei niitä silloin ollut. Ei puistoissa eikä kellareissa.

 <<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa

 

 

 

*****

Viikon 18 krapusanat ovat: puisto, jengi, kamera

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Huoletonta - krapuhaaste vko 17

📙Jatkonovelli

Lähiöiden pihat olivat silloin pursunneet samanikäisiä lapsia. Parhaita kavereita olivat Maria, Katja, Elina, Pekka ja Harri. Oli leikitty kirkonrottaa, piilosta, rofea ja polea, 10 tikkua laudalla. Pelattu pesäpalloa ja jalkapalloa, rakennettu majoja lähimetsään, padottu pihaojia, opeteltu morsettamista tarkulampuilla, tuhlattu vähät pennit irtokarkkeihin. Leikitty kellarissa. Kummitusjunaa. 

Nykyään yliarvostettiin kontrollia, silloin oli ollut huolettomampaa. Lapsilla roikkui avain kaulassa, ei ollut kännyköitä, koulumatkat kestivät ojien ja metsien kautta tunteja ja pikkusiskokin oli pitänyt hakea tarhasta kotiin. Pihalla oli huideltu iltamyöhille, kunnes jonkun äiti oli huutanut ikkunasta, että sisälle sieltä. Yksi kerrallaan he olivat laahustaneet koteihinsa ja palanneet seuraavana päivänä taas pihalle leikkimään. 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO    Seuraava osa >>>    

 

 

*****

Viikon 17 krapusanat ovat: yliarvostettu, huidella, tuhlata

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Muistoja - krapuhaaste vko 16

📙Jatkonovelli

 

Ne olivat aivan tavallisia valkoisia kirjekuoria. Toisessa oli ruutuvihkosta repäisty lappunen ja toisessa pidempi kirje. Kummankin kuoren päällä luki "Annukka Sirèn". 

   Ei. Ei hän pystyisi niitä nyt lukemaan. Ehkä ensi viikolla. Hän laittoi kirjeet takaisin kaappiin ja käveli makuuhuoneeseen pinnasängyn luokse. 

   Hän ihaili Katjan tummakiharaisia hiuksia ja vihreitä silmiä, Harrin vaaleaa tukkapehkoa ja ruskeita silmiä. Katja näytti hellyttävältä keltaisissa kumisaappaissaan, vihreäkukkaisessa mekossaan ja keltaisessa paidassaan. Paksut valkoiset sukkahousutkin olivat taas muodissa. Harrin ruskeat vakosamettiset lappuhaalarit ja samakankainen lakki toivat mieleen muistoja. Haalarin alta pilkotti puna-valkoraidallinen t-paita.

  Harmi, että lapset jäivät tuonikäisiksi. Olivatkohan vanhemmat pitäneet heistä aikoinaan vauvakirjaa, Annukka mietti. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO   Seuraava osa >>>    

 

*****

Viikon 16 krapusanat ovat: viikko, vauva, kirja

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Mikä on haastavinta jatkonovellin kirjoittamisessa?

 
Olen tässä monta kertaa kerennyt manata päätöstäni kirjoittaa krapuhaasteista yksi kokonainen novelli. Aavistelin, että helppoa siitä ei tule, mutta ehkä haasteet ja niiden vahvuus yllättivät hieman.

Tässä muutama ajatus.

Kirjoittajan TOP 3 haasteet:

1. Koko tarinan eheys
   Kirjoittajana haasteellista on pitää tarina ehyenä. Tarinan pitäisi olla sellainen,  ettei siinä valtavasti tule katkoksia tai hyppäyksiä pätkittäisestä kirjoittamisesta johtuen. Takaumia, erilaisia kohtauksia ja tilannevaihteluita toki tulee, niin kuin novelleissa yleensäkin. Ratkaisut eivät tule heti ja joitakin asioita "lämmitellään" tovi. Vaikka pätkittäinen tarinankerronta hoputtaa tietynlaiseen nopeuteen, pitää malttaa pitää yllä novellinkerronnan hitaampi tempo.
   

2. Jokaisen 100 sanan pätkän mielenkiintoisuus
   Toinen haaste on yrittää saada jokaisen 100 sanan pätkä pysymään mielenkiintoisena huolimatta siitä, että novellissa on aina suvantokohtia ja erirytmisiä jaksoja. Toisinaan tilanteita pitää hidastaa ja toisinaan nopeuttaa. Jokaisen tarinapätkän pitäisi kuitenkin jaksaa pitää yllä mielenkiintoa kokonaisuuden suhteen. Tämä vaatii sen, että jokaisen pätkän ensimmäisen virkkeen pitäisi kutsua lukemaan ja viimeisen saada odottamaan seuraavaa pätkää. Huh. Kokonaisessa novellissakin ensimmäisen virkkeen kutsuvuus on haastavaa ja novellin lopetus aina todella tärkeä, saatikka sitten kun sen yrittää tehdä 100 sanan rykäyksissä.

3. Tarinan fokuksen kirkkaus
   Kolmas kirjoittajan haaste on fokuksen pitäminen kirkkaana. Aiemmassa bloggauksessani kerroin, että tarinan loppu on jo hahmoteltuna mielessäni, mutta viikottaiset SusuPetalin sanat saattavat muuttaa sitä radikaalistikin. Sivupolkuja ja oikopolkuja ilmaantuu ja niiden kautta tarinan henkilöt sekä tarinan kulku ja loppu muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Vaarana tällöin on, että punainen lanka katoaa, langat menevät solmuun eikä tarinan lopussa olekaan enää mahdollista solmia niitä yhteen. Vaaran selättäminen vaatii sen, että kirjoittajana jo kirjoitettua tarinaa on luettava yhä uudelleen ja uudelleen.  Lankoja pitää merkata ylös ja yrittää pitää kirkkaana myös henkilöhahmojen sisäinen tarina ja luonne.

 
Haasteista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään kovasti sekä krapukirjoittamisesta että jatkonovellin kanssa reutuamisesta. Ja odotan jo tulevaa sunnuntaita ja uusia sanoja malttamattomana. Sittenhän sen taas näkee, mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaisiin tilanteisiin henkilöhahmot ajautuvat ja kuinka ryteikköön pääpolulta jälleen meinataan eksyä. Mielenkiintoista!

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.

Jatkonovelli, jonka kulku muuttuu jatkuvasti

 

Kun olin kirjoittanut kaksi krapuhaastetekstiä keksin, että voisinkin kirjoittaa jatkonovellin haasteen avulla.

 

Yht´äkkiä näin Annukan ja lapset edessäni ja aivan kuin he olisivat alkaneet kertoa itse tarinaansa. Päähenkilöt tulivat kuvaan siis aivan pyytämättä, tarina sai alkunsa ja kun hetken kuuntelin, se sai myös loppunsa.

 

Kolmatta kraputekstiä kirjoittaessani tiesin siis jo miten tarina loppuu, sillä oli selkeä loppupiste johon pyrkisin. PAITSI ja MUTTA! SusuPetalin sunnuntaisanat ja –kuvat tekevät jatkuvasti mutkia matkaan, luovat uusia sivupolkuja ja ovat nyt jo pariin kertaan muuttaneet tarinan loppuakin. Uusia asioita on selvinnyt niin päähenkilöille kuin tarinan kirjoittajallekin. Annukka on myös alkanut kapinoimaan tarinan aiemmin ajattelemaani loppua vastaan.

 

Nyt en siis ole enää aivan varma, jos nyt koskaan sitä olinkaan, miten tarina päättyy. Joku haju siitä toki on ja höttöinen polku edelleenkin mielessäni, mutta kaikki voi loppupeleissä mennä aivan toisin.

 

Viime sunnuntaina tarina kuitenkin nytkähti jälleen eteenpäin. Pala kerrallaan, 100 sanaa kerrallaan. Kyllä tästä vielä kokonainen novelli tulee!  

 

PS. Ensimmäinen novellin osa löytyy TÄÄLTÄ.

 

 

 

 

Pala kerrallaan - krapuhaaste vko 14

📙Jatkonovelli

Annukka nousi sohvalta ja pyyhkii poskelle valuvan kyyneleen college-paitansa hihaan. Hän otti Maunon kuvan hyllyltä käteensä, katsoi hellästi ja suukotti sitä. Huurustuva lasipinta vastasi kylmää hohkaten. Annukka asetteli kuvan takaisin paikoilleen ja avasi hyllykön alaovet. 

Hän säilytti kirjeitä puisessa laatikossa. Viimeinen tekstiviesti ja nämä kaksi kirjettä olivat ainoat selityksen yritykset, jotka Mauno oli vaivautunut hänelle antamaan. Kirjeistä ja viestistä ja muistojen, tunnelmien ja keskusteluiden paloista hän oli yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa tapahtumista. 

Toinen kirjeistä oli se, minkä Mauno oli jättänyt keittiön pöydälle lähtiessään ja toinen oli se, minkä poliisit olivat löytäneet hotellihuoneen sängyn päältä Maunon jo maatessa elottomana kylpyammeessa.

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO  Seuraava osa >>>                                     

 *****

Viikon 14 krapukuva on:

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Seuraava krapuhaaste ilmestyy 16.4.2023.

Haastekirjoittaminen on innostavaa

 

Minä olen aina kirjoittanut jotakin. Kirjoitusharrastus on tavalla tai toisella kulkenut elämässä mukana. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Muistikirjojen ja päiväkirjojen määrät ovat kuitenkin vuosien myötä jatkaneet hyllyissä ja kaapeissa paisumistaan ja laatikoista pilkistelee kaikenlaisten vihkojen ja kansioiden kulmia. Kirjoittaminen on kyllä mahtava tapa elää ja olla.

 

Olen kirjoittanut vuosia eri alustoilla blogitekstejä ja seurannut monia mielenkiintoisia blogeja. Seuratut blogit ovat vuosien myötä vaihdelleet, mutta usein niissä on ollut jokin kirjoittamista tai kirjallisuutta liippaava kulma. Myös historiasta pidän valtavasti. Sanat, kirjoittaminen, historia, arjen poispaikoiltaan nytkähdykset tarinoissa – niistä saan voimaa.

 

Viime vuosina olen kirjoittanut valtavasti. Niin työssä kuin vapaallakin. Työt kuitenkin jonkin verran ”häiritsevät” proosallista kirjoittamista ja välillä tuntuu että sitä on työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei jaksa edes kynää pitää kädessä. Ja sehän ei ole totta. Aina jaksaa kirjoittaa, vaikka 15 minuuttia joka päivä. Kyllä jaksaa jos oikeasti tahtoo.

 

Koska haluan kirjoittaa monella eri tavalla, monissa eri paikoissa ja kehittää kirjoitustaitoani monipuolisesti ja erilaisissa porukoissa, yhdessä ja yksin, keksin viime vuonna, että etsin jonkin säännöllisen kirjoitushaasteen, johon voisin osallistua.

 

Ja niin sitten löysin netin syövereistä SusuPetalin pitämän Krapuhaasteen! Mikä hieno löytö! Innostuin. Joka viikko tulisi kirjoitettua ainakin tuon 100 sanan verran. Se olisi ehdoton minimi koko viikolle, mutta se kuittaisi ainakin sunnuntain kirjoittamisen.

 

Aloitin innokkaana ja pian totesin, että voihan tänne kirjoittamisblogiin muutakin kirjoittaa. Ja jäin jo ekasta kerrasta krapuun koukkuun. Tässä sitä nyt sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa - aika mones krapuhaaste menossa! 

 

Ja tämän viikon sunnuntaita taas jo malttamattomana odottelen... 😀

 

 

Hautajaiset - krapuhaaste vko 13

 📙Jatkonovelli

Maunon kuolemasta oli seurannut kuukausien mittainen muistikatkos. Annukka oli kulkenut maailmassa, jossa ei ollut aikaa, ei tavallisia ääniä, ei makuja eikä hajuja. Hän oli vaeltanut virastojen väliä päivä kerrallaan, askel askeleelta, paperi paperilta.

   Annukka ei muistanut hautajaisia. Valokuvista hän huomasi olleensa kuitenkin paikalla. Seisonut kukkalaitteen kanssa, lapioinut hiekkaa uurnan päälle. Ollut yksin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. 

   Ymmärrettyään, että peruuttamaton oli tapahtunut, kipu oli iskenyt. Tuonut elämään paniikkihäiriön, ahdistuksen ja ihmisten välttelyn. Hän ei ollut jaksanut käydä töissä, ei kaupassa, ei suihkussa, ei puhua kenellekään.

   Elämän sijamuodoksi oli tullut "tuulikaapissa". Pidemmälle hän ei ollut kyennyt, vaikka mieli oli muuta yrittänyt hokea. 

 

<<< Edellinen osa    ALOITUSJAKSO      Seuraava osa >>>                              

*****

Viikon 13 krapusanat ovat: hokea, tuulikaappi, sijamuoto

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Kaikki muuttuu - krapuhaaste vko 12

📙Jatkonovelli

   Puhuivat täysin älyttömiä. Aivan harhaisia. Heiluttivat Maunon passia että se on varmasti hänen, mutta tunnistamaan pitäisi lähteä. Että onko joku joka voisi tulla mukaan.

   Annukka oli katsonut heidän hitaasti liikkuvia huuliaan, kuullut matalana möyriviä sanoja ja ihmetellyt kuinka he sillä tavoin oudosti puhuivat. 

   Nauru oli lähtenyt todella syvältä. Häntä oli naurattanut heidän vakavat ilmeensä, uniformunsa ja heidän outo ryhdikäs seisomisensa. Hän oli yrittänyt soittaa Maunolle uudestaan ja uudestaan. Puhelimeen ei saanut yhteyttä. 

   Hän oli etsinyt Maunon viimeisimmän tekstiviestin: "Olet minulle tavattoman rakas. Älä unohda sitä koskaan kulta." Ja perässä sydänhymiö. Nauru muuttui nyyhkeeksi. Joku huusi, kunnes maailma musteni.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

                                  

   

*****

Viikon 12 krapusanat ovat: harha, hymiö, äly

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Erehdys - krapuhaaste vko 11

📙Jatkonovelli
   

Lapset pötköttivät puisessa pinnasängyssä. Aamupala ei ollut maistunut. Niin kuin ei muinakaan aamuina. Annukka yritti kaikkensa, mutta mikään ei kelvannut. Taisivat olla pilalle hemmoteltuja. Sellaista hän oli muistavinaan. Olkoot sängyssä iltapäivään saakka.

Hän istahti sohvalle ja katse osui hyllykössä seisovaan valokuvaan. Komeat kulmikkaat kasvot, aristokraattisen suora nenä, tummat hiukset ja tuuheat kulmakarvat. Hymykuoppa toisessa poskessa. Silmät porasivat suoraan Annukkaa. Kipu tuntui vatsanpohjassa asti. 

Kun poliisi oli sinä päivänä tullut ovelle ja kertonut uutisen, hän oli aluksi yrittänyt ymmärtää, ottaa sanoista selvää. Että mikä hotelli, kuka soittanut, mitkä lääkkeet, mikä toinen kirje. Mitä ihmettä he puhuivat. He olivat varmasti erehtyneet. 

 

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 11 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

 

Yksin - krapuhaaste vko 10

📙Jatkonovelli

   Kankaan voisi sitten tarpeen vaatiessa kaivaa esiin ja laittaa lasten peitoksi. Heitä piti suojella töllöttäjiltä ja ihmettelijöiltä. Idiootti mies ja se haiseva rakki! Mitä jos se olisi päässyt Katjan ja Harrin kimppuun!

   Annukan selkää särki, mehevä mustelma teki tuloaan. Hän avasi hissin oven, suukotti lapsia, nosti heidät syliinsä ja painoi vitosnappia. Hissin peilissä tuijotti kolme kalmankalpeaa hahmoa. Yhden silmät paloivat kiihtynyttä mustaa ja sydän tykytti näkyvästi ohimoissa. 

  Annukka ei pystyisi tänään enää mihinkään. Hän tilaisi ruoan läheisestä ravintolasta. Hänellä oli yksinäinen olo ja valtava ikävä Maunoa. Mikään ei koskaan muuttuisi. Onneksi sentään Katja ja Harri olivat palanneet hänen elämäänsä.

<<< Edellinen osa                                       Seuraava osa >>>

 

 

*****

Viikon 10 krapusanat ovat: idiootti, mustelma, ravintola

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Täpärällä - krapuhaaste vko 9

📙Jatkonovelli

   Hän haistoi mädän, kuuli raskaan huohotuksen ja kun joku hyökkäsi hänen päälleen, hän lensi päin hissin ovenkahvaa.

   – Herbert, Herbert! Heti tänne!
  
   Valot räpsähtivät päälle. Valtavankokoinen tanskandoggi nojasi häneen takajaloillaan seisten ja hampaitaan kiristellen. Annukka käännähti sivuun ja koira alkoi haukkua. Haukkui ja raastoi hissin ovea niin, että korviin sattui.
  
   – Toivottavasti ei sattunut, kellarin ovella seisova mies sanoi.  – Jotain tuolla hississä on, kun Herbert pakkomielteisesti sinne haluaa. Jäikö sulta ruokakassi?
   – Mitä... ei... ruokakassi? Ei siellä mitään ole ...
   – Tules Herbert, mies sanoi ja lähti kohti ulko-ovea. – Tultiin täältä kun tää A-rappu on katutasolla.
  
   Huomenna hän ottaisi mukaan peitteeksi vaikka verhokankaan.

 

Seuraava osa>>>

*****

Viikon 9 krapusanat ovat: katutaso, pakkomielteinen, verho

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Säikähdys - krapuhaaste vko 8

 📙Jatkonovelli

   He asuivat 60-luvulla rakennetussa viisikerroksisessa betonitalossa. Yhdessä näistä kolmesta talosta, jotka muodostivat aivan kuin oman asuinkuplansa. 

   Annukka rakasti avaraa ja runsaspuustoista täydennysrakentamiselta säästynyttä pihaa. Hän ihaili talon isoja, reilusti valoa päästäviä ikkunoita, jotka eivät olleet sellaisia pieniä vankilaikkunoita kuten uusissa kerrostaloissa. Hän piti jopa rappukäytävän kellertävistä linoleumilaatoista, ulko-oven pyöreästä puukahvasta sekä tilavasta rappukäytävästä mustine kierreportaineen. Täällä ei ollut yhtään ummehtunutta asua. Täällä tuli lapsuus mieleen.

   Annukka painoi pimeässä hohkaavaa hissin nappulaa. Juuri kun hissi kolahti paikoilleen, viereinen kellarin ovi aukesi rämähtäen ja tumma hahmo tuli vauhdilla heitä kohti. Annukka kirkaisi, nykäisi hissinoven auki ja tyrkkäsi salamannopeasti lapset sisälle hissiin.

Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 8 krapusanat ovat: kupla, ummehtunut, vanki

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Lähiö herää - krapuhaaste vko 7

📙Jatkonovelli

Ketjut kirskahtivat giljotiinimetallisesti, kun Harri vuorostaan lensi keinusta. Läheisellä tiellä autot tööttäilivät. Annukka vilkaisi otsalampun valossa rannekelloaan. Kohta viisi. Hän henkäisi syvään.

   – Nyt rakkaat, hän sanoi. – Meidän on aika mennä kotiin. 

   Hän otti Katjan keinusta hiekalle seisomaan ja suoristi ruttaantuneen mekon takamuksen. Sitten hän laittoi maassa makaavalle Harrille jalasta kirvonneen kengän takaisin ja nosti tämän pystyyn. 

   Heille pitäisi ostaa telttailua varten talvivaatteet. Kunnon talvitakit ja lämpimät karvavuoriset kengät. Niin ja sellaiset villaiset tupsupipot. Ja lapaset. 

  Lähiö oli heräämässä uuteen päivään. Annukka tarttui lapsia tiukasti kädestä kiinni. Heidän täytyi lähteä puistosta pois ennen katuvalojen syttymistä ja töihin kiiruhtavia ihmisiä. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 7 krapusanat ovat: telttailu, giljotiini, syttyä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Suuri kirjoittamisen viikko - ihmiskoe!

 

Tämä juuri alkanut viikko pitää kalenterissani nimeä "Suuri kirjoittamisen viikko".  

Olen tälle viikolle aikatauluttanut kaiken sen kirjoittamisen ja kirjoitettavan mikä pitää saada aikaiseksi. Ja töiden lomassa tietenkin. 

Kirjoittamista ja sen tapoja on monia. Itse lähestyn tällä viikolla kirjoittamista yhteiskirjoittamisena, novellikokoelman edistämisenä, ryhmässä kirjoittamisena, erilaisissa kirjoittaryhmissä kynää pyörittäen, opiskelemalla, osallistumalla haasteisiin sekä vaan tuhertamalla kaikenlaista oleellista ja olematonta vihkon kulmaan. 

Kaiken tuon teen tällä viikolla siten, että kalenteri huutaa koska pitää mitäkin tehdä. Saa nähdä mitä sille kuuluisalle luovuudelle tapahtuu.

Tämä on siis ihmiskoe. 

Ja se alkoi juuri äsken.

Merkitty - krapuhaaste vko 6

📙 Jatkonovelli 📙

   Paskiainen minkä tempun oli tehnyt. Se kirvelsi vieläkin. Viisitoista vuotta avioliittoa ja sellainen ratkaisu. Viha, kiukku ja suru kuristivat kurkkua heti kun sitä ajatteli. Hän ei voinut ymmärtää. Se oli ollut itsekästä, epäinhimillistä, raakaa, julmaa. Suuri vääryys läheisiä kohtaan. Mauno sai vapauden, kaikki muut ikuisen vankilan.

  Vuosia oli mennyt sumussa ja syyllisyydentunnoissa, siitä oli ollut vaikeaa toipua. Annukka oli hengittänyt, mutta ei ollut elänyt. Hän oli ajatellut, ettei kukaan enää tahtoisi häntä, uskaltaisi ottaa omakseen. Rakastaisi häntä. Jotkut kavereista olivat laittaneet välit poikki, onneksi jotkut olivat jaksaneet lohduttaa.

   Hän oli silloin menettänyt melkein kaiken. Hänestä oli tullut merkitty nainen.

 Seuraava osa >>>

 

*****

Viikon 6 krapukuva on:

 

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Etenee

 

Novellikäsikirjoitus etenee. Hitaasti ja pätkä kerrallaan, mutta etenee.  

Minulla on erilaisia tapoja saada tekstit kasaan ja kuntoon. Kirjoitan eri paikoissa, luetutan eri ihmisillä, teen novelleita eri tekniikoilla - kaikki mitä kirjoitan liittyy tavalla tai toisella novelleihini. 

Olen palapelikirjoittaja sekä kunkin novellin sisällä että koko kokoelman suhteen. Se on kuin palapeliseikkailu. Ihan varma suuresta kuvasta ei vielä ole vaikka näky siitä on päässä selkeä aivan kuten palapelipaketin kannessa. Mutta kuva hahmottuu tarkemmaksi vähän kerrassaan. Sitä mukaa, kun reunapalat ja nurkat alkavat olla valmiina.

Kaikkia novellivalintoja en ole vielä tehnyt. Minulla on niitä kasa. Osa on kirjoitettu jo "valmiiksi", osasta on pätkiä, lisämausteena jokunen uusi idea ja jostakin novellista olen kirjoittanut valmiiksi vasta synopsiksen. Novellien keskinäinen järjestys muuttuu päässäni melkein päivittäin. 

Koko käsikirjoituksen synopsiksen muokkailu on jälleen ajankohtaista. Se on taas kirkastunut. Sisältö ja raamit ovat nyt valmiit.

Tiedän, että on kirjoittajia, joita ahdistaa keskeneräisyys ja se, että kaikki muuttuu monta kertaa matkalla maaliin. Keskeneräisyydestä ahdistuminen on siinä mielessä hyvä asia, että jos keskeneräisyyttä käsikirjoituksen kirjoittamisessa rakastaisi, se ei ehkä valmistuisi koskaan. 

On vapauttavaa kuitenkin tietää, että mikään ei ole kiveen hakattua. Ainakaan vielä. Tarinat, niiden järjestys, päähenkilöiden ajatukset, novellien keskeiset aiheet - kaikki voi vielä muuttua, jos siltä tuntuu. Silti tekstit etenevät. 

Kylmä ratkaisu - krapuhaaste vko 5

📙 Jatkonovelli 📙
  

   Hän kävi lähikaupassa ruokaostoksilla, tuli töistä rakennustyömaalta kotiin, katsoi keittiön seinällä olevaa kalenteria, mittasi kuumetta, odotti Maunoa. Kaikki oli jatkunut aivan kuten ennenkin. Joka ikinen päivä.

   Joskus hän toki kerkesi myös katsomaan televisiota. Tai käymään poninhäntä kireänä kansalaisopiston keppijumpassa. Varsinkin silloin oli aikaa, kun kalenterissa seisoi taukopäivä ja Mauno oli pelaamassa sählyä tai kaljalla kavereidensa kanssa. Omia ystäviä Annukka ei ollut jaksanut tavata enää vuoteen. Aina ne olivat kyselleet, että miten sujuu ja miltä tuntuu ja lohduttaneet että on elämässä tärkeämpiäkin asioita. Reippaan selviytyjän rooli oli käynyt raskaaksi.

   Sitten Mauno oli pakannut matkalaukkunsa ja jättänyt kirjekuoren keittiön pöydälle. 

Seuraava osa >>>

*****

Viikon 5 krapusanat ovat: kylmä, kirjekuori, pohinhäntä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Kuka lukee tekstisi?

 

Joskus tulee se hetki, kun kaipaa että joku ulkopuolinen lukee tekstisi ja antaa siitä palautetta. Kenet silloin valitset? Kenelle annat tekstin luettavaksi?

Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen perheenjäsenet, ystävät ja kaverit, työkaverit, joku tuttavapiiristä, ehkä joku lähiomainen.

Valitettavan usein kuulee, että elleivät edellä mainitut ole kirjoittavia ihmisiä tai muuten kiinnostuneita kirjallisuudesta tai kirjoittamisesta, palaute on pettymys. Se on joko ylimalkaista "ihan kiva" -osastoa tai jopa aggressiivisen lyttäävää, pelkkiä virheitä ja epäkohtia etsivää. 

Vinkkini varsinkin aloittavalla kirjoittajalle, joka haluaa palautetta joka kehittää, kannustaa, saa katsomaan omaa tekstiä uusin silmin ja jonka jälkeen vielä uskaltaa kirjoittaa, on seuraava: pyydä palautetta hyväntahtoisilta, kannustavilta kirjoittavilta kavereilta. Hyvä on myös hieman yksilöidä mihin asiaan tarvitset palautetta: juoneen, kieleen, henkilöhahmoihin, alkuun, lopetukseen, aiheeseen jne.

Palautteen tarkoitus on auttaa kehittämään tekstiä, tekemään siitä parempi, ei heittämään sitä roskakoriin tai lopettamaan kirjoittaminen kokonaan. 

 

Rutiini - krapuhaaste vko 4

📙 Jatkonovelli 📙

He olivat Maunon kanssa yrittäneet ja yrittäneet. Kytänneet kalenteria, tuijottaneet kelloa, harjoitelleet tosissaan. Alkuaikoina Annukka oli pitänyt yllä “ilo irti” -asennetta. Oli kihelmöivää viettää Maunon kanssa yhteisiä hetkiä heti aamusta, välillä ruokatunnilla, usein iltaisin tai keskellä yötä. Maunokaan ei paljon valitellut. 

   Sitten siitä oli tullut pelkkä tummasävyinen rutiini. Silkka suorite. Aivan kuten hampaiden pesusta. Sillä erotuksella, että hampaiden pesulla oli sentään joku merkitys. Annukka oli tajunnut, ettei jaksanut tällaista kellotettua, rutinoitunutta elämää. Hän ei jaksanut enää toivoa. Sillä toivoa ei ollut.  

   Mutta hän ei tahtonut Maunon muuttuvan epäluuloiseksi. Hän halusi pitää tämän tyytyväisenä. Ja siksi hän oli vain jatkanut.  

Seuraava osa >>> 

 

*****

Viikon 4 krapusanat ovat: epäluuloisesti, tumma, iltaisin

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.